maanantai 31. lokakuuta 2016

#809: Tipuin Champin selästä!

Lomalta paluu on sujunut melko värikkäissä merkeissä. Kuluneiden päivien aikana olen ehtinyt tehdä pitkiä työpäiviä, voivotella Suomen synkkää säätä, purkaa viimeiset tavarat matkalaukusta kaappeihin, nauttia Helsingistä aamun pikkutunneille asti ja tietysti silitellä maailman rakkainta hevostani. Tekemistä on siis riittänyt, eikä tahti tule varmastikaan hidastumaan kuluvan viikon aikana.

Kunnon irtiotto tallielämästä teki varmasti ihan hyvää, vaikkei minkään sortin kyllästymistä ollut havaittavissa. Viimeksi olen tainnut potea hevoshommiin kyllästymistä ollessani yläasteella, jolloin pohdin vakavasti harrastuksen jäädyttämistä. Tuokin vaihe meni ohi nopeasti, kun aloitin tunnit uudella tallilla ja sain valtavasti uutta motivaatiota tekemiseen. Sen jälkeen kaikki onkin ollut enemmän ja vähemmän nousujohteista, ei tästä lajista pääse eroon millään! Mutta tosiaan, parin viikon lomani aikana en juuri ottanut yhteyttä tallille Champiin liittyvissä asioissa ennen sen sairastumista, eikä loman aikana mulla ollut oikeastaan kertaakaan tunnetta, että olisin halunut väkisin päästä rapsuttelemaan silkkiturpaani. Itseasiassa skippasin lauantaina tallihommat työpäivän jälkeen, sillä olin suunnitellut illaksi muuta ohjelmaa. Hetken ajan podin "maailman huonoin hevosenomistaja"-fiilistä, mutta sekin haihtui nopeasti pois. 

Postauksen kuvituksena toimii kuvat, joita olen ottanut viime kuussa parissa eri tilanteessa :)




Sunnuntaina pääsin vihdoin tunnin yöunien ja yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen tallille. Ja mua jännitti. Ihan oikeasti, sisälläni velloi jännityksen tunne - tosi hassua! Tunne oli sekoitus odotusta, jännitystä ja toki sitä kaipuuta. Kun pääsin tallille ja näin Champin, meinasin alkaa itkemään ilosta. Oli niin ihanaa nähdä ruunaa ja sen reaktio, sillä se oli silminnähden ilahtunut (tai miten hevosen reaktiota voi kuvailla) mun saapumisesta. Tallilla olevat ihmisetkin sanoivat, että nythän se piristyi, Champ kun oli ollut melkoisen uupunut sairastumisensa vuoksi. Sunnuntai-iltana mun seurassa oli kuitenkin äärimmäisen puuhakas, pirteä ja seurallinen hevonen, joka ilahdutti mun elämää sillä hetkellä enemmän kuin mikään muu koskaan. 

Oma hevonen on parasta maailmassa. Ja pahinta, sanokaa mun sanoneen. Ei tämä ole täysjärkisen hommaa, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa! Champ oli ollut tällä viikolla pitkään oikeasti todella huonossa kunnossa, eikä sillä ole muutenkaan ratsastettu kahteen viikkoon ollenkaan. Kuumetta ruunalla oli lopulta vain parin kolmen päivän ajan, mutta se oli fyysisesti niin loppu, että haluan aloittaa treenit sen kanssa mahdollisimman varovasti. Virtaa pojalla on nyt enemmän kuin pienessä kylässä, sillä se ei ole tottunut näin pitkiin kävelyjaksoihin. Virtaisuus näkyy kaikessa: se haluaa ravata vieressä, kun pitäisi kävellä. Kaikkea pitää pitää suussa, kuntoonlaittopaikalla hevonen muistuttaa kirahvia tarkkaillessaan silmät pyöreänä kaikkea ympärillä. Osaa se silti käyttäytyä, joten tuo pirteys on tässä kohden pelkästää iloinen asia.






Tai ainakin melkein. Laiskuuttani päätin palata ratsastusarkeen varsin kevyellä tavalla ja humputella ilman satulaa niin sunnuntaina kuin tänään maanantainakin. Tänään mun piti mennä maastoon, mutta ulkona satoi ja koska olemme sokerista, en tietenkään lähtenyt paleltumaan jäätävään tuuleen ja sateeseen. Olin klipannut aamulla kaksi hevosta, eikä mulla ollut kunnollisia ratsastusvarusteita mukana. No, mitäpä se yksi kevyt humputtelupäivä enää merkitsisi kahden viikon ajanjaksossa, joten eikun suitset päähän ja maneesiin loimineen päivineen! Kerkesin hölkötellä hommat valmiiksi ja jutella tovin tallimme omistajan kanssa, kun Champ jäi tuijottamaan omaa peilikuvaansa maneesin päädyssä. Siinä se seisoi, tuijotti peiliin ja pörisi. Naureskeltiin, että johan on yksinkertainen hevonen. Pyysin sitä lähemmäs peiliä vähän kerrallaan, ohjat pitkinä ja rennosti selässä istuskellen. Tovin olimme paikallaan seisseet, kun Champ päätti vetää u-käännöksen ja lähteä toiseen suuntaan peiliä pakoon. Siinä kohden meidän tiet erkaantuivat, mä pyllähdin maahan ja Champ jäi seisomaan vierelle. Tallinomistaja huusi kakkua ja nauroimme makeasti. Mä olin maassa ehkä sekunnin, sillä en irrottanut ohjista ja nousin samalla vauhdilla takasin ylös. Rytäkässä multa irtosi kynsi, mutta muuten en huomannut kokevani henkisiä tai fyysisiä tappioita. Kyllä me naurettiin, en ole tippunut yli neljään vuoteen, enkä kertaakaan Champilta. Ja nyt tipuin paikallaan seisovan hevosen selästä! :D

Heh, sellainen aloitus tälle viikolle. Mä olen viimeisen puolen vuoden aikana hehkuttanut niin monesti ja ihan kaikille siitä, miten en ole tippunut pitkään aikaan, että kai se oli karman ansiota tämäkin. Fiksu olisi pysynyt hiljaa.. Huomenna on pakko laittaa satula selkään ja liikuttaa Champia jotenkin järkevästi, sillä lomamoodi ei voi jatkua ikuisesti. Nyt se on jälleen edustavan näköinen, kun puunasin sitä toista tuntia potiessani huonoa omatuntoa omasta lomailustani. Josko me loppuviikosta päästäisiin jälleen valmennuksiin, se tekisi hyvää molemmille. Mä en malta odottaa, on tuo ratsastus ja hevosten kanssa puuhailu loppujen lopuksi niin mun juttu - oikea elämäntapa!

Milloin sä olet tippunut viimeksi hevosen selästä?

43 kommenttia

  1. Ihana tapa pudota :D
    Itse tullut muksahdeltua useamman kerran syksyn aikana, vähän vauhdikkaammin tosin.. Joskus toivon että olisin ostanut ruunan, mutta onhan toi tammakin kiva, kun sillä on hyvä päivä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Onneksi sulle ei ole ilmeisesti sattunut pahemmin? :)

      Poista
  2. En oo tippunu vielä kertaakaa 3v. Aikana 😊

    VastaaPoista
  3. En oo tippunu vielä kertaakaa 3v. Aikana 😊

    VastaaPoista
  4. Toi on nii perus tippua, kun hevonen onkin lähdössä eri suuntaan! Ite tipuin kerran yheltä hevoselta tunnilla, kun mä olin menos oikeelle ja hevonen vasemmalle :D Viimeksi tipuin viikonloppuna maastoesteillä, sitä ennen olikin taukoo tippumisesta 5 vuatta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullakin oli tosi pitkä tauko tippumisesta, haha! Mutta hyvä, ettei sattunut :)

      Poista
  5. 2 vuoden aikana oon tippunu varmaan 7 krt? :D
    Mut nyt viimisen vuoden aikana en oo tippunut

    VastaaPoista
  6. Kun ostettiin poni tamma niin kerran kuussa tulee tiputtua n. 6 kertaa :D Poni on ollut meillä jo yli 2 vuotta.

    VastaaPoista
  7. Kiva postaus viimeksi tipuin kesäleirillä saatiin tippumis ennätus yhtäänsä se oli kai 32?

    VastaaPoista
  8. Tekstisi ovat tosi sujuvia ja niitä on kiva lukea. Itse tipuin toissapäivänä kisoissa juuri vikan esteen jälkeen ja jäi n.metristä kiinni ettei päästy maaliin ja toki piti vielä lentää okseria päin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla, kiitos :) Voi ei, onpa ikävä! Toivottavasti sua ei sattunut pahasti :(

      Poista
  9. Voin hyvin samaistua tuohon että oma hevonen on parasta ja pahinta maailmassa. Mun hevosella jännevamms ja monta kuukautta saikkua, mutta aina tallissa odottaa maailman ihanin karvaturpa:) ehkä joskus päästään vielä kisoihinkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne! On noiden kanssa aina omat huolensa :(

      Poista
    2. Toivottavasti menee ohi nopeesti ja "lyhyellä" lomailulla:)
      Meillä oltiin sairaslomalla jännevamman takia melkein vuosi. Jännevammasta on selvitty,mutta sen jälkeen oltu millon mistäkin syystä sairaslomalla:/ On ne hevoset niin ihania mutta oma ainakin turhan tapaturma-altis:(

      Poista
    3. Se on muuten jännä, ettö usein tuntuu aina sairautta seuraavan joku toinen. Siitä muodostuu sellainen kierre sitten :(

      Poista
  10. Voi Champia! :'D Hauskoja otuksia nuo hevoset, vuosienkin ajalta melkeinpä päivittäin nähdyt asiat voivat muuttua hurjiksi ja hyökätä hevosparkojen kimppuun. c; Mä tipahdin viimeksi tän vuoden alussa kaverini hevoselta, serkkuni ylläpitohevonen sai kulmasta jonkun slaagin ja ratsuni seurasi esimerkkiä kentän keskeltä. Mulla ei ollut mitään mahollisuutta pysyä enää kyydissä, kun jalustimet eivät olleet jalassa ja ohjatkin ihan löysinä. :'D Parin pukkihypyn jälkeen päädyin siis maahan ja kummatkin hevosista juoksivat vielä mun yli. Ei onneksi käynyt pahemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta :D Tuokaan ole ikinä ennen pelännyt peilejä, nyt ihan yhtäkkiä ratsastuksen päätteeksi se olikin tosi jännä.. Ja apua, tuo kuulosti hurjalta! Onni matkassa, ettei käynyt pahemmin :)

      Poista
  11. Tipuin viimeksi tammikuussa, kun alla oleva isohko poni päätti alkaa isottelemaan toiselle tunnilla olleelle isolle hevoselle :S poni rupesi siis ympyrän kaarella potkimaan hevosta ja nousi vielä pystyynkin... se nousi vielä uudestaankin pystyyn ja silloin minä lensin hiekkaan :D ei sattunut, kuin vain hieman kylkeen, mutta ponin egoon taisi sattua kaikista eniten, kun oli saanut hieman kurinpalautusta.
    13 vuoden ratsastus"uran" aikana olen pudonnut n. 5-6 kertaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet kyllä pysynyt mallikkaasti selässä, mä lentelin nuorempana ties millä tavoin kyydistä alas :D haha!

      Poista
  12. Heh, mä kerran kysyinkin täällä blogissa, että oletko koskaan tippunut Champilta, ja yllätyin todella kun vastasin että et ole! Mä olen nimittäin hoitanut mun hoitoheppaa kaksi vuotta ja tippunut varmaan viidesti. En tarkoita että olisin mitenkään vahingoniloinen, ivallinen tai vastaavaa, sulla vaan on tosi hyvä tasapaino ja ratsastustaidot kun et ole vieläkään tippunut Champin selästä kuin sen yhden ainoan kerran... :) Viimeksi tipuin hoitohepaltani pari kuukautta sitten. Se on nuori pv-tamma, todella helposti kuumuva ja melko säikky (ja pukittelee paljon), mikä selittää osittain tippumisten määrää.

    ps. Todella hienot kuvat tässä postauksessa, upean näköisiä hevosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eikä tätä nyt voi ratsastuksen aikana tapahtuneeksi tippumiseksi niin laskea, kun vähän vaan humputtelin ilman satulaa, eihän ;) nuorempana lentelin selästä useasti, nyt mulle on kehittynyt sellainen apinanraivo että kyydissä on pysyttävä!

      Kiitos :)

      Poista
  13. Onpa muuten ihania kuvia! Suomen syksy jotenkin ihan parhaimmillaan. Katsellessa tulee jo ikävä aurinkoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Nämä otettiin juuri passeliin aikaan :)

      Poista
  14. Mä en oo tippunu vielä kertaakaan, koska olen ratsastanut vasta vähän yli vuoden. Mut kai se päivä joskus koittaa . :D

    VastaaPoista
  15. Asiasta kukkaruukkuun kuka kengittää Champia?

    VastaaPoista
  16. Ahah mä kerran olin maastossa kesällä mun ihanan tammani kanssa. Ilman satulaa lönköteltiin mekin sillon. Naapurin pihalla oli sellanen ajettava ruohonleikkuri täydessä vauhdissa mutta mun rohkea tammani ei sanonut tähän mitään, rauhassa vaan käveltiin rennosti. Mutta luoja, kun yhtäkkiä käsi nousee tervehdykseksi, niin johan lähettiin! Mähän pyllähdin maahan suoraan naapurin kukkapenkkiin. Kyllä naapurin rouva vähän katto mua tuimasti mutta myöhemmin menin tarjoomaan niille kakkua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, vielä suoraan kukkien sekaan :D hevoset osaa kyllä olla niin outoja!

      Poista
  17. Kuukausi sitten niin että mursin sormeni ja se on ollut kohta kolme viikkoa teipattuna. lähestyttin hyvin nätisti linjaa mutta ennen estettä herra otti pari isompaa askelta ja sitten tuli iso hyppy ja sen jälkeen sntäs niin siinä sitten tipuin. Uus hevonen niin sieltä lentää alussa, mutta en ole silti lentänyt koskaan noin pahasti mutta kun saadaan sormi kuntoon niin on taas intoa treenata kunnolla.
    http://katariinajaeemeli.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  18. Tiesitkö, että hevonen tarvitsisi viikon loman aina yhtä kuumepäivää kohden? Sydänlihastulehdus on oikeasti vakava sairaus. Tietysti kävely ei nyt ole mitään sellaista liikuntaa, kun mitä tässä haetaan. Ellei ohjeistus ole sitten muuttunut viime aikoina tuon loman suhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän kyllä :) champilla oli kahtena päivänä kuumetta, korkeimmillaankin sen 38.7 (normaali sillä n. 38.1) ja se käveli viikon (10-30min) sen jälkeen, nytkin ollaan menty ihan tosi kevyesti :)

      Poista
  19. Tipuin viimeksi kun hypättiin esteitä ja hevonen kielsi.Sain aivotärähdyksen��

    VastaaPoista
  20. Mun edellisestä tippumisesta on reilu vuosi. Oon aika pitkä (noin 170cm) ja menin ilman satulaa reippaammalla pikkuponilla. Se sitten ajatteli kaartaa hieman tiukemmin, jolloin itse jatkoin matkaa alkuperäiseen suuntaan... Häntäluu sai hieman osumaa ja vihoittelee edelleen jos istun pitkään huonossa asennossa.

    Viime viikolla meinasin lentää okserin sekaan poninkieltäessä, jotenkin sain pidettyä itseni kyydissä pohkeilla puristamalla. On noita sirkusjuttuja tullut tehtyä aika paljon tässä vuoden sisään monenkin ponin kanssa :D

    VastaaPoista
  21. Ei oo tullu lennettyä vielä kertaakaan, oon ratsastanu kyl jonku 2,5 vuotta mut ehkä munkin aika tulle joskus:"D

    VastaaPoista
  22. Eheh, pienikokoisena ihmisenä mut on isketty vaikka minkälaisten villiponien selkään, pelkästään shetuilta on tullut lennettyä varmaam sen 50 kertaa. Omalta olen lentänyt vain kerran 2,5v aikana, sekin juuri samalla tavalla kun sä, vaikka aika villikon omistankin :D

    VastaaPoista
  23. Tipuin kerran yheltä eestinhevoselta esteillä kun se hyppäs kaukaa enkä kerenny mukaan hyppyyn nii lensin tietysti kuraisimmalle kohdalle koko kentällä XD

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat