tiistai 17. tammikuuta 2017

#839: Motivaatioboostia

Viikko on kulunut siitä, kun lastasin Champin matkalle kohti Saksaa. Vaikea kuvitella, että aika on oikeasti mennyt niin nopeasti. Samanaikaisesti tuntuu siltä kuin se hetki olisi ollut vasta aivan äsken, mutta toisaalta siitä tuntuu olevan ikuisuus. Tunne sisällä on ristiriitainen: mulla on ikävä, mutta toisaalta olen helpottunut. En siitä, että ystäväni on nyt muualla, vaan siitä että asia on vihdoin pois päiväjärjestyksestä. Kuulostaapa karulta, kun asian muotoilee noin.

En ehkä vieläkään ole täysin sisäistänyt sitä, ettei Champ enää ole täällä kanssani. Kuluneen viikon aikana olen hukuttautunut erilaisten askareiden pariin niin tehokkaasti, ettei aikaa varsinaiselle suremiselle ole jäänyt juuri ollenkaan. Olen ratsastanut muiden hevosia enemmän kuin koko syksynä yhteensä, viettänyt aikaa ystävieni kanssa milloin missäkin, tehnyt töitä ja suunnitellut elämääni. Jollain tavalla se saattaa vaikuttaa todellisuuden pakenemiselta, mutta mulle se on merkki siitä, että alan vihdoin päästä takaisin kiinni siihen elämään, joka on mulle normaalia. 

Champin lähtö itsessään ei ollut mulle niin kova paikka kuin olisin odottanut. En itkenyt taluttaessani sitä autoon, vaan vasta myöhemmin ollessani yksin. Mietin jo etukäteen sitä, miten reagoisin jäähyväisten aikana, mutta ystäväni kehoittivat mua olemaan miettimättä moista. "Viimeinen asia tässä tilanteessa on se, että mietit, miten sun kuuluisi reagoida. Älä ajattele, vaan mene tunteiden ja tilanteen mukaan." Mulle itselleni suurin yllätys oli se, miten vahvasti monet teistä lukijoista reagoivat uutisiin Champin muutosta Saksaan. Vanhemmat blogin lukijat kertoivat täällä blogin tai esimerkiksi sähköpostin puolella vastaavia kokemuksiaan tai jakoivat muuten tukensa sanoin, jotka koskettivat syvästi. Mutta nuoremmat lukijat, ehkä joku vanhempikin, laittoivat mulle satoja ja satoja viestejä erilaisissa sosiaalisen median palveluissa, kuten Youtubessa, Snapchatissa ja Instagramissa. Niitä viestejä lukiessa voisi kuvitella, että Champ olisi kuollut. 





En voi väittää, ettenkö olisi herkistynyt noiden viestien takia. Yhä edelleen lukiessani niitä, tulee silmäni väkisinkin kosteiksi. Nuoret lukijat kertoivat siitä, miten he itkevät yhä uudelleen ja uudelleen katsoessaan kuvia tai videoita meistä. Kuinka se, että Champ ei enää ole täällä Suomessa, tekee kipeää. Kuinka mä ja Pämppis oltiin ihana pari, kuinka mä olen inspiroinut ihmisiä ja kuinka Champ on ollut ihanin hevonen koko maailmassa. Saan näitä viestejä edelleen päivittäin kymmeniä. On vaikuttavaa, miten lähtemättömän vaikutuksen Champ on pystynyt tekemään sosiaalisessa mediassa. Sen persoona on vaan niin valtava! 

Mä itse elin nuoruuden siten, ettei internet ollut niin suuressa roolissa. Mun on siis ehkä hieman vaikea asettua näiden nuorten tilanteeseen ja ymmärtää, miten tärkeäksi joku hevonen saati ihminen voi muodostua somen välityksellä ja kuinka tärkeä osa heidän elämäänsä esimerkiksi joku sosiaalisessa mediassa esiintyvä hahmo voi olla. Tätä ennen en ollut ymmärtänyt, millainen roolimalli olen saattanut olla joillekin. Ja kyllä, nyt voin myöntää sen ihan ääneen, sillä niiden satojen viestien perusteella sitä todella taidan olla. Hassua ajatella, jopa utopistista. Mutta ilmeisen totta. Pitää osata olla kiitollinen siitä, että koette mun hevoselämän niinkin kiinnostavaksi. Se jos joku antaa virtaa ja puhtia siihen, että haluan vastaisuudessakin jatkaa blogin ja videoiden tekemistä.

Viikonlopun aikana ajauduin pohtimaan omaa elämääni useaan otteeseen. Loppuvuodesta en ollut kovin positiivisella mielellä liikenteessä, joka ilmeisesti välittyi myös tänne blogin puolelle, ainakin muutamista kommenteista päätellen. Teksteistäni oli paistanut läpi se, etten ollut tyytyväinen elämääni. Joku teistä pelkäsi mun olevan jopa masentunut, mutta mistään sellaisesta ei ollut kyse. Toki Champin lähtö stressasi mua ihan valtavasti, eikä asiaa auttaneet yksinasumisen tuoma ahdistus tai sosiaalisissa suhteissa tapahtuneet muutokset. Mutta ennen kaikkea syynä taisi olla se, ettei mulla ollut tarkkaa päämäärää mun elämälle viime syksyn aikana. 



Tälle kuvalle nauroin! Vaikka Champin suu on auki, näyttää se siltä kuin se nauraisi mun kanssa. Hassu kuva :D

Viime syksy meni enemmän ja vähemmän hetkessä. Tein asioita ajattelematta, enkä stressannut huomisesta. En juuri opiskellut, en suunnitellut tavoitteita ratsastuksen suhteen (vaikka toki keskityin kerta kerralta enemmän siihen, mitä hevosen selässä tein). Juhlin enemmän kuin ennen, käytin rahaa sitä sen kummemmin säästelemättä ja jätin tärkeät ihmiset huomioimatta siksi, että keskityin liikaa tiettyihin ihmisiin. Jos mulla ei ollut suunniteltua menoa, saatoin katsoa huoletta jotain sarjaa puolet päivästä. Sellaista nuoruuden hurmosta, jota en ollut koskaan aiemmin kokenut. Se tuntui siinä hetkessä hyvältä, enkä voi väittää, ettenkö olisi elänyt elämäni hauskinta syksyä ja oikeastaan kesääkin. Nautin jokaisesta hetkestä, mutta en sillä tavalla, joka on osa itseäni. 

Loppukesän piti olla mulle irtiotto arjesta. Sellainen tekee aina hyvää, sillä kukaan ei jaksa puurtaa niska limassa päivästä toiseen ilman mitään taukoja. Mutta mun irtiotto ei loppunut syksyllä, vaan jatkui aina loppuvuoteen asti. Silloin sen elämäntyylin vaiktuukset alkoivat näkyä: en voinut niin hyvin henkisesti, söin epäterveellisemmin kuin aiemmin (jos se on edes mahdollista) ja olin kadottanut motivaationi kokonaan. Oikeastaan ihan kaikkeen. 

Ihmisiä on monenlaisia. Mä olen erittäin tavoiteorientoitunut, suunnitelmallinen ja melko perfektionisti tiettyjen asioiden suhteen. Jos mulla ei ole tavoitteita, en saa mitään aikaiseksi. Parhaimmillani olen pienen paineen alla ja silloin, kun kalenterini on täynnä tekemistä. Nautin pienestä kiireestä, sillä rakastan haastaa itseäni. Ymmärrätte jo tässä kohden, että tuo kuvailemani syksy oli kaukana siitä, millaiseksi itseni miellän. Viikonlopun aikana tajusin syyn sille, miksi olin niin kovin ahdistunut loppuvuodesta. Se tapa elää ei vain sopinut mulle, sillä tunsin lopulta olevani niin aikaansaamaton ja laiska, etten viihtynyt itsenäni. Tarvitsin haastetta, tekemistä ja ennen kaikkea aikatauluja. 





Champin lähtö oli ikkuna tälle kaikelle. En halua missään nimessä saada asiaa kuulostamaan siltä, että lähtö olisi ollut mulle helppo asia tai helpotus, mutta se oli mahdollisuus uudelle. Kun sain purettua kaiken sisällä velloneen ulos lähdön jälkeen, oli helppo aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Tällä hetkellä mulla on niin motivoitunut olo kaikkeen tulevaan, etten malttaisi olla paikallani. Viime syksynä väliin jääneet opinnot saavat aikaan sen, että mun kevät tulee olemaan todella rankka opintojen osalta, mutta se asia lähinnä saa mut nauramaan onnesta. Haluan tehdä opintoja eteenpäin hurjaa vauhtia ja saavuttaa tavoitteeni. 

Opintojen ohella mulla on ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan selkeitä tavoitteita myös hevosurheilun saralle. On vaikeaa myöntää ääneen, mutta Champin kanssa en uskaltanut asettaa mitään oikeita tavoitteita enää viimeisen kahden vuoden aikana. Halusin toki kilpailla, mutta varsinaisten kilpailutavoitteiden asettaminen tuntui tuskalta, sillä pelkäsin joutuvani pettymään. En toki osaa sanoa vielä varmaksi sitä, milloin mulla on uusi hevonen kotona, mutta odotan tulevaa enemmän kuin innoissani. Ja niin utopistiselta kuin se tuntuukin, mulla on kunnianhimoisia tavoitteita tuleville vuosille. Jos mahdollista, haluaisin päästä starttaamaan U25-luokkia esteratsastuksessa vielä näiden kolmen vuoden aikana. Erittäin kaukainen haave, mutta se motivoi mua ihan älyttömästi. Siihen pääseminen vaatii treeniä, panostusta ja tahtoa, mutta pitkästä aikaa mä uskon olevani siihen valmis. 

Sama motivaatio löytyy myös treenaamiseen salilla. Ja ihmissuhteisiin. Elämään yleisesti, omaan hyvinvointiin ja toisten huomioimiseen. Bloggaamiseen ja kaikkeen siihen liittyvään. Toki kaikki suunnitelmat voivat mennä pieleen, pessimistihän ei pety, mutta haluan uskoa valoisaan tulevaisuuteen. Tehdä töitä, panostaa täysillä ja ottaa kaiken sen, mitä elämällä on mulle annettavana. Loppujen lopuksi elämässä ei voi koskaan olla valmis, vaan tämä matka on kokonaisuudessaan itsensä etsimistä. Kulunut syksy oli mulle hetki, jolloin itsenäistyin ja kokeilin omia rajojani. Sekin piti kokea, koska kasvoin sen myötä ihmisenä ihan hirväesti. Eikä tätä ole helppo myöntää kaikille ääneen, sillä se asettaa mut asemaan, jossa olen tehnyt vääriä valintoja ihmisenä. Mutta hei, ainakin mä myönnän suoraan sen, etten ole täydellinen, enkä varmasti tule koskaan olemaan. Ja jos joku pystyy samaistumaan tähän, on se kaikki pelkkää plussaa!





Muistakaa kaikki nuoret, että virheitä ja vääriä valintoja tulee tehtyä elämässä monta kertaa. Ja jokaisella meistä on vaiheita, jolloin esimerkiksi opiskelut eivät tunnu kivalta vaihtoehdolta. Mutta ne hetket opettavat meistä ihmisenä, eikä niitä kannata pelätä. Kuulostan nyt varmaan joltain pikkuvanhalta pätijältä, mutta tämä on lähinnä pohdintaa siitä, mitä oivalsin itse vasta. Menihän siihen hetki aikaa ;) Toisaalta tällaisten henkilökohtiasempien tekstien kirjoittaminen on mulle todella "terapeuttista", sillä kirjoittaminen on mulle paras tapa purkaa ajatuksiani. Enkä pysty näkemään blogiani paikkana, jossa kertoisin vain onnistumista pintaliitoelämän malliin jättäen oman persoonani kokonaan tekstien ulkopuolelle. Mä olen nykyään kovin avoin ihminen, enkä pelkää laittaa itseäni peliin, vaikka se saattaisi altistaa mut myös arvostelulle. Nyt vain katse kohti tulevaa. 2017, bring it on!

Ps. Näistä kaikista upeista kuvista kiitos kuuluu ihanalle Petra Lönnqvistille, joka tuli kuvaamaan mun ja Champin viimeiset yhteiskuvat. Petra kuvasi meitä jo viime vuoden heinäkuussa, jolloin kuvat olivat aivan yhtä taianomaisia. On uskomatonta, miten tällaisessa harmaassa talvisäässäkin Petra sai vangittua kuviin juuri sen tunteen, joka mun ja Champin välillä on. Vaikka ammattivalokuvaaja ei ole ilmainen, ovat nuo muistot jokaisen sentin arvoisia. 

Jos haluat katsella lisää lähes taianomaisia hevoskuvia, kannattaa klikata itsensä Petran Hestafoto-kuvasivuille. Siellä on muuten lisää kuvia myös musta ja Champista :)
Mikä kuvista on suosikkisi?

28 kommenttia

  1. Mä sain tästä postauksesta älyttömän paljon motivaatiota, kiitos❤

    VastaaPoista
  2. Todella hyvin kirjoitettu ja ajatuksia herättävä postaus! Ja mielestäni lause "Muistakaa kaikki nuoret, että virheitä ja vääriä valintoja tulee tehtyä elämässä monta kertaa." koskee myös aikuisia, ei vain nuoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, se sopii kyllä ihan jokaiselle meistä :)!

      Poista
  3. Hyvin kirjoitettu postaus, ja aivan upeita kuvia! :)

    VastaaPoista
  4. Olen ihmisenä aika samankaltaisia piirteitä, turhaudun jos ei ole mitään tekemistä, enkä saa sen tunteen jälkeen mitään aikaiseksi ennen seuraavaa päivää. Joten mitä enemmän tekemistä, sitä parempi :D Tarvitsen myös tavoitteita, vaikka rakastan myös esim. höntsäilyratsastuksia. :) Tää oli tosi mielenkiintoinen postaus lukea!

    kauraturpienkanssa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mehän ollaan sitten hyvin samanlaisia! Toki väliin tarvitsee sitä höntsäilyä, ihan hevosten ja muunkin parissa, mutta pääosin se kunnon tekeminen on ihan parasta :D

      Poista
  5. Vau, upeita kuvia taas kuten niin usein aiemminkin blogissasi, oon täällä ihan suu auki!! :o :,,D Mahdotonta sanoa mikä niistä on suosikkini, älyttömän hienoja kaikki! Tosi hyviä videoitakin sulta oli just tullut (kahden hevosen ratsastus ja tallivideopostaus) :) Pakko muuten sanoa myös, että sä olet TODELLA hyvä kirjoittaja. Näin hyvää kieltä harvoin näkee hevosblogeissa. Mä kans tykkään kun sä kirjoitat tällaisia pidempiä postauksia, joissa tekstiä on enemmäkin kuin pari kappaletta ;) Hyvin kirjoitetut ja sopivan pitkät postaukset ovatkin syy, miksi sun blogi on mun ihan ehdoton lemppari! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsi, kiitos tästä kommentista :) Hienoa kuulla, että mun kirjoittelu miellyttää!

      Poista
  6. Hyvin taas jälleen kerran kirjoitettu �� ja ihania kuvia ��

    VastaaPoista
  7. Aivan ihanaa, kuinka taas paistaa se pirteä ja elämäniloinen Aada! :)
    Mielestäni ei ole yhtään väärää myydä "vääränlainen" hevonen pois jos haluaa tavoitella unelmiaan. Silti toki hieman itseäni kauhistuttaa se, että itse taidat olla sinut siinä että Champ oletettavasti pääsee katselemaan karsinan seiniä 24h miinus ratsastukset. Itselläni on kaksi hevosta ja toinen varmaan söisi ihmisen turhaantuessaan ja toinen olisi stressissä ja mahahaavassa. Mutta tokihan omistaja itse osaa arvioida missä olosuhteissa juuri kyseinen hevonen voi hyvin ja voi toteuttaa luonnollista käyttäytymistään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa piiloarvostelua taas... Annat sellaisen vaikutelman, kuin Champ olisi asunut Suomessa vähintäänkin aktiivipihatossa ja olisi nyt tuomittu loppuelämäkseen seisomaan karsinassa. Asia tuskin on näin mustavalkoinen, sillä eivät maneesitallien hevoset Suomessakaan usein tarhaa kuin sen 8h tai vähemmänkin. Enkä oikein usko, että tiedät itsekään tarkalleen, minkälaiset käytännöt milläkin ulkomaisella tallilla on. Sitä paitsi, kummasti Champ oli hengissä Suomeen tullessaankin, vaikka oli asunut syntymästään asti ulkomailla. Ehkä kannattaakin ajatella niin päin, että Champ pääsi nauttimaan Suomen ah-niin-ihanasta ulkoilmasta kokonaiset neljä vuotta elämästään, joten Aadahan tässä on tehnyt ulkomaiselle hevosraukalle suuren palveluksen. Ja ei kai kukaan estä, että sinä arvon anonyymi käyt Champin sieltä Saksasta pelastamassa takaisin Suomeen, jos kerran hevosen hyvinvointi siitä riippuu. Muista pelastaa kaikki muutkin siellä Saksassa kärsivät hepparaukat samalla, niin voit alkaa kutsumaan itseäsi uudeksi Äiti Teresaksi ;)

      Poista
    2. Vaikka tarhaus olisikin esim. sen 8h minkä itse annoit esimerkiksi, on se silti parempi kuin ei tarhausta ollenkaan. Tuo "kyllä ne elossa on" varmaan maailman typerkn argumentti. Kyllähän ne kehitysmaissa elävät aliravitut ja sairaat hevosetkin ovat elossa, mutta sinun kantasi mukaan varmasti oikein hyvinvointisia. Et usko väitteeseesi itsekään, mutta samalla myös taidat väittää Aadaa huonoksi omistajaksi kun hän on hevosparkaa pitänyt ulkona. Mielestäni Champin myymisessä ei kuse mikään muu kuin se että niinkuin Aada itsekin kommentoi, ei hän aijo pitää tärkeänä tulevan omistajan elinolosuhteita.

      Poista
    3. Woah, hold your horses! Mähän en ole missään maailman välissä sanonut, etten pitäisi tärkeänä elinolosuhteita, joihin Champ menee. Älä laita toisen suuhun sanoja, joita ei ole sanottu ;) Sanoin asiaan jotenkin niin, että vaikka myisin hevoseni pihattoon, en voi koskaan olla satavarma siitä, että sd tulee asumaan samoissa olosuhteissa loppuikänsä. Se vaan kuuluu niihin myymisen riskeihin. En mä voi velvoittaa uutta omistajaa toimimaan mun haluamalla tavalla, sillä siinä vaiheessa kun omistajuus siirtyy, mulla ei ole sanavaltaa hevoseen, ellei nyt kyse olisi eläinrääkkäystapauksesta.

      Teillä tuntuu olevan kamalan negatiivisesti värittynyt kuva hevostenpidosta Keski-Euroopassa. Mä olen ollut töissä siellä kahdella tallilla, lisäksi tunnen kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä eri tallilta hyvin ja tiedän sen, miten niillä talleilla toimitaan. Missään tallissa hevoset eivät ole seisseet pelkästään karsinassa, vaan me pääsevät ratsastuksen (kerran tai kaksi päivässä) lisäksi tarhaan/laitumelle hevosesta riippuen tunnista vaikka kolmeen, jonka lisäksi ne ovat kerran tai kaksi kävelytyskoneessa ja niitä talutellaan narussa jopa kolmesti päivässä. Toki nämä kaikki ovat ammattitalleja (yksityis-, kilpa- ja myyntitalleja), ratsastuskouluista mulla ei ole kokemusta. Yhdessäkään näistä hevoset eivät ole voineet sen huonommin mitä täällä Suomessa.

      Kyllä, Champ tarhasi mulla ollessaan nykyisellä tallillaan 10-11h päivässä, mutta sitä ennen se asui Hollannissa ja tottuu ihan varmasti myös niihin olosuhteisiin. Tällä hetkellähän se on paikassa, jossa se pääsee ratsastuksen lisäksi käväriin ja tarhaan.

      Niin karulta kuin se kuulostaa, ei hevonen osaa kaivata sitä, mitä sillä on ollut. Se elää tasan siinä hetkessä. Champ ei viihtynyt Suomessakaan tarhassa, jos tuuli tai satoi. Silloin otin sen sisälle ja jätin sen suosiolla karsinaan vaikka vain parin tunnin tarhauksen jälkeen, sillä ulkona se olisi seissyt pää painuksissa tarhan nurkassa tai portilla ja kerjännyt sisälle. Sisällä se oli tyytyväinen, söi heinää ja sai olla kuivassa. Toki asia olisi eri, jos kyseessä olisi vaikka pihatto, jossa hevoset voivat itse valita sen, ovatko ne sisällä vai ulkona sateella.

      Mutta se siitä. Älkää ihmiset tehkö pienistä asioista niin isoja, saati vaivatko päätänne siitä, miten joku omaa hevostansa pitää. Voin luvata, että näillä talleilla joita tiedän ja joissa olen itse ollut on hevosista huolehtiminen ollut sata kertaa tarkempaa kuin Suomessa about millään yksityis- tai harrastetallilla. Toki se on sitten mielipidekysymys, haluaako hevosen pitää mahdollisimman luonnonmukaisesti vai toisin. Mutta se on taas ihan oma keskustelunsa :)

      Poista
    4. Olipahan kirjoitusvirheitä, kiitos puhelimen :D no asia tulee varmasti selväksi silti!

      Poista
    5. Nyt pitää tunkea vielä kolmannen (?) anonyymin kommentin tähän "keskusteluun" :D Eli siis ethän ole Aada mitenkään tilivelvollinen ja ymmärrän jos asia on arka etkä halua asiaa avata, mutta olet jotenkin kierrellen ja kaarrellen vastannut tuohon kysymykseen, että millaiseen paikkaan Champin myyt. Juurikin kun joku kyseli aiemmissa postauksissa että aijotko valita kodin missä pääsee ulos, niin vastailit juurikin jotain että et voi tehdä päätöstä uuden omistajan puolesta tai velvoittaa uutta omistajaa tarhaamaan. Kuitenkin vastaus voisi olla esimerkiksi joko "ei, en kysy uuden omistajan tarhausjärjestelmää eikä tarhausjärjestelmä vaikuta siihen myynkö hevosen sille omistajalle vai en" tai että "kysyn kyllä millainen tarhausjärjestelmä on ja aijon myydä hevoseni vain sille jonka tallilla tarhataan hevosia ja muutenkin olot ovat kunnossa". Sitten vielä sitä pohdin, että aijotko laittaa Champin myös Suomen markkinoille vai jättää sen Saksaan? Varmaan itsellesi olisi helpotus tietää että Champ on lähellä hyvässä hoidossa ja pääsisit sitä katsomaan ainakin kisojen merkeissä, eikä olemassa ties missä Euroopassa :)

      Poista
    6. Vastaan lyhyesti, koska oon kännykällä. Mutta rehellisesti sanottuna en osaa sanoa myynnistä vielä yhtään mitään, sillä en tiedä koska se tulee ajankohtaiseksi ja miten se lopulta hoidetaan. Uskon, että Niclas hoitaa sen ammattilaisena siellä Saksan päässä :) Mulla on täysi luotto hänen toimintaansa, enhän mä muuten hevosta sinne veisi. Mutta varmaan nämäkin asiat selventyvät tulevaisuudessa!

      Poista
  8. Pidän toisesta kuvasta paljon. Oot tosi kaunis ja niin on Champkin! Ymmärrän sua. Itsekin ajoittain oon vetelehtinyt huoneessani ja surffannut netissä vaan, koska se on juuri sillon kivaa. Kun sitä myöhemmin ajattelee, ei se ookaan niin järkevää roikkua puolta päivää koneella esim. Netflixiä katsellen kun voisi tehdä jotain järkevämpääkin... Jollain tavalla pystyn samaistumaan. Toivotan onnea jatkoon sulle, mutta myös Champille! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) välillä se vetelehtiminen on kivaa, mutta ei pidemmän päälle!

      Poista
  9. Aada!! Arvostan tosi paljon sitä että jaksat vastailla kaikkiin kommentteihin ihan ajatuksella. Se on aikaa vievää puuhaa ja silti vastailet. Oot huippu! Toivon sulle kaikkea hyvää myös hepparintamalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :) pyrin vastaamaan kaikille niin hyvin kuin osaan!

      Poista
  10. Hei Aada, voitko olla kiltti ja vastata, että mikä kappale on taustalla muutamassa kohdassa tuossa Ammattivalokuvaajan kuvattavana - tallivideopostaus -videossa?? Siis se "teknokappale"? Kun aika vaikea löytää esim. hakukoneella kun siinä ei lauleta mitään... Kiitos jos vastaat!! :) :)

    VastaaPoista
  11. En aluksi edes huomannut,mutta kuvia selatessa hymyilyttää väkisin ja niistä välittyi niin hyvin sun ja campin suhde!

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat