lauantai 30. heinäkuuta 2016

#767: Festarihurmos jatkukoon!

10
Festarit kuuluvat kiinteänä osana kesääni, siinä missä kisat ja aurinkoiset hellepäivätkin. Viimeisen viiden kesän aikana olen vieraillut vähintään yhdellä festarilla kesässä, muutaman kerran tapahtumia on tullut kierrettyä enemmänkin. Musiikki on mulle eräänlainen henkireikä, jota ilman en varmasti olisi ihmisenä tällainen kuin nyt olen. Se menee lähes samaan kategoriaan hevosten ja ratsastuksen kanssa! Musiikki on aina ollut mulle tärkeä osa elämääni, aina eskarin musiikkitunneista sittemmin jatkuneeseen kymmenen vuotta kestäneeseen kanteleen soittoon. Vaikka nykyään en harrasta musiikkia soittamalla soittimia, kuuntelen sitä ihan jatkuvasti: tallilla, autossa, kotona, töissä. 

Ehkä se on syy, miksi festarit ovat muodostuneet mulle eräänlaiseksi kesätavaksi. Hyvän musiikin lisäksi onnistuneeseen festarikokemukseen sisältyy paljon muutakin. Iloinen festarikansa, hyvä oma porukka, oheistoiminnat festarialueella ja toki aurinkoinen sää luovat kokonaisuuden, jota ilman olo tuntuisi aavistuksen verran tyhjemmältä. Mä olen käynyt festareilla useiden eri kavereiden kanssa, mutta seurasta riippumatta olemme aina alkaneet suunnittelemaan tulevaa reissua hyvissä ajoin asukokonaisuuksien ja muun festareihin olennaisesti liittyvien asioiden tiimoilta. Vaikka suunnitelmat muuttuvat yleensä moneen otteeseen ennen varsinaista h-hetkeä, luo etukäteispähkäily omaa tunnelmaansa.

Tältä näytti Weekendin päälavalla vuonna 2014. Yhtä hienoa fiilistä odotellaan tällekin vuodelle!

Ja tässä kollaasi viime vuodelta.. Nuo lasit olivat kyllä melko mielenkiintoiset :D
Tänä kesänä olen ollut jo kaksilla festareilla, enkä ollut suunnitellut asioita sen pidemmälle. Työkuviot sallivat kuitenkin perinteiden jatkuvan, sillä pääsen osallistumaan Weekend festivaaleille viidettä kertaa putkeen - olen siis ollut paikalla aina, kun tapahtuma on järjestetty. Weekend eroaa monista muista Suomen kesäfestivaaleista musiikillisella tarjonnallaan, sillä sen musiikillinen kattaus on pitänyt sisällään alusta asti elektroniseen musiikkiin painottuvia artisteja. Toki mukana on nähty monia suomalaisiakin tähtiä, mutta vuodesta toiseen olen lähtenyt paikalle juuri ulkomaisten superstarojen keikkojen perässä. Niin tänäkin vuonna, sillä lavalle astelee monet lempiartistini aina Hardwellista Tiestoon.

Blogissa on nähty jokaisena vuonna materiaalia Weekendeiltä milloin kuvien ja milloin videoiden muodossa. Tänä vuonna teen yhteistyötä festivaalien kanssa, joten luvassa on järjestelmällisemmin kuvattu MyDay, jossa pääsette seuraamaan mun ja kaverini Millan seikkailua Helsingin Kyläsaaressa muun festivaalikansan joukossa. Ei hevospainotteista materiaalia, mutta välillä on kiva hypätä ulos ratsastushousuista, eikö! Hevosihmiset kun tunnetusti ovat juhlijakansaa, mikä on näkynyt useana vuonna Weekendeillä. Ratsastajat ovatkin olleet paikalla hyvin edustettuina, sillä kymmenien tuhansien kävijöiden joukossa on aina törmännyt ties kehen kilpailijaan. Sallittakoon pieni huili arjesta ja hevoshommista meille jokaiselle ;)

Vaikka Weekend on tältä kesältä kolmannet festarini, odotan niiltä silti ehkä eniten. Kaksi edellistä festaria olivat kyllä unohtumattomat, joten helpolla tuota titteliä ei lunasteta! Olen menossa paikalle Millan kanssa, jolle nämä ovat ensimmäiset festarit ja meillä on muutenkin tunnetusti huippuhauskaa yhdessä. Seura on siis loistavaa, siitä ei jää kiinni. Unelmissani haaveilen hyppääväni tänä vuonna jälleen benji-hypyn, mutta saa nähdä, uskallanko toteuttaa suunnitelmat. Jos saan houkuteltua Millan mukaan ideaani, on se sitten menoa!

Ja tässä vielä pari tunnelmakuvaa kesän aiemmilta festareilta :)


Edellisiltä vuosilta mukaan on tarttunut paljon muistoja, joita katselen aina silloin tällöin koneeni syövereistä. Kuulun niihin ihmisiin, jotka viettävät aikaansa selaillen vanhoja kuvia ja naureskellen ihanille hetkille. On uskomatonta, miten musiikki voi yhdistää niin monia erilaisia ihmisiä festivaalien aikana ja luoda keikan yleisöön suoranaisen hurmoksen, joka kestää koko soiton ajan. Itse ainakin elän jokaisella solullani mukana musiikin tahdissa, milloin tanssien, laulaen tai kuvaten. Eikä haittaa, vaikkei tanssiminen onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla - ei allekirjoittaneellakaan, mutta se on festarien suola. Keikkojen välissä olemme syöneet, istuneet anniskelualueella tai kierrelleet kojuja haalien mukaan mitä ihmeellisempää festaritavaraa aina kukkaseppeleistä kasvomaaleihin. Kannoimmepa kerran kahden päivän ajan mukana isoa vaahtomuovikättä, joka tosin hävisi juhannuksena Raumalle. 

Enää viikko siihen, että Helsingissä päästään viettämään yhtä kesän hauskimmista viikonlopuista. Weekend festivaali järjestetään siis 5.-6. elokuuta Kyläsaaressa, päivinään siis perjantai ja lauantai. Samat festarit ovat yhtä aikaa myös Virossa ja Ruotsissa, missä olisi hauskaa päästä vierailemaan joskus. Ehkä jo ensi vuonna? Jos kiinnostaa lukea tarkemmin mun edellisten vuosien kokemuksia Weekendeiltä, kannattaa tsekkailla näitä linkkejä: 2015, 2014 ja 2013.

Oletko sä menossa Weekendiin tänä vuonna tai oletko ollut joskus aiemmin?
Onko festareilla käyminen sulle muuten tuttua? 
Lue lisää Read More »

torstai 28. heinäkuuta 2016

#766: Rakas, sinusta on tullut pullukka

40
Nyt tuntuu siltä, että valmennuspostauksia on tullut yhteen pötköön riittävästi. Tykkään itse valtavasti kirjoittaa ja toki myös lukea sellaisia, mutta sisällöllisesti ajateltuna useat peräkkäiset tekstipostaukset saattavat tuntua kaikille (niin lukijoille kuin allekirjoittaneellekin) raskaalta. Vai olenko väärässä? Näin rannalla makoillessani mieli on ainakin sen verran keveänä, että kertoilen tähän väliin meidän muita kuulumisia uusien kuvien kera.

Kesä taitaa olla parhaimmillaan juuri nyt. Olemme treenanneet Champin kanssa vaihtelevasti sileällä, esteillä ja toki myös maastossa. Tallimme viereinen pelto on vihdoin niitetty matalaksi ja sen reunoilla pääsee ratsastamaan esteettä. Toki ratsastus onnistui myös aiemmin, mutta meno oli kyllä kaikkea muuta kuin kivaa ratsastajan kannalta! Champ nimittäin yritti syödä pitkiä heiniä jokaisella askeleella tai vaihtoehtoisesti se ei uskaltanut liikkua pitkässä ruohikossa eteenpäin, vaan yritti pysähtyä parin laukka-askeleen välein katsoakseen, mihin se on astumassa. Meno oli hieman töksähtelevää, jos näin voi sanoa.. Niitetyllä pellolla olemme päässeet ottamaan kaiken ilon irti baanailusta, eikä hevosen ja mun innostukselle ole löytynyt rajoja. 

Tuhat ihanaa kuvaa, jotka Rosita (linkki blogiin) otti viime viikolla. Olen rakastunut <3



Mä tein omassa pääkopassani päätöksen, etten lähde väkisin tenttimään kahta tenttiä tässä ennen elokuuta, vaan keskityn aidosti kesään, hevoseen, kavereihin ja läheisiin. Toki myös vähän töihin, nyt kun työtunteja kertyy aiempaa huomattavasti enemmän. Mä en tosiaan ole aamuihminen ja voi että, miten mua hajottaa herätä ennen viittä aamuisin keretäkseni kuudeksi töihin. Hassua varmasti, mutta mä odotan opintojen jatkumista ennemmän kuin kuuta nousevaa, jotta pääsen jälleen rentoon ja leppoisaan elämääni: aamuratsastuksia, sarjojen katselua ja intensiivisempää bloggaamista. Voi kyllä olla, että totuus muuttuu muuksi syyskuussa, kun aloitan kirjoittamaan kandityötä ja siirryn samalla maisteriopintoihin. 

Syksylle on luvassa vaikka mitä kivaa! Suunnitelmissa on paitsi kisoja, myös erilaisia matkoja ja tapahtumia hevosten kanssa ja ilman. Isommista jutuista voisin mainita syyskuun alkuun sijoittuvan kolmipäiväisen matkan Brysseliin, joka toivottavasti päästään tällä kertaa toteuttamaan. Ainakin päivämäärät on nyt sovittu Euroopan komission kanssa.. Lokakuussa olen jälleen tuttuun tapaan Helsinki Horse Show'ssa työntekijänä paikalla keskiviikosta aina sunnuntaihin asti, joskin tällä kertaa joudun jättämään itse sunnuntain välistä toisen matkan takia. Lähden aamulla heti kuudelta lentokoneella Maltalle, jossa vietän viikon verran lämmössä. Aika ihanaa, aurinkolomalla en olekaan ollut hetkeen :)





Vähän kyllä mietityttää jo tässä vaiheessa, miten järjestän Champin elämän tuon kahden viikon ajalle. En ole koskaan ollut niin pitkää aikaa poissa sen luota, joten täytyy yrittää sumplia joku kaveri vastaamaan sen päivittäisestä liikutuksesta ja ruoista tai esimerkiksi koittaa neuvotella, josko valmentajani ottaisi sen hoiviinsa siksi aikaa. Nyt ei kuitenkaan kannata murehtia niitä asioita, vaan keskittyä vielä tähän hetkeen ja lämpöön, jota kotimaakin osaa tarjota. Ihan mielenkiinnosta tiedustelen kuitenkin teiltä kokemuksia vastaavista tilanteista. Miten olette toimineet, jos olette olleet yhtäjaksoisesti pois kotoa useamman viikon ajan? Kuka on hoitanut hevosen ja onko kaikki mennyt ihan hyvin?

Mutta palataan vielä takaisin blogin päätähteen eli Champiin. Se on ollut kaikista kuumista säistä huolimatta yllättävän pirteä, vaikka kuumat säät ovat sille yleensä se viimeinen niitti. Virtaa on tuntunut riittävät ratsastuksessa oikeinkin hyvin, olenpa päässyt kokemaan muutamia loikkiakin sen selässä ollessani. On ihanaa nähdä oma hevonen hyvinvoivana, mikään ei aikuisten oikeasti saa mussa samanlaista onnellista fiilistä aikaan. Pieniä harmaita hiuksia on tosin nyt aiheuttanut Champin nirsoilematta sen puuron suhteen, sillä se ei tykkää elektrolyytistämme jota syötän, ja siksi se jättää kaiken puuron usein syömättä. Elektrolyytti taitaa olla Black Horsen, joten jos jollakulla on suositella maistuvampaa mallia, otan ilomielin kaikki ehdotukset vastaan. Tuntuu turhalta iskeä hevosen turvan eteen päivittäin kalliita nivel- ja vitamiinivalmisteita, kun ne eivät edes pääsy mahaan asti. Onneksi ruuna syö muuten kuin hevonen (kirjaimellisesti) ja onkin saanut kuulla tallilla useammalta taholta saaneensa massaa lisää. Suorastaan pienen kesämahan, mikä tekee sille kyllä oikein hyvää. Voisinpa jopa todeta, että rakas, sinusta on tullut pullukka. Hyvä vaan, että heinä maistuu!



Rosse pääsi myös itse hevosen selkään, josta on tulossa myöhemmin juttua ja kuvia. Rositan blogissa tosin jo nyt ;)
Viime viikolla olin myös Playsson.netin järjestämissä kuvauksissa, jossa oli tällainen supersöpö koiravauva mukana!
Tästä postauksessa tuli kyllä sekoitus ihan kaikkea mahdollista, mutta ehkä se ei haittaa. Aurinko sekoittaa pääni niin, että ajatus laukkaa kaukana tästä hetkestä. Nyt syvennyn jäisen mansikkamehun, kevytlukuisen pokkarin ja porottavan auringon alle nauttimaan elämästä yli kahdeksantuntisen työpäivän, kodin suursiivouksen ja blogihommien päätteeksi. Illalla pääsemme vielä kouluvalmennukseen, jonka aloitus sijoittuu varttia vaille kymmeneen. Ihmeellisiä nuo kouluratsastajat, kun jaksavat yötä myöten treenata!

Ihanaa kesäpäivää just sulle :)
Lue lisää Read More »

tiistai 26. heinäkuuta 2016

#765: Ratatreeniä Laaksolla

8
Noin viikko sitten pääsimme pitkästä aikaa tositoimiin, kun menimme Champin kanssa Laaksolle ratatreeneihin. Kyseessä oli jo monille tutuksi tulleet iltakisat, jossa luokat alkoivat neljän aikaan iltapäivällä matalemmista korkeuksista ja jatkuivat siitä nousten aina 110cm tasolle. Edellisen kerran olin hypännyt Champin kanssa kodin ulkopuolella aivan toukokuun alkupuolella, joten väliä oli todellakin ehtinyt kertymään melkoisen paljon. En halunnut siksi ottaa riskejä turhasta kieltelemisestä ja kysyin järjestäjältä mahdollisuutta startata rataa treenimielessä kisojen jälkeen.

Tämä onnistui, joten työpäiväni jälkeen otin muutaman tunnin välikuoleman kotona ja lähdin sitten enemmän ja vähemmän motivoituneena kohti tallia joskus neljän aikoihin. Päiväunet - oli ne sitten lyhyet tai pitkät - eivät todellakaan sovi mulle millään tasolla. Mä olen aina niiden jälkeen aivan toisessa maailmassa, koska herään aina ihan väärässä vaiheessa unta. Olin kuitenkin lupautunut lähteä kuskaamaan Champin lisäksi myös toista tallimme hevosta, joka hyppäsi aiemmissa luokissa, eikä auttanut kuin kammeta itsensä ylös sängystä ja toivoa, että väsymys helpottaisi ulkoilmassa. 

Olimmekin lopulta paikalla pienistä lastausongelmista huolimatta ihan hyvissä ajoin kuuden jälkeen. Champ sai hengata trailerissa heiniensä kanssa parin tunnin verran, sillä lähtöjä oli kaiken kaikkiaan kiitettävästi melkein 150 kappaletta. Itse auttelin hieman radan kanssa ja kuvasin tuomaritornista videokameralla muiden radat, jotka ilmeisesti päätyvät joskus kaikkien nähtäville nettiin. Kun viimeinen luokka oli alkamassa, aloin vihdoin valmistautua itsekin päivän koitokseen ja varustin Champin ratsastuskuntoon. Kello taisi lähestyä valehtelematta puolta kymmentä ennen kuin olin edes päässyt hevosen selkään ja verryttelemään. Vitsailtiinkin, että enpä ole tainnut koskaan ratsastaa Laaksolla noin myöhään! 

Ihana Rosita (linkki blogiin) kävi kuvaamassa meitä viime viikolla. Näitä kuvia ja paljon muuta on luvassa tulevina päivinä, mutta pientä esimakua jo tämän postauksen kuvissa. Alempana sitten ääniraidallinen video :)


Rositakin pääsi kokeilemaan Champia, tässä ruunan mielipide :D
Kuten aiemmin kerroin, sain valmentajani paikan päälle auttamaan mua verryttelyn ja radanratsastuksen kanssa. Henkinen tuki on mulle erittäin tärkeää, enkä usko, että olisin tehnyt asioita samalla tavalla ilman hänen läsnäoloaan. Toki joskus on opeteltava ratsastamaan ilman jatkuvaa vahtimista, mutta ainakin näin pidemmän tauon jälkeen tuntui turvallisemmalta olla vahtivan silmän alla. Noissa tilanteissa ratsastan itsekin rennommin, kun en ala ylianalysoimaan omaa tekemistäni. Tässä olisi mulle yksi kehityksen paikka: miten oppia ratsastamaan samalla tavoin myös ilman valmentajaa. Vastaus taitaa löytyä sekoituksesta kurinalaisuutta ja fiiliksellä ratsastamista.

Teimme kaiken Laaksolla ihan kuten kisoissakin tekisimme. Verryttelin hevosen ensin verryttelyalueella kaikissa askellajeissa itsenäisesti, jonka jälkeen aloimme yhdessä valmentajan kanssa tekemään verryttelyhyppyjä. Ensimmäiset hypyt olivat tuttuun tapaan pienelle pystylle, jonka tulin kahdesti. Sitten nostimme estettä ylös vähitellen ja kun korkeus oli reilussa metrissä, olimme hypänneet esteen yhteensä nelisen kertaa, jos muistan oikein. Okserille siirtyessämme aloitimme jälleen pienemmästä ja nostimme esteen lopulta noin 110cm korkeudelle. Champ tuntui verryttelystä asti todella innokkaalta ja sitä sai ihan pitää esteitä kohden. Ei siis tietoakaan siitä, mitä esimerkiksi Ainossa oli havaittavissa. Silloinhan hevonen lähinnä jarrutti jo verryttelyesteitä päin, jolloin jouduin ratsastamaan siihen ihan liikaa painetta saadakseni moottoria käyntiin.

Viimeisen hevosen hypättyä ratansa saavuin itse kilpailuareenalle ja ravailin hetken ympäri areenaa. Hockus kuulutti, että hyppään rataa treenimielessä ja antoi lähtömerkin. En kuitenkaan vielä lähtenyt itse radalle, vaan pysäytin hevosen valmentajan viereen ja kyselin häneltä viime hetken vinkit. Ideanamme oli, että ratsastaisin koko radan läpi sellaisenaan ja katsoisimme sitten, mitä korjattavaa tulisi eteen. Suurimmat kompastuskivet olivat mielestäni heti ensimmäinen este ja vesimatto. Ensimmäinen este siksi, että Champ jäi aikoinaan pomppimaan jo ennen lähtölinjaa sille päälle sattuessaan ja vesimatto siksi, että ne ovat olleet sille mulle vaikeita viimeisen kahden vuoden ajan. Yritin kuitenkin työntää nuo ajatukset taka-alalle ja keskittyä olennaiseen eli ratsastamaan mahdollisimman hyvin. 





Koko rata oli oikeastaan ihan hyvä. Ensimmäiselle esteelle tuli hyvä hyppy, toiselle esteelle ajauduin hieman pohjaan laukan kasvaessa turhan pitkäksi esteiden välissä. Kolmoselta neljännelle oli kaareva linja, jonka ratsastin mielestäni todella hyvin. Viidenneltä kuudennelle jouduin ratsastamaan aavistuksen verran eteen, sillä viidennelle tulin pienestä laukasta pienen hypyn. Seitsemäs este oli sarja, jonne laskettelin viimeisellä askeleella hieman liian kovaa, mutta onneksi hevonen hoiti homman kotiin ja oli hyvin skarppina. Kahdeksas este oli yksittäinen okseri, jossa ei ollut mitään ihmeellistä. Radan ensimmäinen varsinainen virhe tapahtui käännyttäessä yhdeksännelle, joka oli vesimattopysty. En tiedä, muutinko omassa ratsastuksessani jotain vai tajusiko Champ meidän menevän vesimatolle, mutta ruuna pysähtyi ja yritti kääntyä toiseen suuntaan jo kaarteessa. Tässä kohden sain neuvoksi nostaa käsiä, nojata hieman taakse ja pitää jalat tiiviisti hevosen kyljissä. En siis potkia, repiä tai läiskiä raipalla, sillä silloin Champ pääsisi tilanteesta pois avun hellittäessä. Saksalainen tyyli, jossa paine jatkuu niin kauan kunnes hevonen menee haluttuun suuntaan, on usein toimivampi tämän tyyppisillä hevosilla. Samaa harjoittelimme Niken valmennuksessa kesäkuussa pitkän veden kanssa.

Ja kas kummaa, Champ meni eteen. Ei ehkä tikkusuorana ja kaikilla avuilla, mutta laukkaa ja ensimmäisellä yrittämällä vesimaton yli. Jatkoimme radan loppuun eli sen kaksi viimeistä estettä, okserin ja pystyn. Tämän jälkeen kuuntelin palautteen, kävelimme hetken ja tulimme vielä kertaalleen hieman erilaisen radan. Tykkään siitä, että Valtteri teettää mulla oikeasti vaihtuvia tehtäviä. Toki ongelmat pitää korjata siten, että radat sujuvat sellaisinaankin, mutta olen itse vähän jännittäjä ja kun olen päässyt menemään radan kertaalleen alle pienempänä, tunnen yleensä asiat helpommaksi sen jälkee. Nyt en pysty tuudittautumaan tunteeseen "tulemme saman uudelleen", vaan joudun oikeasti skarppaamaan aina alusta lähtien, koska kokonaisuus voi vaihtua seuraavalle rundille.

On se niin komea <3 haha...

Linkki videeon (ääniraidallinen valmennusvideo).

Toinen kierros oli lyhyempi ja esteet hieman isompia. Rata alkoi kakkosesta, josta jatkoimme vesimaton toisesta suunnasta ja siitä pitkällä tiellä ensimmäisen radan vitos-kutos -linja pystyltä okserille. Vesimatto ylitettiin oikein mallikkaasti ilman pienintäkään epäröintiä, mutta tuolla linjalla jäin auttamatta liian pitkään laukkaan ja otimme etupuomin alas okserilta. En saanut hevosta takajaloilleen ja kontrolliin kaarteessa ennen sarjaa, joten toin sen ihan puolikkaaseen askeleeseen, josta seurasi tökkäys. Ihan viisas ratkaisu hevoselta, sillä se ei olisi päässyt kunnialla b-osan yli kiivetessään ensin a-osasta tasajalkaa. Nollasin tilanteen ja tulin samantien uudelleen, ilman ongelmia. Siitä jatkoimme vielä yksittäisen okserin, josta vaihdoin suuntaa ja tulin uudelleen loppuun linjalta sarjalle korjatakseni tekemäni virheet. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hyppäämisen jälkeen olin niin iloinen! Champ oli todella miellyttävä ratsastaa, sillä se oli aidosti menossa esteitä kohden ja halusi tehdä töitä mun kanssa. Sille tuo pieni hyppyloma teki äärettömän hyvää, pakko sanoa. Nyt kun olemme käyneet selättämässä kesätauon tuomat pelkotilat epäonnistumisista, uskallan vähitellen alkaa miettimään loppukesän ja alkusyksyn kisoja ihan ulkokentilläkin. Haluaisin käydä tätä ennen treenaamassa Champin kanssa esimerkiksi Ainossa tai Riders Innissa valmentajan kanssa, jotta saan vielä hieman lisää varmuutta omaan tekemiseeni, mutta muuten meidän kisakausi taitaa jatkua elokuun puolen välin tienoilla. Jännittää, mutta samalla kutkuttaa jo valmiiksi! Odotukset eivät toki ole kovin suuria, vaan pikemminkin hyvinkin realistisia. Jostain on kuitenkin aloitettava ja uskon, että tuolloin olemme melko valmiita uusiin koitoksiin :)
Lue lisää Read More »

maanantai 25. heinäkuuta 2016

#764: Kouluvalmennushypetys

8
Jos edellisistä postauksista on käynyt ilmi meidän tauko esteratsastuksen parista, on nyt syytä nostaa toinenkin kissa pöydälle. Estevalmennukset eivät nimittäin olleet ainoa tauolla ollut juttu: kouluvalmennukset olivat yhtä lailla pannassa viiden viikon ajan. Taas joudun toteamaan saman asian kertaalleen, sillä näin jälkikäteen ajateltuna aika on tuntunut menevän kovin nopeasti, eikä tauko tunnu konkreettisella tasolla kovinkaan pitkältä. Todellisuushan on ihan toista. Onhan se viisi viikkoa ihan kamalan pitkä aika!

Sunnuntaina tuo tauko saatiin vihdoin päättymään, kun ihana kouluvalmentajani jaksoi saapua tallillemme viikon päätteeksi opastamaan mua ja Champia sileäntyöskentelyssä. Vaihtelimme hieman kuulumisia ja pohdimme pidetyn loman merkitystä meidän kohdalla - siis mun ja Champin. Champille tuo loma on tehnyt ihan älyttömän hyvää, sillä se on saanut normaalista todella poikkeavaa liikuntaa kaikkine uimisine ja päivittäisine maastoiluineen, enkä voi itsekään sanoa pienen tuuletuksen tehneen huonoa. Kokeneena hevosena Champ ei nimittäin tarvitse niitä hyppyjä ja toistoja tai jatkuvaa vääntöä kentällä, vaan lähinnä monipuolista liikuntaa, jolla taataan hevosen fyysinen terveys ja pidetään mieli virkeänä. Tässä kohden ongelmaksi muodostuu oma kokemattomuuteni, sillä mä sen sijaan tarvitsisin jatkuvasti toistoja esteiltä, jotta saisin tuntumaa hevoseen paremmin. Yhtälönähän tämä ei ole paras mahdollinen. Siksi oikeasti kilpailevilla junioreilla ja miksei vanhemmillakin ihmisillä olisi hyvä olla vähintään kaksi hevosta: jokaisella nelijalkaisella kun on se oma rajallinen määränsä hyppyjä ja kilometrejä kuljettavanaan. 

Nämä kuvat on otettu melkein kaksi viikkoa sitten, mutta ne päätyvät julkaisuun vasta nyt. Eipä haittaa! Näissä Champ ei ollut kummoinen ratsastaa, joten postauksen aihe ei ehkä pääse oikeuksiinsa.



Loman jälkeen Champ on ollut ihan erilaisella drivella hommassa mukana. Se on esteillä todella innostuntut, Laaksollakin sitä sai oikeasti pitää esteitä kohden. Sileäntyöskentelyssä ruuna on ollut positiivinen ratsastaa, sillä se on ollut yritteliäs ja antanut vaikuttaa itseensä, vaikka onkin välillä vaikuttanut vähän jäykältä kropastaan. Aivan, suunnilleen viikko lomalta paluun jälkeen Champ tuntui olevan hieman jumissa lavoistaan, mistä kirjoitinkin jo tänne blogiin aiemmin. Tämä näkyi ratsastaessa siinä, etten oikein saanut ratsastettua hevosta irtonaiseen ja tahdikkaaseen raviin, vaan se kipitti menemään hieman matalana, selkä jäykkänä ja ilman minkäänlaista joustoa. Yritin parhaani mukaan saada askeleeseen ilmaa, mutta tehtävä tuntui toivottomalta. Eihän se mikään katastrofi ollut missään vaiheessa, muttei missään nimessä samalla tavalla hyvä kuin ennen lomaamme. Vaikka olikin innoissaan menossa.

Kerroin mietteistäni Jonnalle ennen valmennuksen alkua ja hän laittoikin meidät suoraan töihin. Tein alkuverryttelyksi avotaivutuksia kevyessä ravissa pitkiä sivuja pitkin, muuten sain tehdä voltteja tai ympyröitä lyhyelle sivulle tai pitkien sivujen alkuihin. Champ oli aluksi hieman kiireinen, mutta jo muutaman kierroksen jälkeen aloin hahmottamaan fiilistä uudelleen. Sain koko ajan neuvoja tahdista, puolipidätteistä ja tuntumasta. Ei mennyt hetkeä pidempään, kun jo liihottelimme menemään ihan erilaisella otteella kenttää ympäri. Jonna kyseli välillä miltä hevonen tuntuu selkään ja jouduin toteamaan suoraan, että paremmalta kuin kertaakaan loman jälkeen. Ja tämä oli siis alle viisi minuuttia siitä hetkestä, kun aloitimme hommat!





On sillä valmentajalla vaan aivan älyttömän suuri merkitys. Mä tarvitsen kentälle ihmisen, joka katsoo mun perään ja antaa tehtävän, sekä kehottaa malttamaan välillä. Jo pelkästään valmentajan läsnäolo saa aikaan sen, että ratsastan paremmin. Ärsyttävää, sillä tuo sama asenne tähän hommaan pitäisi saada aikaiseksi jokaisella ratsastuskerralla. Turhat kilometrit voisi jättää suosiolla pois ja keskittyä olennaiseen. Tällä tavoin säästettäisiin myös sitä hevosta, kun sen ei tarvitsisi liikkua väärin määräänsä enempää. 

Onneksi on kuitenkin se valmentaja, joka laittaa töihin! Avotaivutusjumpan jälkeen lähdimme laukkaamaan ja työstämään siinä hevosta ensin ympyrällä, josta jatkoimme volteille koko kenttää ympäri. Mun piti ratsastaa volteilla kootummin, ajatellen kokoamisen lähtevän omasta istunnastani: paino kunnolla satulaan, ristiselkään pienempi liike ja ylävartalo aavistuksen passiivisempana. Käsi, varsinkaan se ulkokäsi, ei saanut vetää taaksepäin. Saimme ihan älyttömän kivoja pätkiä, joissa Champ jaksoi kantaa itsensä liikkeen läpi ja pysyi tasapainossa vielä kasvattaessani laukkaa kohti normaalia tempoa. Laukatessani uraa pitkin tasapainoisella, edestä tasaisella ja avuilla olevalla hevosella, en voinut muuta kuin hymyillä onnellisena. Se tuntui niin hyvältä! Jonnakin sanoi, että Champ näytti todella hyvältä ja kantoi itsensä hyvin etuosastaan. Tuo fiilis, joka laukassa lopulta oli, pitäisi saada jokaiseen hetkeen.





Toistimme saman tehtävän laukassa vielä toiseen suuntaan, jolloin tajusin aloittaneemme meille vaikeammasta kierroksesta. Ja silti se sujui noin hyvin, vieläpä ennakkoajatusteni ollessa kaikkea muuta kuin odottavat. Huh, mulla menee vieläkin kylmiä väreitä siitä onnentunteesta johtuen. Koska ötökät kiusasivat hevosta ja tehtävät olivat sille melkoisen rankkoja, emme tehneet itse työskentelyhommia juuri puoltaa tuntia pidempään ja ravasimmekin lopussa laukkojen jälkeen vain pätkät harjoitusravissa. Siinä mun piti edelleen muistaa istua liikkeeseen tahti, jotta hevonen ei kipittäisi liian kovaa. Väsymyksestä huolimatta Champ oli todella menossa ja se ihan oikeasti kuunteli apujani toimien pelkällä hipaisulla tarvittaessa. Tai siltä se ainakin tuntui, noin meidän yleiseen menoon verraten. Viimeiset kulmanratsastukset ravissa olivat todella hyvät, johon oli hyvä lopettaa.

Kamala, miten paljon ylistyssanoja ja hehkutusta voi yhteen postaukseen mahtua! Olihan meillä välillä haastavaa: Champ pelkäsi vähän kentällä olevaa vesimattoa, mutta senkin ongelman saimme ratsastettua ilman, että siitä pääsi kehittymään varsinaista ongelmaa. Vasemmassa kierroksessa tuntuma oli ajoittain epätasainen hevosen heittäessä kieltä ulos, muttei todellakaan niin radikaalisti kuin joskus aiemmin. Kokonaisuus oli kuitenkin niin positiivinen ja hevonen tyytyväinen tunnin jälkeen, että mä meinasin pakahtua onnesta. Kyllä mä vaan niin rakastan kouluvalmennuksia! Jonna totesi, että estehevosraukka joutui töihin, sillä se vaahtosi kaulastaan, huovan alta ja takajalkojen välistä ihan valkoista vaahtoa. Silmien ympäryksetkin tippuivat hikeä. Rankkaa tuo kouluratsastus, kun joutuu ajattelemaan ;) 





Seuraavan kerran tuuppaillaan sileäntreenejä kunnolla keskiviikkona ja huomenna tiistaina meillä on vuorossa estevalmennus. Aurinkoa on ainakin luvattu, kun ulkolämpötilan pitäisi kohota hulppean 27 asteen tienoille. Champ pääsikin tänään nauttimaan virkistävästä pesuhetkestä, kun jynssäsin sen shampoolla korvista kavioihin. En osaa sanoa, kumpi oli toimenpiteen jälkeen kastuneempi - hevonen vai omistajansa. Ainakin ruuna näytti maansa myyneeltä, kun hinkkasin sen valkoista päämerkkiä puhtaaksi. Ei tainnut Champ arvostaa toimenpidettä, sillä heti karsinaan päästyään se rapsutti otsaansa ainoaan kohtaan karsinaa, johon se valuttaa iltapuuronsa. Se siitä valkoisesta päämerkistä.

Oletteko te päässeet kokemaan onnistumisia valmennuksissa viime aikoina? :)
Lue lisää Read More »

lauantai 23. heinäkuuta 2016

#763: Ötökkävaroitus!

17
Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Ainakin täällä eteläisemmässä Suomessa ollaan kuitenkin päästy nauttimaan tänä vuonna myös niistä paremmista säistä, kun hellemittarit ovat kavunneet useana päivänä korkeampiin lämpötiloihin. Hevosihmisten kannalta lämpöaallot ovat kaksipiippuinen juttu: toisaalta on ihana antaa auringon helliä itseämme, mutta liika lämpö on hevosille ikävää. Ratsastus saattaa hankaloitua, minkä lisäksi aurinkoiset ja tuulettomat päivät tuovat mukanaan etenkin niitä kaikkien vihaamia ötököitä. 

Ei kesää ilman ötököitä. Ah, ne ovat varsinainen riesa ainakin omalla kohdallani! Champ on muutenkin melkoinen herkkis, mutta klippaamisen johdosta se on pakko loimittaa sadettomilla päivillä ötökkäloimella - muuten ruuna seisoo portilla vinkumassa sisälle tai juoksee tarhaansa ympäri karistaakseen paarmat, hyttyset tai mäkäräiset kannoiltaan. Kärpäsetkin tuntuvat olevan sille välillä suuri ongelma. Tästä johtuen panostin mummolassa ollessani ostamalla Champille ratsastukseen sopivan hyönteisloimen. Elämä helpottui ja ruuna pystyi vihdoin kävelemään maastossa ilman jokaisella askeleella tapahtuvaa yritystä kotiinpäin kääntymisestä. 

Kesän alussa sain kyselyn, haluaisinko tehdä yhteistyöpostauksen Horzen kanssa. Olin pohtinut koko kevään ajan uuden hyönteisloimen hankintaa ja kun tällainen mahdollisuus tuli eteen, oli tilaisuuteen tietenkin pakko tarttua. Kyselin tallikavereiltani, tutuilta ja vähän tuntemattomiltakin suosituksia hyvistä hyönteisloimista ja lopulta punnitsin vaihtoehtoja Bucaksen ja Horsewaren välillä. Bucaksessa itseäni miellytti seeprakuosin mahdollisuus, mutta jäin miettimään sen istuvuutta hevoselleni. Champilla on yllättävän leveä etuosa, joka vaatii yleensä lapalaskokset loimien istuvuuden takaamiseksi. Käyttökokemusten perusteella päädyin lopulta Horsewareen ja tarkemmin ottaen malliin Amigo Bug Buster Vamoose





Miksi päädyin juuri tähän kyseiseen loimeen? Aloitin loimien selailun pohtimalla hieman hintaa ja mallia. Halusin loimen, jossa olisi kiinteä tai irrotettava kaulakappale - irrotettavan kaulakappaleen tapauksessa sen tuli olla niin hyvin suunniteltu, ettei välistä pääsisi pujahtamaan ötököitä loimen sisälle. Seuraavana kiinnitin huomiota merkkiin ja siihen, miten loimet näyttivät tuotekuvissa hevosten päälle istuvan. Champ on rungostaan pitkähkö, mutta sillä on aavistuksen runkoonsa nähden lyhyet jalat. Halusin loimeen ehdottomasti häntäläpän, kunnollisen kaulakappaleen ja mahaosan suojaavan läpän. Kangas ei saanut olla hiostavaa, sillä kesähelteillä loimi voi olla ikävä, jos se on liian raskasta materiaalia tai niin sanotusti sieltä vähän halvemmasta päästä.

Meidän edellinen loimi palveli meitä käytössään ihan kohtalaisesti, joskin sen parhaimmat päivät alkoivat olemaan takana. Loimen iän huomasi paitsi sen ulkonäöstä, myös sen teknisistä ominaisuuksista: se oli jonkin verran hiostava ja loimi keräsi pesukerroista huolimatta harjan sekä lapojen kohdalle ikävästi "rasvaa" kankaaseen, jolloin loimi oli aavistuksen tahmaisen tuntuinen käteen. Uuden loimen hankinta olikin siis ajankohtainen! Varsinkin näin uuden loimen oltua tovin käytössä, huomaa eron vanhaan suuresti. Miksi en hankkinut uutta loimea jo aiemmin? Olisi hevosellakin ollut varmasti mukavampaa kesäpäivinä..





Horsewaren Amigo Bug Buster Vamoose -hyönteisloimessa käytetään Vamoose-teknologialla käsiteltyä kangasta. Sen kudottu polyesterikangas on imukykyistä, vahvaa, mutta samalla pehmeää materiaalia. Siltä se tuntuukin käteen! Yllätyin siitä, miten "raskas" loimi oli - edellinen hyönteisloimemme oli nimittäin varsinainen rätti. Eihän tämä nykyinen paljon paina, mutta ero entiseen oli selkeä. Loimi on kuitenkin todella jämäkkä ja pysyy päällä hyvin, eikä valu vasemmalle, mitä edellinen loimi teki. Kankaan painosta huolimatta se on valehtelematta pehmeää, oikeasti miellyttävää omallekin kädelle. Ja mitä tärkeintä, loimi ei sähköistä Champin karvaa ollenkaan. Ainakaan oma silmäni ei havaitse tätä, sillä edellinen loimi sähköisti karvaa sen verran, että loimea poisottaessa hevosraukka sai usein pieniä sähköiskuja. Isoakin isompi plussa tästä!

Loimen kankaan käsittely mahdollistaa sen, että se heijastaa auringonsäteitä poispäin hevosesta. Tämän huomasin konkreettisesti, kun menin käymään tallilla yli 25 asteen helteillä. Ajattelin Champin seisovan läkähtyneenä loimensa alla, mutta kun kokeilin kädelläni loimen alta, oli hevonen oikeasti viileämpi kuin mitä loimen ulkopinta oli. Hämmennyin, sillä en olisi uskonut tähän myyntipuheeseen sokeasti ilman kokeilua. Edelleenkään en ymmärrä tuon kankaan toimintaperiaatetta, mutta se ei haittaa. Jos se toimii, ei tavalla ole ainakaan mulle konkreettista merkitystä.



Champ ajattelee, että menes kamerasi kanssa siitä, nyt alkaa syömisoperaatio! :D
Champ tykkää juoksennella tarhassa ja varsinkin laitumella, joten loimen pitää kestää elämää ja pysyä paikallaan hyvin. Tässä Horsewaren mallissa on kaulaosaan kuuluvat vahvikkeet, joiden pitäisi pitää kaulaosa hyvin paikallaan ilman, että se valuu alas. Olen seurannut hevosen elämää loimen kanssa nyt hyvän tovin ja todennut, että tämä lupaus on toteutunut ihan hyvin: kaulaosa pysyy ylhäällä aina, kun hevonen ei juokse kiitolaukkaa ympäriinsä. Silloin kaulaosa valahtaa hieman alas, mutta palautuu kyllä takaisin ylös heti, kun hevonen on rauhoittunut ja jatkaa syömistä tai muuta aktiviteettiaan (eli paikallaan seisomista, heh). Suurta plussaa saa myös isokokoinen häntäläppä ja mahaosassa olevat tarrat normaalien solkien lisänä.

En tiedä uskallanko sanoa ääneen, mutta kyseinen loimi on ainakin nykyisten kokemusten perusteella osoittautunut jokaisen senttinsä arvoiseksi ja yhdeksi vuoden parhaista hankinnoistani. Jos voisin, olisin ehkä ottanut loimesta koon 145cm, sillä nykyinen 155cm on Champille aavistuksen verran reilun kokoinen. Toinen kokovaihtoehto olisi kuitenkin ollut 140cm ja se olisi ollu Champille varmasti liian lyhyt pituudeltaan, joten se saa nyt pukeutua konkreettisesti mekkoon tästä eteenpäin. No, miehekäs mies voi viettää aikaansa myös naisellisemmassa lookissa ;) Tätä ja monia muita hyönteisloimia saa siis tilattua Horzen nettikaupasta, kyseinen loimi maksaa 139 euroa. 

Käyttääkö hevosesi hyönteisloimia ja jos, miksi?
Mikä loimi on osoittautunut parhaimmaksi? 
Lue lisää Read More »

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä