torstai 11. tammikuuta 2018

#938: Uusi vuosi, samat kujeet

Vuosi vaihtui, mutta elämässä ei juuri mikään muuttunut. Koska viime vuoden loppupuolella tuli pitkälti kaikkeen muuhun kuin varsinaiseen arkeen liittyviä postauksia, on mielestäni hyvä idea tarttua härkää sarvista ja kertoa heti näin alkuvuodesta, mitä meille tällä hetkellä Macon kanssa kuuluu. Palataan sitten taas ensi viikolla niihin ratsastus-, valmennus- tai muihin tallipostauksiin, joissa on sisältöä enemmän keskitetysti yhteen aiheeseen. Sekametelisoppaa luvassa, olkaa hyvät!

Tätä vuotta on kulunut yksitoista päivää, eikä yksikään ole ollut niin sanotusti tyhjänpanttina hengailua. Pohdimme yhtenä päivänä kaverini kanssa sitä, että hevosihmisen elämä on kyllä varsin täyteen ahdettua, jos vertaa suurimpaan osaan keskivertosuomalaisia. Mietitääs hetki. Keskivertosuomalainen käy töissä ja töiden jälkeen ehkä salilla, ulkoiluttaa koiran tai katsoo jotain kivaa sarjaa televisiosta. Tekee ruokaa ja näkee kavereita kaupungilla. Tämä on tietysti kuvaus suunnilleen mun ikäryhmästä, sillä vanhemmilla ihmisillä kuvioissa saattaa olla mukana lapsia tai muuta tekemistä. Ei ole yksi tai kaksi työkaveriani, jotka eivät tee töiden jälkeen oikeasti mitään muuta kuin ehkä sen salireissun ja kokkaamisen parina päivänä viikosta. 

Kuvina toimii nyt uudempien puutteessa kännykkäotokset. Kerron vähän kuvissa, mistä ne ovat, niin
saadaan tähänkin enemmän sisältöä :)
Kävimme Thaimaassa tällaisella reissulla, missä pääsimme kävelemään "sademetsän" lomassa.
Smoothieta sadepäivänä.
Mun sisko löysi tällaisen keinun lähirannalta, joten pitihän siinä napata kuva ;)
 Sitten on hevosihmiset. Ja annas olla, jos hevosihminen sattuu vielä harrastamaan jotain muutakin, saati sitten opiskella tai vaikka olla parisuhteessa. Töiden jälkeen on pakko lähteä tallille, josta mennään vielä salille ja jossain välissä ehkä syödäänkin. Jos opiskelut ovat kesken, on iltamyöhään pakko lukea tai jos haluaa vaikka katsoa niitä sarjoja, ajoittuu se juurikin sinne yöhön. Mietitään vaikka tätäkin päivää, vaikka en edes tallille asti mennyt: aamulla heräsin seitsemän aikaan, lähdin töihin ja pakotin itseni lähtemään sieltä kotiin puoli neljältä. Kirjaimellisesti juoksin ensin bussiasemalle, mutta sopiva bussi oli juuri mennyt, joten juoksin toiseen suuntaan junalle. Junalla Steissille, josta pikakävelyä Kaisaniemeen tapaamaan professoria gradun aineiston osalta. Nopea parinkymmenen minuutin keskustelu, josta kamppeet kasaan ja metrolla Kallioon blogitapahtumaan. Siellä mukavaa jutustelua alle puoli tuntia, sporalla Oopperalle ja siitä bussilla Haagaan. Kello oli kuusi, joten ehdin kotiin tekemään ruokaa samalla, kun äiti soitti. Söin illallisen ja katsoin eilisen illan uutiset Areenasta, siivosin ja nyt istun koneella tekemässä hommia ensimmäisen kerran koko viikon aikana, koska tämä on mun vapaailta. Kohta lähden salille juoksemaan kympin ja sitten nukkumaan, koska huomenna on pakko olla töissä ennen seitsemää. Niin, tämä on oikeasti se vapaampi päivä, koska kerkeän tehdä muutakin kuin olla tallilla. Ja tällaisia me hevosihmiset ollaan! Ihmekös, jos työnantajat yleisesti arvostavat hevosharrastusta kasvattajana. Ja tähän väliin todellinen takaisinheitto vuoteen 2013, kun julkaisin aiheesta postauksen. Käy lukemassa ;)

Ei mutta, tuo oli pieni pohjustus sille, millaista mun arki nyt on viimeisen kolmen kuukauden aikana ollut: päivät töissä, illat tallilla ja välissä sitten kaikkea muuta. Joskus sitä miettii, miten erilaista ja ehkä helppoakin elämä olisi, jos vaan lopettaisi hevostelun kokonaan. Sen mä olen jo päättänyt, että jos joskus joudun omasta hevosesta luopumaan, en jatka harrastusta esimerkiksi ratsastuskoulussa tai muiden hevosten parissa. Vaikka en vaihtaisi tätä mun elämää tai varsinkaan harrastusta mihinkään, en koe mahdottomana ajatusta siitä, että tekisin joskus jotain muutakin. Tiedättehän, kun joskus on pakko ostaa se oma asunto ja ottaa se asuntolaina (joka Helsingissä on valitettavan iso suhteessa asuntojen kokoihin), ei oman hevosen pitämiseen ole enää välttämättä varaa samalla tavalla kuin ennen. Sitten on aika tehdä elämässä jotain muuta, kunnes saa kerättyä ylimääräistä säästöön ja vanhempana palattua lajin pariin. 

Kesä-Esana!
Lähdettiin siskoni kanssa yhtenä päivänä kahdestaan siimahäntäveneellä Railay beachille.
Thaimaassa on tosi kauniit auringonlaskut ja osuimme kerran sopivaan aikaan rannalle, kun aurinko alkoi laskemaan.
Yksi niistä päivistä, joina ehdin Macolla ratsastamaan ennen sen kävelylomaa.
Olen puhunut tästä asiasta pitkään ääneen kavereilleni ja oikeastaan myös sosiaalisessa mediassa, eikä se tunnu ollenkaan omituiselta. Monet ymmärtävät ja olen saanut paljon kiitostakin siitä, että osaan esittää asiat realistisesti siltä osin, ettei elämässä oikeasti ole välttämättä mahdollista saada kaikkea kerralla. Yksi syy, miksi pitkitän opiskelujani siihen normaaliin viiteen vuoteen, enkä ota maisterin papereita ulos nyt esimerkiksi tulevana keväänä (joka periaatteessa olisi ollut täysin mahdollista), johtuu juurikin siitä, että näin opiskelijana mulla on varaa harrastaa ratsastusta laadukkaasti. Asun halvassa asunnossa, eikä rahaa mene juurikaan muuhun kuin hevoseen ja toki vakuutuksiin, bensaan ja vähän ruokaan. Kun valmistun, on mun pakko muuttaa pois opiskelija-asunnosta, jolloin vuokrani nousee tallipaikan verran isommaksi. Niin, siitä voi jokainen laskea yksi plus yksi. 

Eihän sitä tulevaisuutta kannata koskaan lyödä lukkoon, sillä aina voi tapahtua jotain. Tiedä sitten, vaikka saisinkin heti valmistuttuani hyväpalkkaisen työn, löytäisin elämääni rikkaan miehen tai voittaisin lotossa. Nämä kun ovat kaikki erittäin todennäköisiä vaihtoehtoja meidän jokaisen elämään! Vakavasti puhuttaessa sydäntäni särkee pelkkä ajatuskin siitä, että joutuisin lopettamaan hevosharrastuksen ja myymään Macon, joten en halua ajatella asiaa sen enempää. Sitäpaitsi, mitä ihmettä sitä tekisi kaikella sillä ajalla, mitä nyt on käyttänyt tehokkaasti tallille, bloggaamiseen hevosaiheista tai ylipäänsä hevosasioiden ympärillä pyörimiseen. Juurihan mä lupauduin maaliskuussa taas toimimaan tallimestarina Ainon kansainvälisissä kisoissa kaksi pitkää viikonloppua putkeen omien töiden ohella. Samaan aikaan pitäisi palauttaa gradu. Kiireinen kevät tulossa :P 

Maco on sitä mieltä, että käveleminen on ihan tyhmää! Eikö se näytäkin ihan varsalta Micklemit päässä?
Itse ihanuus sunnuntaina päiväkävelyllä aivan ihanassa säässä <3 
Mulla on Suomessa varsinkin talvisin todella kuiva iho, mutta lämpimässä ja kosteassa ilmastossa oli
kyllä toisin! Ollappa täälläkin.

Mutta ennen kuin mennään itse kevääseen, on vielä monta viikkoa edessä tätä jäätävää kylmyyttä, pimeyttä ja tuulta. Pohjoisemmassa Suomessa on niin kauniit kinokset, mutta ei täällä meillä päin - kylmyys tuntuu oikeasti menevän luihin ja ytimiin kaiken kosteuden takia. Kaikesta huolimatta olen onnistunut välttämään kaamosmasennuksen ja elämässä tuntuu olevan kaikki enemmän kuin hyvin. Töissä on kivaa, opiskeluunkin löytyisi motivaatiota (tosin ei aikaa) ja tallilla on kiva puuhastella milloin minkäkin hevosen kanssa. Tällä viikolla ratsastan Acsulla neljästi ja Macokin palaa taas normaaliin treeniin pitkän lomansa jälkeen. Se oli tosiaan mun Thaimaan-loman takia enemmän tai vähemmän kävely- tai ohjasajoliikunnalla kaksi viikkoa, jonka jälkeen se oli onnistunut telomaan kintereensä joko tarhassa tai karsinassa temmeltäessään. Kinner turposi oikein kunnolla, koska haava aiheutti impparin. Sitä tässä ollaankin sitten paranneltu yli viikon verran, enkä ehtinyt ratsastaa Macolla lomani jälkeen kuin kerran. Olen kävelyttänyt ruunaa maasta tai selästä käsin, minkä lisäksi se on ollut kävelytyskoneessa. Viikonloppuna sillä oli turhaa virtaa, mutta muuten se on ollut todella asiallinen. Mitä nyt liika energia näkyy yleisenä malttamattomuutena, kun koko ajan pitäisi esimerkiksi näprätä jonkun lähellä olevan takkia. 

Eilen menin ensimmäistä kertaa viikkoon muutaman kierroksen ravia ja pätkän laukkaakin, kun kävelytin Macoa selästä käsin ilman satulaa maneesissa iltapuhteeksi. Se on niin kiltti - vaikka se on kävellyt pitkään, menee se ihan rentona ja tyytyväisenä omaan olemiseensa! Jäykkähän se on, mutta sille ei tässä kohden voi yhtään mitään. Tänään ruuna sai vielä vain kävellä kävelytyskoneessa, mutta huomenna se liikkuu jo kevyesti, jos jalka vaan antaa myöden. Turvotus on jo laskenut hyvin ja samalla se on valunut alaspäin. Kinner on siitä inhottava paikka impparille, että turvotus kiristää hevosta ikävästi, jolloin liikkuminen on hankalaa. Liike ja kylmäys lienee paras tapa hoitaa tuollaista impparia, mutta ravia en viitsinyt ottaa aiemmin ihan siksi, että Macon ilmeestä näki selvästi, ettei se olisi halunnut ravata. Eilen se oli ihan menossa, joten perjantaina se lienee jo ihan kunnossa. Jos näin on, menemme sunnuntaina kouluvalmennukseen aloittelemaan treenit valmentajan silmien alla, vaikka mitään tehotreenejä ei varmasti voida ottaakaan. Huomenna Maco pääsee myös tutun fysioterapeutin käsiteltäväksi, joten sille on luvassa hemmottelua. Mä itse ratsastan Acsun perjantaista sunnuntaihin, josta olen tietysti hyvin innoissani. Kiva mennä hevosella, jonka kanssa ratsastus tuntuu aina nautinnolta.

Käytiin katsomassa tulishow parina päivänä Thaimaan reissun aikana. Uskomatonta, miten taitavia ihmiset ovat!
Enpä ole aiemmin nähnyt näin kirkasta ja sinistä vettä! Pohjan hiekka oli aivan valkoista, huh.
Vauhti-Makkara kylmäyksessä. Ilme kertoo kaiken ;)
Tänään join kahvin yhdellä Macolla. Eikö ole hieno! Tämä tehtiin siis koneella, johon syötin Macon kuvan.
 Loppuun vielä pientä päivitystä tallin ulkopuolelta. Olen tässä kahden kuukauden aikana päässyt taas ihan uudella drivella salitreenaamisen pariin, mikä näkyy omassa jaksamisessa ja hyvinvoinnissa. Vuosi sitten olin innoissani pt-treenien takia, mutta Champin lähdön jälkeen laiskistuin ja kävin salilla tai juoksemassa ehkä hyvällä tuurilla kerran kahdessa kuukaudessa. Ratsastin toki paljon, mutta söin samalla todella epäterveellisesti: paljon herkkuja ja vain kahdesti päivässä ylipäänsä mitään. Se näkyy kevään ja kesän kuvissa, koska painoa kertyi normaalia enemmän. Ei mitenkään, että mua olisi voinut lihavaksi sanoa, mutta kyllä sen huomasi omassa kropassaan. 

Reilu pari kuukautta sitten aloitin herkkulakon, johon haastoin äitini mukaan. Tarkoituksenamme oli olla herkkulakossa (karkit, sipsit, kakut, keksit, suklaat, leivonnaiset, jäätelö jne.) jouluaattoon asti, mutta mä olen jatkanut lakkoa vielä tähän päivään asti. Nyt vaihdoin tavoitteeksi sen, etten syö herkkuja tänä vuonna ollenkaan. Voi olla, että jossain välissä vaihdan homman sellaiseksi, että voin syödä herkkuja vaikka kerran kuussa kohtuudella, mutta toisaalta tämä täyskieltäytyminen on ollut yllättävän vaivatonta. Välillä tekee mieli jotain tuttuja herkkuja, mutta olen löytänyt hyviä korvikkeita makealle. Ja kyllähän mä syön edelleen esimerkiksi pitsaa, joten en mä voi sanoa syöväni mitenkään megaterveellisesti. Sen olen muuttanut, että ruokailukertoja tulee päivässä useampi: aamulla syön ison annoksen puuroa, päivällä töissä salaatin, töiden jälkeen jotain kevyttä (esimerkiksi jogurttia ja chiasiemeniä) ja illalla puuroa, missä on siemeniä, raejuustoa ja mehukeittoa. Tai sitten paistan kanaa, kananmunia tai jauhelihaa ja syön sellaisenaan. 

Vielä yksi näitä. 
Viikonlopun salikuva: pari tuntia tätä ennen iso pitsa ja kymppi matolla juosten. Tasapaino kunniaan :P
Punainen smoothie. Kolmea eri väriä maistoin, näistä kuvista puuttuu keltainen versio.
Ja tähän on hyvä päättää koko Thaimaan kuvasaldo, enää en näitä kuvia hetkeen lisäile!
Kuten mainitsin, on ruokailun lisäksi elämään löytynyt jälleen salitreeni. Käyn salilla yleensä kolmisen kertaa viikossa, joista kerta tai kaksi on erilaista ryhmäliikuntaa ja muuten juoksen aina kympin matolla. Esimerkiksi lauantaina ja sunnuntaina juoksin kympin, tiistaina kävin keskivartalotreenissä ja juoksin viisi kilometriä, tänään juoksen kympin ja viikonloppuna käyn taas ryhmäliikunnassa ja juoksemassa. Juokseminen on ihanaa, koska samalla katson Suits-sarjaa Netflixistä jälleen kerran alusta asti. Ryhmäliikuntaa vihasin aluksi ihan kamalasti, mutta nyt olen oppinut jopa pitämään joistakin tunneista. Ja piti itse liikunnasta tai ei, on sen jälkeen poikkeuksetta aina hyvä olo. Paitsi silloin, kun on niin jumissa, että kävelykin sattuu :D

Tästä tuli taas ihan super pitkä ja erittäin sekava postaus, mutta oli kyllä ihanaa kirjoittaa vuodenvaihteen jälkeisiä kuulumisia tänne teillekin ylös. Ajattelin kuvata huomenna MyDayn, jonka lisäksi kuvaamme viikonloppuna materiaali myös ihan oikealla kameralla ihanan Vilman avustamana. Ensi viikolla saattaa siis olla hieman uutta sisältöä tarjolla, eikä teidän tarvitse tyytyä lukemaan mun sepustuksia ties mistä sali-innostuksesta tai asuntolainojen ottamisesta. Mistä mä niistä edes mitään tiedän! 

Ihanaa viikonloppua ja hymyä huuleen!

24 kommenttia

  1. Eikö ulkona juokseminen oo sun juttu? Hassua, en oo itse koskaan edes testannut juoksumattoa! :D Kauanko sulla suunnilleen menee juosta kymppi matolla? Kuulostaa kyllä aktiiviselta sun päivät, tsemppiä kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä ulkona juokseminen on ihanaa, talvella en pysty ollenkaan kylmän ilman takia. Sattuu hengittää :D plus matolla pystyy samalla katsomaan sarjoja! Kymppiin menee tunti, jos kävelen alkuun kymmenisen minuuttia ja loppuun viitisen minuuttia. Juoksen yleensä vähän nopeutta vaihdellen :)

      Poista
  2. Kamala miten palanut sä oot noissa rantakuvissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha en mä oikeesti ollut, tuossa yhdessä kuvassa kontrasti varmaan tekee tepposensa ;) vaikka jotkut kohdat kropasta kyllä paloivat ikävästi! Ensi kerralla kunnolla sitä aurinkorasvaa :)

      Poista
  3. Minkälaisia herkun korvikkeita sulla on? Itse olen herkkulakossa parhaillaan ja kuulisin mielellään sun mietteitä vaikka kokonaisen postauksen verran! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin joskus tehdä tästä postauksen kyllä! Mutta siis lähinnä hedelmiä ja kuivattuja sellaisia varsinkin. Pähkinöitä jne. Ja ihan mun suursuosikki on nyt omenasose pakastettuna! :D

      Poista
  4. Niin totta mitä kirjoitit! En jaksa nyt koko taustatarinaa tähän avata, mutta joka tapauksessa mulla ei enää ole hevosta ja nytkin tuntuu, että olen koko ajan väsynyt ja stressaantunut ihan vaan töiden, salin, kotitöiden ym. kanssa. Vielä puoli vuotta sitten kävin lisäksi 5-6 kertaa viikossa tallilla ja rahaakin paloi luonnollisesti valtavasti enemmän. Eli olin noin puolet kiireisempi, nukuin paljon vähemmän jne. Ja yhdessä vaiheessa vieläpä kävin töiden lisäksi koulussa. Nyt en voi tajuta sitä miten ehdin ja jaksoin kaiken :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin just! Mietin välillä, että millaista tuo elämä olisi. Vähän sitä pääsi kokeilemaan, kun olin viitisen kuukautta ilman hevosta Suomessa. Kävin tallilla melkein päivittäin, mutta mitään pakkoa ei ollut. Ja ne päivät olivat leppoisia ;)

      Poista
  5. Todella tuttuja ajatuksia, oli ihanaa lukea ettei ole yksin omien ajatustensa kanssa :-)

    VastaaPoista
  6. Olipa kiva lukea sun kuulumisia! Mä tykkään kans juosta sekä pyöräillä, talvisin poljen kotona kuntopyörällä katsellen samalla YouTubea, monesti sunkin videot ovat pyörineet taustalla ;)

    Oon myös herkkulakossa, tosin oon päättänyt joustaa siitä aina kun käyn isovanhempien luona, ne kun tykkää aina leipoa varta vasten kaikkea niin ei kehtaa olla syömättä :D

    Ihanaa viikonloppua sullekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kiva kuulla! Sisäliikunta on yllättävän kivaa :) ja joo toi isovanhempien luona herkuttelu on pakollista, mä oon kyllä onnistunut senkin välttämään. Tosin mulla on enää yksi isovanhempi elossa, painetta ei siis tule niin paljon :)

      Poista
  7. Mun muuli lähti tammikuun alussa koulutukseen, eli on ollut siellä kohta kaksi viikkoa. Ekan viikon nukuin univelkoja pois ja nyt olen jo alkanut muistella kaikkia niitä ei-tallikavereita, joita en ole nähnyt pitkään aikaan. Pitää ottaa ilo irti tästä keväästä kun Muuli on osaavissa käsissä! Apua jos alan pitää tästä vapaa-ajasta (vaikka toki tallikäyntikin on vapaa-aikaa) enkä enää edes halua palata tallille :D

    Ihania reissukuvia, seurasinkin matkaa Instasta tiiviisti :) Eikä se ole loma eikä mikään jos ei kunnolla pala, viitaten anon kommenttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on kyllä paha pelko! Älä kerro, jos niin käy, koska sitten alan vakavasti harkita samaa.. haha :D ja kiitos paljon Kaisa! Nauti nyt vapaasta ajasta täysillä :)

      Poista
  8. Hyvä postaus taas ja tosi hienoja kuvia, arvostan kun jaksat kirjottaa pitkiä postauksia! :D Mäkään en aio valmistua tavoiteajassa eli viidessä vuodessa, mut en jaksa sitä stressata kauheasti... Kyllä opinnot etenee vaikka niitä suorittelisi vähän hitaamminkin :) Plus onhan se totta että opiskelijaedut on aika tuntuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelijaedut on kyllä ihan must! Mä ajattelin valmistua viidessä tai seitsemässä vuodessa, nyt takana kolme. Ehkä neljässä. En tiedä :D seitsemässä pakko, niin saa valtiolta opintolainan hyvityksen ;)

      Poista
  9. Hei pakko kysyä mitä huulipunaa sinulla on tuossa kuvassa, jossa sinulla on raidallinen paita päällä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on MACin matte lipstick, sävyä en tässä tallilla ollessani valitettavasti muista, mutta joku tumma se jokatapauksessa on :)

      Poista
  10. Mitkä tekoripset sulla on kuvassa missä sulla on tummaa huulipunaa? Pitäis löytää vanhojentansseihin, mutta niin vaikee löytää sellasia mitkä mulla on mielessä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on jotkut Cittarista ostetut halppikset, jotka on kestäneet hyvin käyttöä :) käytän kyllä tosi harvoin. Toivottavasti löydät sopivat ja ihania tansseja sulle! <3

      Poista
  11. Mitä se rikas mies auttaisi? Hassu sellainen ajattelutapa, että jos puoliso on varakas, niin hän sitten ostelee toiselle kalliita hevosia ja maksaa kulut. Varakas saattaa haluta laittaa ne omat rahansa ihan muihin asioihin, ellei sitten ole niin rikas, että sata tonnia sinne ja tänne ei tunnu missään. Etkä ole ainoa, joka tuollaista heittää, mutta ei kannata tuudittautua siihen, että varakas maksaa toisen hevostelutkin. Tähän ei myöskään kannata sanoa, että enhän mä tällaista tarkoittanutkaan - kyllä nuo "jos ois varakas mies niin ei tarviis luopua hevosista" -heitot nimenomaan kertovat piilevästä ajattelutavasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos et oikeasti osannut lukea tuota kohtaa huumorilasit päässä, niin ei mun kannata käyttää aikaa asian avaamiseen :D liian kireä pipo pois päästä ja nauttimaan ihanasta auringonpaisteesta ulos - ei kannata ottaa kaikkea liian vakavasti! :)

      Poista
    2. Eiköhän lähes jokainen erityisesti ratsastusta harrastava ole joskus sanonut tätä läpällä:D totuus vaan on että tähän harrastukseen menee paljon rahaa ja kuluja on välillä vaikea maksaa itse. Se ei kuitenkaan tarkoita että rahan perässä sitä miestä etsittäisi vaikka tuskin ketään haittaisi jos puoliso sattuisi olemaan kaiken lisäksi vielä rikas:D

      Poista
  12. Eihän se oman kalliin asunnon hankkiminen Helsingistä etenkään nuorena ihmisenä ole mikään pakko tai tavoiteltava asia. Jos pääset valmistumisen jälkeen töihin, on monilla firmoilla edullisia työsuhdeasuntoja tai voi asua kämppiksen kanssa. Jos siis ei halua myydä hevosta ja laittaa harrastusta tauolle ihan vaan siksi että saa omistusasunnon Helsingistä.

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Yhteistyössä