maanantai 31. lokakuuta 2016

#809: Tipuin Champin selästä!

43
Lomalta paluu on sujunut melko värikkäissä merkeissä. Kuluneiden päivien aikana olen ehtinyt tehdä pitkiä työpäiviä, voivotella Suomen synkkää säätä, purkaa viimeiset tavarat matkalaukusta kaappeihin, nauttia Helsingistä aamun pikkutunneille asti ja tietysti silitellä maailman rakkainta hevostani. Tekemistä on siis riittänyt, eikä tahti tule varmastikaan hidastumaan kuluvan viikon aikana.

Kunnon irtiotto tallielämästä teki varmasti ihan hyvää, vaikkei minkään sortin kyllästymistä ollut havaittavissa. Viimeksi olen tainnut potea hevoshommiin kyllästymistä ollessani yläasteella, jolloin pohdin vakavasti harrastuksen jäädyttämistä. Tuokin vaihe meni ohi nopeasti, kun aloitin tunnit uudella tallilla ja sain valtavasti uutta motivaatiota tekemiseen. Sen jälkeen kaikki onkin ollut enemmän ja vähemmän nousujohteista, ei tästä lajista pääse eroon millään! Mutta tosiaan, parin viikon lomani aikana en juuri ottanut yhteyttä tallille Champiin liittyvissä asioissa ennen sen sairastumista, eikä loman aikana mulla ollut oikeastaan kertaakaan tunnetta, että olisin halunut väkisin päästä rapsuttelemaan silkkiturpaani. Itseasiassa skippasin lauantaina tallihommat työpäivän jälkeen, sillä olin suunnitellut illaksi muuta ohjelmaa. Hetken ajan podin "maailman huonoin hevosenomistaja"-fiilistä, mutta sekin haihtui nopeasti pois. 

Postauksen kuvituksena toimii kuvat, joita olen ottanut viime kuussa parissa eri tilanteessa :)




Sunnuntaina pääsin vihdoin tunnin yöunien ja yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen tallille. Ja mua jännitti. Ihan oikeasti, sisälläni velloi jännityksen tunne - tosi hassua! Tunne oli sekoitus odotusta, jännitystä ja toki sitä kaipuuta. Kun pääsin tallille ja näin Champin, meinasin alkaa itkemään ilosta. Oli niin ihanaa nähdä ruunaa ja sen reaktio, sillä se oli silminnähden ilahtunut (tai miten hevosen reaktiota voi kuvailla) mun saapumisesta. Tallilla olevat ihmisetkin sanoivat, että nythän se piristyi, Champ kun oli ollut melkoisen uupunut sairastumisensa vuoksi. Sunnuntai-iltana mun seurassa oli kuitenkin äärimmäisen puuhakas, pirteä ja seurallinen hevonen, joka ilahdutti mun elämää sillä hetkellä enemmän kuin mikään muu koskaan. 

Oma hevonen on parasta maailmassa. Ja pahinta, sanokaa mun sanoneen. Ei tämä ole täysjärkisen hommaa, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa! Champ oli ollut tällä viikolla pitkään oikeasti todella huonossa kunnossa, eikä sillä ole muutenkaan ratsastettu kahteen viikkoon ollenkaan. Kuumetta ruunalla oli lopulta vain parin kolmen päivän ajan, mutta se oli fyysisesti niin loppu, että haluan aloittaa treenit sen kanssa mahdollisimman varovasti. Virtaa pojalla on nyt enemmän kuin pienessä kylässä, sillä se ei ole tottunut näin pitkiin kävelyjaksoihin. Virtaisuus näkyy kaikessa: se haluaa ravata vieressä, kun pitäisi kävellä. Kaikkea pitää pitää suussa, kuntoonlaittopaikalla hevonen muistuttaa kirahvia tarkkaillessaan silmät pyöreänä kaikkea ympärillä. Osaa se silti käyttäytyä, joten tuo pirteys on tässä kohden pelkästää iloinen asia.






Tai ainakin melkein. Laiskuuttani päätin palata ratsastusarkeen varsin kevyellä tavalla ja humputella ilman satulaa niin sunnuntaina kuin tänään maanantainakin. Tänään mun piti mennä maastoon, mutta ulkona satoi ja koska olemme sokerista, en tietenkään lähtenyt paleltumaan jäätävään tuuleen ja sateeseen. Olin klipannut aamulla kaksi hevosta, eikä mulla ollut kunnollisia ratsastusvarusteita mukana. No, mitäpä se yksi kevyt humputtelupäivä enää merkitsisi kahden viikon ajanjaksossa, joten eikun suitset päähän ja maneesiin loimineen päivineen! Kerkesin hölkötellä hommat valmiiksi ja jutella tovin tallimme omistajan kanssa, kun Champ jäi tuijottamaan omaa peilikuvaansa maneesin päädyssä. Siinä se seisoi, tuijotti peiliin ja pörisi. Naureskeltiin, että johan on yksinkertainen hevonen. Pyysin sitä lähemmäs peiliä vähän kerrallaan, ohjat pitkinä ja rennosti selässä istuskellen. Tovin olimme paikallaan seisseet, kun Champ päätti vetää u-käännöksen ja lähteä toiseen suuntaan peiliä pakoon. Siinä kohden meidän tiet erkaantuivat, mä pyllähdin maahan ja Champ jäi seisomaan vierelle. Tallinomistaja huusi kakkua ja nauroimme makeasti. Mä olin maassa ehkä sekunnin, sillä en irrottanut ohjista ja nousin samalla vauhdilla takasin ylös. Rytäkässä multa irtosi kynsi, mutta muuten en huomannut kokevani henkisiä tai fyysisiä tappioita. Kyllä me naurettiin, en ole tippunut yli neljään vuoteen, enkä kertaakaan Champilta. Ja nyt tipuin paikallaan seisovan hevosen selästä! :D

Heh, sellainen aloitus tälle viikolle. Mä olen viimeisen puolen vuoden aikana hehkuttanut niin monesti ja ihan kaikille siitä, miten en ole tippunut pitkään aikaan, että kai se oli karman ansiota tämäkin. Fiksu olisi pysynyt hiljaa.. Huomenna on pakko laittaa satula selkään ja liikuttaa Champia jotenkin järkevästi, sillä lomamoodi ei voi jatkua ikuisesti. Nyt se on jälleen edustavan näköinen, kun puunasin sitä toista tuntia potiessani huonoa omatuntoa omasta lomailustani. Josko me loppuviikosta päästäisiin jälleen valmennuksiin, se tekisi hyvää molemmille. Mä en malta odottaa, on tuo ratsastus ja hevosten kanssa puuhailu loppujen lopuksi niin mun juttu - oikea elämäntapa!

Milloin sä olet tippunut viimeksi hevosen selästä?
Lue lisää Read More »

torstai 27. lokakuuta 2016

#808: Turkoosissa paratiisissa

20
Loma on tehnyt mun olon niin rentoutuneeksi. Tanaan torstaina on ensimmainen paiva, kun saa on ollut muu kuin aurinkoinen - vetta ja ukkoskuuroja on tullut iltapaivan aikana muutamaan otteeseen. Se ei menoa ole haitannut, silla olimme Maltan paakaupungissa Valletassa katsomassa paikkoja ja tekemassa ostoksia juuri sateiseen aikaan. Hieman meinasi kylmentynyt ilma tuntua bussissa seistessa, silla ruuhkan takia matka kesti miltein puolitoista tuntia ja ilmastointi todellakin toimi.. Perille kuitenkin paastiin ja sadekin loppui!

Muuten viikko on kulunut oikein hienoissa ilmoissa. En tieda mista voi johtua, mutta ma olen ollut taalla todella vasynyt. Siis ihan oikeasti, olen nukkunut yli kahdeksan tunnin younia, herannyt aamulla juoksemaan ja salille, maannut aamupaivasta alkuiltaan rannalla torkkuen enemman ja vahemman sen koko ajan ja kaynyt salilla illalla. Illallisella silmat eivat ole meinanneet pysya kunnolla auki ja sanky on tuntunut todella houkuttelevalta paidalta. Onkohan syyna liika nukkuminen, normaalia isompi ruokamaara, lammin saa tai lisaantynyt liikunta, vaiko se, etta olin viime viikolla kipeana? Tieda sitten, mutta tanaan on ollut ensimmainen paiva, kun mun ei ole tarvinnut pelata nukahtavani seisaallen.









Loman ohjelma on koostunut toki muustakin kuin nukkumisesta. Olen ottanut itselleni lomakynnet, joilla on kamalan vaikeaa kirjoittaa mitaan tietokoneella niiden pituuden vuoksi. Tallia ajatellen ei ehka kaikista fiksuin valinta, mutta kyllahan naita voi sitten lyhennella Suomessa tarpeen vaatiessa. Keskiviikkona kavimme venematkalla, jonka aikana paasimme tutustumaan alueen huikeisiin, turkoosina hohtaviin uimapaikkoihin. Saimme hyppia veneesta mereen, jossa oli siina kohden lahes 15 metria syvaa vetta. Ma olen niin vesikammoinen, etta oli oikeasti todella suuri saavutus lahtea kokeilemaan jotain tuollaista. En suostu lahestulkoon uimaan edes Suomen jarvissa, silla syva vesi ahdistaa mua jotenkin kamalasti. Uiminen itsessaan on kylla ihan maailman parasta, sita voisin tehda vaikka loputtomiin! Mutta oli tuo niin mahtava kokemus, ettei ihan hevilla unohdu. 

Champille ei ole kuulunut niin hyvaa kuin mulle. Sain alkuviikosta viestia, jossa kerrottiin elainlaakarin olevan matkalla tallillemme, silla Champ oli nostanut kuumeen, eika suostunut syomaan. Sille annettiin kipulaake suoneen, mutta nesteytysta ei onneksi tarvinnut tehda. Samana iltana toinen hevonen talliltamme jouduttiin vieda tehohoitoon klinikalle, jossa se on edelleen veriarvojen romahdettua alas. Oireita noilla hevosilla oli kuumeilu, syomattomyys, turvonneet jalat ja ihan vedella oleva vatsa. Champista on pidetty todella hyvaa huolta, se on saanut paitsi kipulaaketta, myos mahalaakkeita. Sita on alettu syottaa vahitellen normaalimmin, nyt se syo jo melko hyvin, eika kuumetta ole enaa ollenkaan. Sita on myos kavelytetty kahdesti paivassa, joskin ensimmaiset paivat se oli ollut todella vasynyt jo kymmenen minuutin jalkeen. Suunta kuitenkin parempaan pain, onneksi selvisimme saikahdyksella. Toivottavasti!









Mun loma jatkuu viela hetken aikaa lammossa ja vailla huolia arjesta. Kuulin, etta Suomessa on satanut jo lunta - huh! Toisaalta pidan talvesta sen verran paljon, etten pista pahakseni valkoisen peitteen saapumista. Mulla on odottamassa Suomessa niin paljon kivoja asioita, ettei lomalta palaaminen tunnu missaan nimessa ikavalta vaihtoehdolta, vaikka olenkin nauttinut jokaisesta hetkesta taalla. Elamassa on juuri nyt kaikki jotenkin hyvin. Pitaa osata olla kiitollinen kaikesta :)

Onko teidan hevosillanne ollut syysflunssaa tai -virusta?
Lue lisää Read More »

maanantai 24. lokakuuta 2016

#807: Auringon alla

17
Terkkuja auringon alta! Heti aluksi on sanottava, etten saa kirjoitettua normaaleja aakkosia seuraavaan viikkoon, joten pahoittelen jo etukateen tata luettavuutta. Yritin googltata tapoja, joilla koneen nappaimistoon saisi vaihdettua suomen kielessa kaytetyt kirjainyhdistelmat, mutten ainakaan pikaisella etsimisella keksinyt ratkaisua ongelmaan. Ajattelin kuitenkin, etta kirjoittelen teille jotain, ettei koko viikko kulu taysin pimennossa. Ja jos joku osaa auttaa ongelmani kanssa, otan mielellani neuvoja vastaan!

Ma olen siis talla hetkella Maltalla, jossa vietan viikon perheeni kanssa. Muu porukkamme saapui tanne jo mua aiemmin, mutta halusin itse olla Suomessa viela Horse Show'n ajan, joten lensin heidan perassaan vasta sunnuntaiaamuna. Lento olikin hauska kokemus, silla lahdin lentokentalle suoraan Horse Show'n after ride partyista kolmen aikaan aamulla. Mulla oli yksi vaihto Saksassa, joten ehdin nuokkua hereilla kaksi paivaa putkeen, eika edellisenakaan yona ollut tullut nukuttua kamalasti yli viitta tuntia pidempaan. Sunnuntaina olikin hieman koomainen paiva, mutta nyt maanantaina olo on taas ihan normaali. 

Matkani oli kaiken kaikkiaan melko extempore itselleni, tai silta se ainakin tuntuu. Lennothan tanne ostettiin jo kauan aikaa sitten, mutta en ole tehnyt matkan eteen mitaan itse, enka siksi ajatellut sita juuri lahtopaivaa aiemmin. Viela Maltalle laskeuduttaessakin luulin tulleeni Espanjaan, koska mulla ei ollut minkaanlaista kasitysta siita, missa Malta oikeastaan sijaitsee (terveisin lukion maantieto numerolla 10, heh..). Sain kuitenkin kuvan puhelimeeni Suomesta, missa Malta oli merkitty kartalle, joten nyt osaan sijoittaa itseni oikeaan paikkaan maapallolla. Jollain tapaa tallaiset matkat, joilla ei tarvitse ajatella mitaan, ovat todella rentouttavia. Samalla huomaan kuitenkin, etta jo yhden paivan makoilun jalkeen alan kyllastymaan ja kaipaan tekemista elamaani. 



Tuota tekemisen puutetta olen yrittanyt korjata muutamilla asioilla. Olen ottanut tavoitteekseni herata joka aamu suhteellisen aikaisin ja kayda aamulenkilla, josta siirryn suoraan hotellimme salille. Siita matka jatkuu suihkun kautta aamupalalle, jonka jalkeen makaan aurinkotuolilla tai rannalla viiteen asti. Viidelta aurinko alkaa laskea sen verran paljon, ettei auringonottamisessa ole enaa jarkea, joten siirryn uudelleen salille tekemaan lihaskuntotreenia aamun airobisen harjoittelun oheen. Salihommien jalkeen kaymme sisarusporukalla kiertamassa alueen kojuja ja kauppoja, syomme perheen kanssa illallisen ja istumme iltaa paikallisissa pubeissa. Huomiseksi olen varannut itselleni kynsihuollon, keskiviikkona lahdemme tutustumaan saaren kirkkaansinisiin vesistoihin ja torstaina luvassa on shoppailupaiva paakaupungissa. Ehka sita tekemista siis on lopulta ihan riittavasti :)

Champin kuulumisia voin kertoa hieman loppuun, vaikkei mulla rehellisesti sanottuna ole kovinkaan paljon kerrottavaa. Ma kysyin itsekin vasta sunnuntaina lentokentalla istuskellessani tallityontekijaltamme, miten Champilla menee. Viimeksi olen nahnyt sita tiistaina eli oikeasti lahes viikko sitten! Se kertoo paljon siita, miten paljon luotan tallimme hoitoon. Mulla ei ole ollut hetkekaan sellaista fiilista, etta olisin huolissani sen hoidosta tai elamasta yleensakaan. Ruuna on kuulemma kavellyt joka aamu kavelytyskoneessa tunnin, minka lisaksi tallityontekijamme on tehnyt sen kanssa maastakasinjuttuja ja juoksuttanut sen kertaalleen. Ilmeisesti eilen silla myos ratsastettiin, mutta se selvinnee mulle varmaan joskus tulevaisuudessa.



Tama loma on myos mulle todellinen irtiotto kaikesta arjesta, ihan hevosjutuista lahtien. Mahtaa olla motivaatio kohdillaan, kun saavun takaisin Suomeen. En ratsasta ollenkaan lahes kahteen viikkoon, mutta yritan kuntoilla monipuolisesti muuten. Ensi viikolla mulle tarjoitui mahdollisuus lahtea Nina Fagerstromin valmennukseen Tampereelle, joten taidan suunnata auton keulan sinne suuntaan ja aloittaa treenit kunnolla heti tutun valmentajan silmien alla. Mahtaa olla hauskaa niin mulla kuin hevosellakin, silla ehdin ratsastamaan Champilla muutamana paivana ennen valmennusta, eika silla ole hypatty pitkaan aikaan tassa valissa. Odotan kuitenkin innolla!

Mutta tassa kaikki talta eraa, nyt siirryn kohti salitreenia ja illan shoppailurupeamaa. Tarkoitus olisi etsia jotain luettavaa kirjallisuutta englanniksi, jotta ranalla makoilemiseen saisi jotain sisaltoa. Ja muutamat aurinkolasit, silla niita ei voi koskaan olla liikaa! Palataan taas myohemmin talla viikolla, ehka jopa normaalien aakkosten kera.

Oletko lomaillut Maltalla joskus? :)
Lue lisää Read More »

lauantai 22. lokakuuta 2016

#806: Lauantain huumaa

6
Jännitys tiivistyy, sillä aivan pian Helsingin jäähallilla alkaa esteratsastuksen Grand Prix -luokan uusinta 160cm korkeudella. En malttanut odottaa luokan loppumiseen asti, vaan tulin kirjoittamaan postausta jo tässä vaiheessa koneelleni, joka on lojunut kansliassa keskiviikosta asti. Uusinnassa meillä on yksi suomalainen, saksassa asuva Niclas Aromaa, jonka valmennuksissa olen useasti käynyt. Nyt kaikki peukut pystyyn, että saadaan Suomelle viiden tähden GP-luokasta sijoitus!

Aika hallilla on mennyt nopeammin kuin uskalsin koskaan ajatella. Eilen en ehtinyt tehdä ollenkaan postausta, mutta kuvasin kyllä muutamia luokkia aina sieltä täältä. Varsinainen työpäiväni alkoi seitsemän jälkeen ja loppui kolmelta - sinä aikana tein hommia kansliassa ja valitsin tiimini kanssa expo excellence -voittajan kaikkien näytteilleasettajien joukosta. Ensimmäiseksi valikoitui Putiikki Aino, kunniamaininta meni irlantilaiselle Dubarrylle. Valinta ei ollut ihan itsestäänselvyys, mutta lopulta varsin yksimielinen. Tämä taisi olla toinen kerta, kun sain olla mukana tiimissä, joka valitsi voittajan tässä kategoriassa. 


Sanna voitti ensimmäisen kv-luokan perjantaina!
Groomit kuvaavat ratsastajiensa radat. Tässä Steve Guerdatin groomi Emma :)

Meidän paras kansliaporukka <3


Kun työvuoroni päättyi, lähdimme kavereideni kanssa katsomaan luokkia ja syömään lähellä olevaan mäkkäriin. Samalla etsimme käsiini pari muuta kaveriani, kävimme kahdesti kaupassa ja vielä uudelleen mäkkärissä.. Aikamoista edestakaisin kävelyä siis! Aamulla kävin ostamassa Just Dressagelta uudet italialaiset estesaappaat, joita odotan innolla saapuvaksi. Tulevat kyllä tarpeeseen, edelliset saappaani ovat melko kehnossa kunnossa. Loppuilta meni seuratessa esteluokkia ja nauttiessa kavereiden seurasta. Ihan huippukivaa, kotiin ei olisi millään meinannut lähteä, mutta lopulta oma sänky tuntui baarireissua järkevämmältä vaihtoehdolta. Nukkumaan pääsin loppujen lopuksi vasta kahden jälkeen, mutta minkäs sille mahtaa. Ensi viikolla ehtii nukkua auringon alla!

Lauantaina mun päivä alkoi yhdeksän jälkeen, kun esiinnyin lasten matineassa hiihtokisassa. Mun joukkueessa oli kahden ponin lisäksi Johanna Talvio, toisessa joukkueessa ponien lisäksi Erika Hanhisuanto ja Miisa Pulkkanen. Meillä oli hauskaa, vaikka oltiinkin hitaampia ja näin ollen hävittiin skaba. Ei se mitään, lapsia varmaan nauratti meidän toilailumme areenalla! Tuon tapahtuman jälkeen lähdimme porukalla expoon, jossa jututimme Equestrian Stockholmin edustajaa ja kiersimme kojuja läpi. Mun työvuoro alkoi vasta kolmelta iltapäivällä, joten ehdin hyvin syömään ja katsomaan este- ja koululuokkia katsomosta käsin. Oikeastaan mua pyydettiin saapumaan ratsastuskeskus Ainon ringsidetableen eli kentän reunassa olevaan pöytään, josta seurasimme Erikan ja Okon kanssa kouluratsuksen Grand Prix -luokkaa. Hieno mahdollisuus, iso kiitos Ainon suuntaan :)







Näkymä tuomaritornista GP-radalle.
Lauantai tulee jatkumaan kansainvälisillä esteluokilla, joihin kuuluu esimerkiksi six bar -korkeushyppykilpailu. Se on aina huisin jännittävää ja hauskaa seurattavaa, yleisö on poikkeuksetta mukana ja kannustaa jokaista kilpailijaa sydämensä kyllyydestä. Mun työvuoro kestää aina yöhön asti, josta lähden samantien hotellille illanviettoon. Sieltä matka jatkuukin suoraan lentokentälle eli samoilla silmillä tullaan painamaan aina Maltalle asti. Huominen päivä jää siis tältä erää välistä, mutta aion seurata maailmancupin tiiviisti netin välityksellä. Illalla luvassa on varmasti ihan huippuhauskaa, paikalla kun sattuu olemaan valtavasti tuttuja ja kavereita aina ihan mun parhaista ystävistäni lähtien. Jos haluatte seurata mun päiviä HIHSissä ja noin muutenkin onlineaikaisena, kannattaa lisätä mun käyttäjä snapchatissa (aadalatti). Olen päivitellyt sinne aika ahkerasti yhtä jos toista koko tämän viikon ajan.

Ketä sä veikkaat voittajaksi World Cupissa? :)
Lue lisää Read More »

torstai 20. lokakuuta 2016

#805: Kansallisten luokkien päivä

8
Huh! Tänään on torstai eli Horse Show'n ensimmäinen päivä, mutta mulla on silti tunne siitä, että olisin ollut jäähallilla jo viikon putkeen. Syy ei todellakaan ole pitkästyminen, vaan se, että hommat tuntuvat niin kotoisilta. On hauskaa, miten nopeasti juttuun pääsee vuodesta toiseen sisälle. Alku on aina enemmän ja vähemmän härdelliä, mutta näin toisena päivänä jokainen salkaa jo tietämään tehtävänsä ja sen, mitä siihen lopulta sisältyy.

Esteratsastusluokat ovat tältä päivältä ohitse. Aamulla Amateur touriin osallistuvat ratsukot ratkoivat paremmuuttaan aina kahdeksasta lähtien, mikä oli meidän kanslialle rauhallisempaa aikaa. Tuon sarjan ratsukot asioivat omassa kansliassaan, joten se helpottaa hieman meidän urakkaa - kaikki kansalliset ja kansainväliset luokat asioineen kuuluvat taasen meidän tehtäviin. Kansainväliset luokat alkavat vasta huomenna, joten niiden ratsastajat ovat saapuneet Suomeen pitkälti vasta tämän päivän aikana. Hevosenhoitajat ovat ajaneet hevoset paikalle eilen tai jo aiemmin, sillä eilen hevosilla oli ensimmäinen eläinlääkärintarkastus ja tänään kaksi seuraavaa mahdollisuutta. Tästä iltapäivästä lähtien kansliassamme on vieraillut liuta esteratsastajia tsekkaamassa itsensä sisään huomisen kansainvälisiin luokkiin, mikä on tuonut hieman enemmän tekemistä. Ratsastajat siis valitsevat, mitä luokkaa hyppäävät milläkin hevosella.

Ihana Pikkis voitti 5-vuotiaiden nuorten hevosten luokan! 
Nuorten hevosten luokassa oli tuomariarvostelu.


Ratsastajat ovat iloisella  mielellä liikkeellä.
Meillä oli ihana koiranpentu hoidossa kansliassa <3




Esteet on koristeltu tosi hienosti!

Klippauksen taidonnäyte ;)
Sisääntuloputkessa ratsut puetaan loimiin suorituksen jälkeen. Täällä on tosi viileää!

Tämän päivän kansalliset luokat sujuivat varsin mutkattomasti, ainakin näin kanslian näkökulmasta. Päivä meni ohi hujauksessa, enkä oikeastaan edes ehtinyt seuraamaan luokkia katsomosta muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Jos pitäisi keksiä joku huono puoli toimihenkilötehtävistä, olisi se varmaankin juuri se, ettei luokkia pääse seuraamaan taukoamatta katsomosta käsin. Meillä on onneksi iso televisio kansliassamme, josta näemme kaiken radalla tapahtuvan suorana ja samalla taustalla pyörii Longines timing tuloksineen. Ilman informaatiota emme siis jää, eikä tästä ole kymmentä metriä pidempää matkaa kisa-areenan viereen.

Huomenna alkaakin sitten jännittävin osio näin esteratsastajan silmin, kun isommat luokat pyörähtävät käyntiin! Mulla alkoi työvuoro tänään seitsemän jälkeen aamulla ja näin yhdeksältä olen hallilla edelleen. Huomenna aloitusaika on sama, mutta pääsen periaatteessa poistumaan halutessani jo kolmelta. Aion kyllä viettää koko illan hallilla seuraten hommia ratsastajakatsomosta käsin. Meillä on muuten huomenna meet & greet Ladies Nightissa klo 17.00 eli tulkaahan moikkaamaan, jos olette paikalla! Lauantaina meet & greettejä on kaksi, toinen 10.30 Putiikki Ainon ständillä ja toinen 17.30 Ladies Nightissa. Ja mikä hauskinta, mut pyydettiin esiintymään lasten matineaan aamulla, joten siellä mut voi nähdä koikkelehtimassa minisukset jalassa ympäri areenaa. Apua, odotan kauhulla, mutta ehkä se on ihan hauskaa - ainakin huvittava näky :D Saas nähdä monestiko lennän naamalleni!
Lue lisää Read More »

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä