keskiviikko 20. syyskuuta 2017

#902: Hallikausi käyntiin, maneesilla tai ilman

Eilen palasin jälleen syvimmän olemukseni äärelle, kun kaivoin kaapin pohjalta pölyttymässä olleet klippausvaatteeni esiin. Monet varmasti muistavat, miten intohimoinen klippaaja olen aikanaan ollut: Champ pääsi klipperin käsiteltäväksi vuoden ympäri, parhaimmillaan kerran kuukaudessa. Aloinkin tätä operaatiota miettiessäni laskemaan, milloin olen viimeksi klipperiini koskenut. Siitä on tainnut kulua pitkälti kymmenen kuukautta, joten oli jo aikakin!

Todellisuudessahan mä vihaan klippaamista. Se on niin kauhean pitkäveteistä puuhaa, johon menee aikaa ja jonka jälkeen koko kroppa on täynnä kutittavia hevosen karvoja. Vaatteina on pakko käyttää ihan erillisiä klippausvermeitä, sillä noita samoja kuteita ei pysty käyttämään sen jälkeen missään muualla ennen huolellista pesua - jos edes sen jälkeenkään. Ei siis ihme, että olin vältellyt klippaamista tähän asti koko kesän yli Macon kohdalla. Mutta joskushan se oli pakko tehdä ja se sauma osui tähän, onhan loppuviikosta edessä kisaviikonloppu Ypäjällä. Vaikka klippaus onkin ikävää puuhaa, en silti voi sitä olla tekemättä, sillä lopputulos miellyttää omaa silmääni ihan valtavan paljon. Mikään ei ole niin kivan näköistä kuin siisti hevonen. 

Maco yllätti jälleen järkevyydellään, sillä sain klipata sen ilman rauhoitusta, huulipuristinta tai yhtäkään apukättä ihan kavioista korviin asti. Toki korvien sisäpuoli jäi klippaamatta ihan kilpailusääntöjenkin vuoksi, mutta otsa, silmien ympärykset ja korvien siistiminen onnistui ongelmitta niin isolla kuin pienemmälläkin klipperillä. Vaikka Maco on todella kiltti käsitellä, olin kuitenkin varautunut mahdollisuuteen pienistä erimielisyyksistä klippaamisen kanssa. Näitä ei siis kuitenkaan vastaan tullut, vaan ruuna seisoi tatin lailla koko sen vajaan kolmen tunnin ajan, kun sitä harjasin, klippasin ja lopuksi vielä siistin harjan sekä hännän. 

Tässä postauksessa on nyt paljon kännykkä- ja kamerakuvia menneiltä viikoilta! Tässä ollaan Ainossa kisoissa elokuussa.
Saatiin rusettikin siltä reissulta!
Eilen klipatun hevosen kanssa kevyt treeni kotona :)
Ja vähän erilaista treeniä.. :D
Nyt mulla onkin asteen verran vaaleampi hevonen! Olin tästä huomiosta hämmentynyt, sillä olisin odottanut Macon tummuvan klippaamisen myötä. Kimoja hevosia kun ei ole aiemmin tullut omistettua, niin en osannut aavistaa pohjavärin lopulta olevan enemmän vaalea kuin tumma. Ja ne tummat kohdat kun muuttuvat enemmän harmaiksi klippauksen jälkeen, se olisi toki pitänyt tajuta jo etukäteen. Niin tai näin, on tuo nyt paljon siistimpi kuin ennen klippausta. Harmikseni klippaaminen tarkoittaa vähän ahkerampaa loimitusta myös tallissa, sillä ainakin täällä päin Suomea yöt ovat jo oikeasti kylmiä, eikä tallissa ole alkuillasta enää ollenkaan lämmin hevosten ollessa vielä ulkona. Meillä monet ovat loimittaneet öisinkin jo hyvän aikaa sitten, mutta Maco sai olla pitkään tallissa nakuna tai pelkkä ohut puuvillaloimi päällään. Nyt pitääkin miettiä, onko esimerkiksi 50 grammainen tallitoppis sopiva vaihtoehto. Kokeilemallahan se selviää, sillä tuon hevosen loimitusta ei ole aiemmin tullut kokeiltua. Champpia sai loimittaa ihan reilulla kädellä varsinkin talvisin, sillä se ei hikoillut paksussakaan loimessa. 

Hevosen hyvästä käytöksestä puheenollen! Olimme sunnuntaina aloittamassa hallikauden ihan vain treenien muodossa Stall Solbackassa, sillä tällä viikolla hypätään hallissa kauden ensimmäiset hallikilpailut. Meidän maneesimme on edelleen remontissa, joten en ole päässyt ratsastamaan hallissa kertaakaan. Macon kanssa olen hypännyt hallissa kerran, sekin Saksassa hevoskokeilujen yhteydessä. Ei siis liene ihme, että halusin suunnata halliin treenaamaan kertaalleen viimeisten ulkokisojen sijaan. Tuleehan noita aluemestaruuksia myöhemminkin!

Maco on osoittautunut kotona todella lungiksi kaveriksi, mutta kisapaikoille mentäessä se herää ihan eri tavalla eloon. Vaikka se on kotonakin löytänyt hieman luonnetta ja niin sanotusti puhjennut eloon, on se silti ihan eri hevonen vieraille maille saapuessaan. Sunnuntaina se taas huomattiin, sillä heti treenipaikalle parkkeerattuamme aloitti rakas nelijalkaiseni varsinaisen show'n. Se ei malta ollenkaan seistä paikallaan, vaan pyörii ja hyörii ihmisen ympärillä minkä ehtii. Mä en siedä tuollaista käytöstä ollenkaan, joten mun mielestä hevosta saa ja pitääkin komentaa kunnolla, mutta reilusti noissa tilanteissa. Jos narun päässä on joku muu kuin minä, ei komennus välttämättä tapahdu yhtä jämäkästi, mikä johtaa siihen, ettei Maco kuuntele narun päässä olevaa ihmistä juuri ollenkaan. Tämän takia en voi antaa ruunaa pideltäväksi esimerkiksi vanhemmilleni, sillä he eivät ole hevosihmisiä, eivätkä siksi osaa toimia noissa tilanteissa oikein. Champin kanssahan homma oli helppoa, se seisoi niin nätisti paikasta riippumatta ja toimi kuin ihmisen mieli.

Nämä neljä kuvaa ovat elokuun lopun kisoista, kun menin 110cm ja 120cm. Jälkimmäisestä luokasta ei harmillisesti kuvia sattunut osumaan kohdalle!



Eikä Macokaan missään nimessä ilkeä ole. Se ei vaan malttaisi seistä aluksi yhtään. Kun se saa kävellä, on kaikki enemmän kuin hyvin - mitä nyt kavereiden perään huutaminen lisänä. Ja kun ensimmäinen kisastartti tai treeni on ohi, rauhoittuu ruuna kokonaan, jonka jälkeen sen voi lykätä kenen tahansa pideltäväksi. Uskon, että tuokin piirre muuttuu ajan myötä siten, ettei Maco olisi alussa niin valtavasti menossa. Tai voihan toki olla, ettei tuo häsläys lopu koskaan, mutta toivossa on hyvä elää ;)

Itse sunnuntain treeni meni ihan kivasti. Meillä oli takana kolmen viikon hyppytauko, sillä edellisen kerran hyppäsin juurikin samalla tallilla ulkokisoissa 110cm ja 120cm -luokat. Tauko näkyi selvästi omassa tekemisessäni ja hevosen valtavassa innostuneisuudessa, mutta toisaalta asiaan vaikutti myös siirtyminen neljän seinän sisälle halliin. En voi korostaa, miten pieneltä kaikki tuntui isojen ulkokenttien jälkeen! Esteet tuntuivat tulevan vastaan todella nopeasti, mikä aiheutti pientä ongelmaa isolaukkaisen hevosen kanssa. Varsinkin, kun se hevonen ei ollut niin hyvin paketissa, mitä tehtävät olisivat täydellisen onnistumisen kannalta vaatineet. 

Aloitimme treenin ihan puhtaasti kisaverryttelymielessä tullen pystyä ja okseria yksittäisinä esteinä. Sen jälkeen teimme radan kertaalleen pienellä korkeudella, jotta saimme mulle jonkun mielikuvan siitä, miten rata pitäisi ratsastaa. Kun olimme kokeilleet onneamme kertaalleen, nostettiin esteet noin 110cm korkeudelle siten, että osa esteitä oli tätä isompia ja muutama taisi olla reilussa metrissä. Radalla oli paljon hyvää, mutta myös paljon korjattavaa.

SM-kisoissa toimin hetkittäin myös Miran hevosenhoitajana. Tässä ihana Nasu!
Macon kanssa iltalenkillä <3

Linkki videoon (Ääniraidallinen video kisoista 110cm ja 120cm -luokista)


Linkki videoon (Ääniraidallinen video hallikauden avaustreeneistä)

Koska korjattavaa jäi, teimme yksittäisiä linjoja hakeaksemme sujuvuutta ja rytmiä varsinkin kaarteiden ratsastamiseen. Jäin pitämään hevosta kaarteiden läpi vähän turhan pienessä laukassa esteitä kohden, sillä jotenkin alintajuntaisesti ajattelin, että emme tulisi muuten mahtumaan väleihin. Samalla yritin välttää tilannetta, jossa Maco jäi esteiden jälkeen todella vahvaksi ja lähti täysin avuilta siten, etten yksinkertaisesti pystynyt ohjaamaan sitä seuraavalle esteelle. Noissa tilanteissa ratkaisuhan olisi ratsastaa oikeasti eteen sitä isoa laukkaa, mutta sen sijaan tulin pariin otteeseen liian pienessä laukassa esteelle, jonka jälkeen hevonen jäi varmasti vahvaksi. Pariin otteeseen jouduin pysäyttämään Macon esteen jälkeen seinää apuna käyttäen, sillä mulla ei oikeasti riittänyt oma istunta hidastamaan vauhtia tarpeeksi nopeasti. Toistojen kautta tämäkin helpottui ja lopulta saimme tehtyä varsin järkeviä ratkaisuja.

Ihanaa, että Maco on innokas, mutta Champiin verrattuna mulla on vielä ihan valtavasti opittavaa sen ratsastuksessa. Katselin juuri eilen vanhoja estevideoita Champista. Se oli niin helppo ratsastaa lyhyeksi ja tarvittaessa eteen. Mun koko ratsastustyyli esteillä oli täysin erilainen sen kanssa, sillä olin paljon enemmän kiinni hevosessa, nopeampi yläkropastani esteillä ja hieman liian "äkkinäinen". Tuota on niin vaikea kuvailla, mutta Macon kanssa olen löytänyt sitä tyyliä, joka olisi pitänyt olla alusta asti myös Champin kanssa, jotta ruuna olisi pystynyt hyppäämään rentona ja positiivisella asenteella. En toki mitenkään väitä, että olisin nyt jotenkin parempi ratsastaja, mutta ainakin sillä tiellä, mitä kohti mun pitäisi omassa ratsastuksessani päästä. Monilla virheillä höystettynä! Mutta ajan kanssa, eihän tässä muuta voi.

Se kuitenkin ylimääräisestä höpöttelystä! Tänään on mun syntymäpäivä ja täytän huimat 23 vuotta. Toinen jalka melkein haudassa jo, näin mun kaverit sanoivat. Oli ihana herätä aamulla siihen, että yksikin kaverini totesi mulle, että "Aada hei, sä olet muuten ihan kamalan vanha". Kulunut vuosi on kyllä ollut varmasti elämäni paras, sillä olen kokenut ihan valtavasti hienoja asioita: muuttanut, ostanut uuden hevosen, kisannut useammalla hevosella, ratsastanut valtavasti erilaisia hevosia, saanut uuden työpaikan, tavannut ihan mahtavia ihmisiä, saanut paljon vastuuta hevosasioiden ja työasioiden parissa, kirjoittanut kandin, matkustellut kuudessa eri maassa, hankkinut mahtavia uusia ystäviä ja ennen kaikkea viettänyt ihan huippua aikaa vanhojen ja tärkeiden ystävien sekä perheen kanssa. Ei se elämä ole aina ollut helppoa, ei todellakaan, mutta päällimmäisenä tunteena kuluneesta ikävuodesta on kiitollisuus kaikesta. Ja samalla pitänee todeta, että tästä vuodesta tehdään entistä mahtavampi. Se on varmaa!

Ihanaa ja toivottavasti aurinkoista keskiviikkoa just sulle!

32 kommenttia

  1. Tyhmä ravi-ihminen kyselee, mutta mitä teidän kilpailusäännöt sanoo korvien sisäosan klippauksesta? Ei tullut mieleenkään että siihen asiaan olisi sääntö olemassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en itseasiassa tiedä tarkalleen Suomen sääntöjä, mutta ainakin fei:n säännöt kieltävät korvien sisäpuolelta klippaamisen. Tallikaveri sanoi, että se sääntö olisi Suomessakin. Vaikka eipä meillä kansainvälisiin kisoihin ole asiaa ;)

      Poista
    2. Kiitti vastauksesta, aika erikoiselta kuullostaa mutta toki on siihen varmaan olemassa joku peruste. Nimimerkillä meillä kaikilta starttihevosilta kyllä vedetään korvat miniklipperillä. :)

      Poista
    3. Luulen, että se on puhtaasti eläinsuojelulliset syyt, samaan kastiin kuin turpakarvojen leikkaus on kielletty osassa ratsastusmaita :)

      Poista
  2. Mä klippasin kans pari viikkoo sitten ja sillä on ollu just 50g tallitoppis tallissa ja ollu just hyvä! :) Ja totta puhuen mäki inhoon klippaamista, toi mun heppa kasvattaa karvaa sen verran nopeeta tahtia et tosiaan kans kuukauden välein saa olla ajelemassa... :D Mut onhan hyvin klipattu hevonen sit oikeesti hyvännäköinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja onnea synttäreistä!

      Poista
    2. Kiitos paljon! Klippaaminen on inhottavaa, mutta pakollista. Vielä enemmän kun klippaamista mä vihaan niitä karvoja, mitä hevosesta irtoaa vaatteisiin, huopaan jne :D

      Poista
  3. Miksi teidän maneesi on remontissa? Tai mitä sinne siis tehdään?

    Oletko miettinyt mitä haluat elämältä? Missä näät itsesi 5 vuoden kuluttua? Entä 10 vuoden?
    Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meidän maneesista uusitaan katto ja vissiin pohjakin. Ja peilit :)

      Tuo on vaikea kysymys. Periaatteessa en ole miettinyt elämää niin kauas, mutta toisaalta haaveita on aina! Viiden vuoden päästä haluaisin olla valmistunut maisteri ja kiinni hyvässä työpaikassa alallani. Vakaa parisuhde, oma asunto keskustassa ja terve hevonen. Kisata 130cm-tasolla harrastusmielessä. Sitten 10 vuoden päästä aika samat unelmat, en tiedä haluanko lapsia :) mutta nämä nyt on unelmien ja tavoitteiden sekoituksia ;)

      Poista
    2. Kiitos vastauksista! :)

      Milloin maneesinne on taas käyttökunnossa?

      Kivoja haaveita. Eihän sitä koskaan tiedä mihin elämä johdattaa.. Haluatko siis asunnon helsingin keskustasta vai jostain nurmijärvi/klaukkala hoodeilta?

      Oletko miettinyt, että viet joskus hevosesi toiselle tallille?
      Onko sinun veljelläsi tai niillä isäpuolesi lapsilla lapsia? :)

      Laitan sut nyt pohtimaan hyvin kaukaisia ja hullulta kuulostavia asioita,
      mutta oletko miettinyt, mitä teet hevosellesi, jos joskus tulet raskaaksi ja olet ns ainakin vuoden pois säännöllisestä ratsastuksesta? :)

      Poista
    3. Uskoisin, että maneesi on valmis viimeistään lokakuussa, mutta en tiedä :)

      Haluaisin ihan Helsingistä asunnon, koska pidän tätä kotikaupunkinani. Viihdyn ihmisten keskellä, mutta toki joskus se rauha on kivaa. Meidän talli sopii mulle hyvin, mutta onhan se vähän kaukana kotoa. Toistaiseksi ajan mieluummin pidemmälle kuin pitäisin hevosta tallilla, joka maksaa enemmän, mutta ei tarjoa muuten vastaavia puitteita.

      Veljeni ja isäpuoleni lapset ovat mua nuorempia, eikä heillä ole lapsia. Ja tuota raskaaksi tulemista en osaa edes miettiä, koska se ei ole lähellekään ajankohtaista. Varmaan laittaisin sen jollekin ratsutukseen, sillä mun unelma olisi joskus olla niin rikas, että voisin sponssata maailman huippuratsastajille hevosia käyttöön :D

      Poista
  4. Ihmettelen ääneen enkä mitenkään haukkumalla, mutta miten olet saanut startata kisoissa hupullisella takilla? Sehän on turvallisuusriski ja ainakin meilläpäin edes esteverkkaan ei ole asiaa minkäänlaisen hupun kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea sanoa! Tuo takki on varmaan kymmenillä kansallista kisaavalla (jo ihan sm-kisoja katsomalla selvisi), kun se on meidän "tiimitakki". Sielläkään ei verkassa kenellekään sanottu, toki kisaradalle tuolla takilla ei sääntöjen takia ole asiaa. Nuo mun kisakuvat on seurakisoista, siellä ei ollut kisa-asusta pakkoa :)

      Poista
    2. Otatko muitakin riskejä turvallisuutesi suhteen vain sen vuoksi kun muutkin tekevät niin?

      Poista
    3. Varmasti! Ihan jo sillä, että poistun kotoani ulos päivittäin :)

      Poista
    4. Luulisi että tuossa iässä ei olisi enää noin näsäviisas. Ehkä se elämä suakin opettaa kun jossain vaiheessa kaikki ei tulekaan eteen kuin manulle illallinen ;)

      Poista
    5. En mä halua olla näsäviisas, en vaan koe tarpeelliseksi väitellä tästä turvallisuusasiasta tuntemattoman kanssa. Meillä on eri näkemykset, enkä voi väittää omaasi vääräksi tai sinä minun. Jo itsessään ratsastus luokitellaan niin tapaturma-alttiiksi lajiksi, ettei suurimman osan vakuutuksien normaali tapaturmavakuutus sitä korvaa. Mun nuori ratsastajakaveri halvaantui pari viikkoa sitten, vaikkei tehnyt mitään väärää tilanteessa ja teki ratsastusta ammattina. Siinä voi miettiä, että mitä riskeeraa.

      Se kertoo vain vastapuolen keskustelutaidoista, jos heti mennään henkilökohtaisuuksiin. Tai ainakin oletan, että viittaat tuolla illallisvertauksellasi siihen, että olisin saanut elämässä kaiken tekemättä mitään. Jos haluat pitää tämän mielikuvan, niin en voi sua mitenkään estää, vaan toivon ihan puhtaasti sullekin loistavaa tulevaisuutta ja ahkeruutta jaksaa painaa omien unelmien eteen, aivan kuten kaikille muillekin :)

      Poista
    6. Ja se, että sä koet olevasi muiden yläpuolella kertoo vain sinun persoonastasi. Mutta mulla ei ole tarvetta miellyttää sua. #sorrynotsorry

      Poista
    7. En tietenkään koe, myönnän ihan avoimesti olevani vasta nuori ja varmasti tosi monessa asiassa väärässä! Koko ajan sitä yrittää oppia elämästä uutta. Ketään ei tarvitse miellyttää, eikä varsinkaan ketään bloggaajaa jota ei tunne, oot kyllä aivan oikeassa :) en tietenkään edellyttäisi sitä, tuskin kukaan muukaan!

      Poista
  5. Mikä Macon säkä on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä tarkalleen! Pitäisi joskus mitata se :)

      Poista
  6. Tosi hyviä videoita jälleen noi molemmat! :D Onko kukaan muuten koskaan sanonut, että Maco näyttää vähän arabianhevoselta? En tiedä näyttääkö se luonnossa, mutta osassa noista tämän postauksen kuvista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Ei oo kyllä koskaan sanonut :)

      Poista
  7. Minäkin stewardina ihmettelin huppua. Kyllä meitä koulutuksessa ohjeistettiin kisoissa asiaan puuttumaan jo ihan siellä 1-tason luokissa, siellähän niitä asioita opetellaan. Tietenkään stewardi ei ole paikalla pelkissä 1-tason kisoissa, mutta niissä 2-tason kisoissa joissa on pienempiä luokkia mukana.
    Itse pitäisin tärkeänä näyttää hyvää esimerkkiä, kun on nuorien seuraama henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan se hyvä, että turvallisuudesta huolehditaan. Eri stewardit kiinnittävät eri asioihin huomiota, sillä olin 10 vuotta sellaisen valmentajan tunneilla ja jatkuvassa valvonnassa, joka tekee tällä hetkellä FEIn 3* kv kisoja ammatikseen. Häneltä en kertaakaan kuullut hupusta, mutta hyvin monesta muusta asiasta kyllä. Sellaisenkin tapauksen muistan varmaan kymmenen vuoden takaa, kun eräs stewardi itketti ponilapsia tarkastamalla takkien alta verkassa, oliko kaikilla olkapäät piilossa kisapaidan kanssa. Ennen starttia. Tää on jäänyt mieleen :D

      Poista
  8. miten ihmiset jaksaa vääntää tosta huppuasiasta! ihan kun ei ois ennen nähty kisoissa että jollain on huppu. Itse ainakin olen nähnyt muillakin. Entäs sitten ne pitkät hiukset jotka liihottaa ponnarilla estekisoissa? vaarallista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, kaikessa on riskinsä :)

      Poista
  9. Vähän ihmeellistä lillukanvarsiin puuttumista jostain hupusta vänkääminen. En oikeasti pidä sitä varteen otettavana riskinä, vaikka yleensä ratsastankin huputtomilla takeilla. Paljon suurempi riski on esimerkiksi se, että ostetaan estekisaratsuksi joku rakenteeltaan alamäkeen rakentunut perussuokki, jolla mennään radalla reipasta etupainoista laukkaa ja toivotaan, että hevonen ei kompastu omaan nenäänsä.

    Lasten ja nuorten kasvatus kuuluu vanhemmille ja ratsastustunneilla ratsastuksenopettajalle, ei kenellekään bloggaajalle. Sama olisi väittää, että bloggaaja ei saa julkaista Instagramissa biletyskuvia, ottaa runsaasti aurinkoa ilman aurinkosuojaa tai kertoa käyvänsä joka viikko Mäkkärissä, koska joku nuori saattaa ottaa epäterveellisistä elämäntavoista mallia. Eri asia olisi erikseen kannustaa nuoria selvästi vaarallisiin kokeiluihin, mutta sellaistahan tässä nyt ei ole. Kasvattakaa itse lapsenne älkääkä yrittäkö sälyttää vastuuta siitä muille.

    VastaaPoista
  10. Hassua että ratsastuskisoissa on korvakarvojen ajelu kielletty,koska ravipuolella se on yleistä juuri sen takia että on helpompi laittaa/ottaa pumpulit eikä karvat nipistele välissä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratsupuolella on pumpulit ja korvatulpat kielletty kv-tasolla, joten sen varjolla ei voi korvakarvoja ajella :)

      Poista
    2. Näin juuri kuten toinen anonyymi sanoi :)

      Poista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Yhteistyössä