sunnuntai 19. marraskuuta 2017

#921: Erilaisia valmentajia

Maanantait nähdään tunnetusti varsin masentavina päivinä. Parin viikon takainen maanantai koitti kyllä olla maineensa veroinen, mutta illalla odotti pitkän ajan jälkeen Niclas Aromaan valmennus, enkä todellakaan aikonut antaa minkään arjen alkamisen haitata tästä saatavaa iloa. On se vaan kummallista, miten yksi valmentaja voi saada valmennuksen aikana niin paljon muutosta aikaan kommentoimatta lopulta kovinkaan paljon.

Valmentajissa kun on niin kamalasti eroja. Toiset tykkäävät puhua koko ajan: selittää ensin, mitä tehdään ja sitten itse tehtävän ajan, miten tekeminen juuri sillä hetkellä menee tai miten sitä pitäisi korjata. Ja lopuksi tietysti vielä erikseen, kuinka äsken suoritetusta tehtävästä on selviydytty. Sitten on valmentajia, jotka eivät puhu juurikaan: kerrotaan, että tule tehtävä ja sen jälkeen annetaan palaute tehtävää ajatellen. Joskus ei edes sitä, vaan ennen seuraavaa suoritusta saatetaan antaa ohjeistus sille, mitä pitäisi nyt muuttaa. 

Jokaiselle ratsastajalle sopii omat valmentajatyyppinsä, joten kaikki eivät sovi kaikille. Mä olen ollut todella hyvissä valmennuksissa, joissa valmentaja on puhunut todella paljon ja vastaavasti todella hyvissä valmennuksissa, joissa valmentaja ei ole puhunut hirveästi. Sitten taas niitä mulle sopimattomia valmentajia on tullut esiin molemmista valmentajatyypeistä. On oikeasti raastavaa kuunnella selitystä koko tunnin ajan, jos valmennuksesta ei silti tunnu saavan mitään konkreettista hyötyä irti. Vähintään yhtä masentavaa on se, jos valmentaja ei kommentoi juuri mitään, eikä siitäkään vähästä saa mitään itselleen.



Koska kuvia itse valmennusesta ei nyt ole, saatte kuvitukseksi parin viikon takaisia kuntoonlaittokuvia :) Ja kaikki kuvat siis c. Vilma T, kiitos <3
Tällaisen alustuksen jälkeen toteankin, että tällä hetkellä mulla on sekä enemmän, että vähemmän puhetta tuottavia valmentajia. Niclas kuuluu ehdottomasti niihin, jotka puhuvat vähemmän, mutta joiden neuvot ja tehtävät tuovat mulle ihan erilaisia näkökulmia ratsastukseen. Niin myös tuollakin viikolla, mikä selittääkin sen, miksi ihmeessä me ratsastajat jaksetaan ajella pitkän työpäivän jälkeen kiireessä, pimeässä ja sateessa ilman kunnon ruokailua kauas kotoa valmennukseen ja palata sieltä yömyöhään takaisin. Se oppi, mitä noilta reissuilta tulee mukaan, on nimittäin korvaamatonta. Ei sitä todellakaan ymmärrä sellainen, joka tätä lajia ei intohimoisesti harrasta. Äitini tuli paikalle katsomaan valmennusta ja hänkin ihmetteli, miten jaksan nähdä vaivaa niin paljon, että käytän vapaa-aikaani yhteen valmennukseen kuusi tuntia ja vielä maksan siitä itseni kipeäksi. Turha sitä on yrittää selittää sanoin - valmennuksen jälkeinen ilme varmasti kertoo enemmän!

Mun piti tehdä tämä postaus teille jo aikoja sitten, mutta yllättäen elämässä tuli vastaan yhtä jos toista. Jos palataan tuohon viikkoon, meidänhän piti osallistua maanantain valmennuksien lisäksi lauantaina kisoihin ratsastuskeskus Ainossa. No, Maco alkoi ontumaan mystisesti perjantaina, joten ne kisat jäivät tietysti väliin. Olin jo ihan varma, että hevosellani on jännevamma, koska jalka turvotteli oudosti ja ruuna oli välillä ihan kolmijalkainen. En edes kävelyttänyt Macoa ennen tiistaita, vaan kylmäsin sen jalkaa parhaimmillaan neljästi päivässä. Tiistaina kävimme klinikalla ja tuloksena oli kengitysmuutos: otimme pohjallisen pois ja ontuminen lakkasi. Kengittäjä oli kyllä käynyt katsomassa kaviota jo kotona, mutta tuota seikkaa ei tullut kenellekään mieleen. Onneksi selvisimme vähällä.




Tuon viikon keskiviikkona olisimme jo saaneet palata liikutukseen, mutta annoin Macon kävellä vielä yhden päivän pelkän seisomisen jälkeen ja palasin sitten takaisin satulaan. Tällä viikolla olemme olleet ihan normaalissa treenissä niin este- kuin koulupuolella, mikä on ollut todella kivaa. Sain kyllä ratsastaa tuon pienen treenitauon aikana muitakin hevosia useasti, mutta toisaalta se oma on aina oma. Treenit sujuivat hyvin ja niistä on tulossa kuvia ja videoita myöhemmin, kunhan niitä ehdin tekemään.

Palataan kuitenkin vielä Niclaksen treenipäivään! Koska valmennuksesta on jo pitkä aika, en muista ihan sanatarkasti kaikkea, mitä olin tuolloin ajatellut kirjoittaa. Onneksi tein ääniraidallisen videon jo heti valmennusta seuranneena iltana, joten pääsette tutustumaan valmennuksen sisältöön sitä kautta. Suurimpana antina koko valmennuksesta oli ehdottomasti se, että mun pitää yksinkertaisesti sallia Macon edetä paremmassa rytmissä ja avoimemmassa muodossa. Jos jään pitämään sitä kädellä liiaksi, sen laukka ei suju tarpeeksi eteen, eikä se ole niin eloisa esteillä. Nuorella hevosella saa olla sitä intoa, eikä sitä pidä missään nimessä tappaa liiallisella kontrollilla. Enkä tietystikään tarkoita, että hevosten pitäisi juosta valtoimenaan ympäri maneesia, mutta sellainen kultainen keskitie on aina hyväksi.


Linkki videoon (ääniraidallinen valmennusvideo).

Kuten videolta saattaa huomata, muuttui ratsastukseni jo tuon yhden valmennuksen aikana kivasti parempaan suuntaan. Se tietty käsijarru päällä -tyyppinen ratsastus jäi pois ja tilalle tuli paremmin etenevä, rytmissä oleva ratsukko. Tai siltä se ainakin tuntui, kun paikat alkoivat osumaan kohdilleen ja oma tekeminen muuttui tasaisemmaksi. Tiedä sitten, miten se kaikki välittyy kameran linssiltä teille! Niin tai näin, olin todella tyytyväinen viimeiseen rataani ja samalla odottelen enemmän kuin innoissani seuraavaa valmennuskertaa, jonka pitäisi ilmeisesti olla joulukuun alussa. Eli aivan pian, jee!

Tänään pääsemme vihdoin kokeilemaan onneamme uudelleen kisojen merkeissä, sillä lähdemme Stall Solbackaan hyppäämään 110cm-luokan. Koska se on päivän viimeinen luokka, jossa pitäisi valita korkeus itse 110cm ja 120cm välillä, päätin mennä 110cm korkeudella itse luokan ja hypätä sen jälkeen vielä erikseen 120cm -korkeudella radan uudelleen. Tietysti sillä varauksella, että pääsen järkevästi esteeltä toiselle tuossa alemmassa korkeudessa.. Rataa kun on tullut hypättyä viimeksi juurikin Niclaksen valmennuksessa ja sen jälkeen olemme menneet puhtaasti jumppaa ja muuta tekniikkajuttua kotivalmennuksissa. Eikä siinä, niistäkin on tullut toinen toistaan parempia ahaa-elämyksiä. Pitää vaan saada muutettua ne opit radan ratsastukseen asti. Siinähän sitä hommaa riittää ;)

Onko sulla valmentajia, jotka puhuvat vähemmän / enemmän valmennuksen aikana?

8 kommenttia

  1. Miten pidät riimut ja riimunnarut puhtaana? :) pesetkö ihan koneessa vai miten menettelet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riimuja pesen ihan mäntysuovalla tms saippualla, jos pesen. Jos ne menevät super likaisiksi, niin heitän vaan roskiin (olettaen, että ovat tosi huonossa kunnossa jo). Mä käytän tarhariimuna ja -naruna aina jotain tosi halpoja, erikseen sitten kisoihin ja muuhun edustukseen omansa. Ne eivät juuri likaannu, koska en esim laita maahan ja hevosen päässäkin vain silloin, kun pää harjattu jne :)

      Poista
  2. kiva postaus, taas! mistä muuten sun -takki, kisahousut ja tavalliset housut on? ja minkä merkkiset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoititko kisatakkia? Se on Lotus Romeon ja niitä myy Just Dressage. Mulla on varmaan 10 eri muuta tallitakkia, niin ne ovatkin eri paikoista suurin osa. Kisahousuja mulla on Horse Pilotin ja Horse Comfortin. Normi ratsastushousuja on taas kymmenisen kappaletta, esim Horse Pilottia, Euro Staria, Horse Comfortia, joku italialainen merkki jne :)

      Poista
  3. Hyvä postaus ja video, nää sun valmennusvideot on vaan niin hyvin tehtyjä ja mielenkiintoisia! :) Mulla on kokemusta aika harvasanaisesta valmentajasta, alkoi kyllä ärsyttää kun ei oikein tiennyt mitä pitäisi milloinkin parantaa. En kyllä enää käy hänen valmennuksissa, nykyinen valmentaja on onneksi puheliaampi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidät :) ja hyvä, että sopiva valmentaja on löytynyt!

      Poista
  4. Sellainen valmentaja on kyllä hyvä joka puhuu koko ajan ja on oikeesti napakka :) Jotkuu vetää niistä herneet nenään mutta itse pidän kovasti! "Perse penkkiin" on kyllä ihan lemppari kommentti valmentajalta ;D

    VastaaPoista
  5. Itsekin joudun täältä maalta ajamaan valmennusten perässä kauaskin ja tähän menee tosiaan helposti se 6h. Joskus jos on oikein kiire esim töihin vielä aamutreenien jälkeen selviää viiteen tuntiin, jos jättää tavaroiden purkamisen seuraavalle päivälle.. Kyllä sitä tuollaisen päivän jälkeen kun kaatuu sänkyyn miettii välillä, että onko se tosiaan kaiken vaivan arvoista. Mutta onhan se :D

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Yhteistyössä