maanantai 31. elokuuta 2015

#597: Antonio Do Valen valmennus

17
Kauaa emme kerenneet Champin kanssa totutella rauhaisasti uuteen asuiympäristöön, sillä edellispäivän muuton jälkeen lauantaiaamu valkeni kouluvalmennuksen merkeissä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut perinteinen kotivalmentajani koulutunti, vaan jotain vähän erikoisempaa: kävimme nimittäin Grand Prix -luokkiakin kisanneen portugalilaisen kouluratsastaja Antonio Do Valen yksityisvalmennuksessa. Hän tuli uudelle tallillemme pitämään tunteja aamupäivällä, joten päätin ilmoittautua mukaan.

Itsestäänselvä valinta tämä ei ollut, sillä puntaroin hetken aikaa sitä, onko vierailevan kouluvalmentajan tunneista välttämättä juuri meille ratsukkona niin paljon hyötyä kuin jollekin toiselle voisi olla. Faktahan on, että näin opiskelijana rahankäyttöä tulee priorisoida ja mulle hyödyllisempää on varmasti estevalmennukset. Koska vakituinen kouluvalmentajani ei päässyt viime viikolla paikalle ja todennäköisesti taukoa näistä valmennuksista tulee nyt jonkin aikaa, päätin kuitenkin lopulta uskaltautua kokeilemaan jotain uutta. 

Tässä ensin neljä kuvaa siitä, millainen ravi oli ennen paremman tahdin löytämistä. Paremmin asia havainnollistuu videolla alempana! Ja kaikki kuvat ovat kuvakaappauksia videolta, sillä mulla ei ollut kuvia ollenkaan :)



Valmennus alkoi puoli yhdeksältä eli pääsin herämään lauantain kunniaksi jo ennen auringonnousua. Koska valmennus oli yksityistunti, kesti se vain puolen tunnin verran. Meillä oli käytössä korvanapit eli harmittavasti videolle asti ei kuulunut mitään puhetta. Lisäsin videolle alunperin taustamusiikit, mutta YouTube on hiljentänyt raidan tekijänoikeuksellisista syistä ja näin ollen joudutte katsomaan miltei 20 minuuttia äänetöntä kuvaa. No, ainakin videoita riittää! Videoita on nyt jatkossa jälleen tarjolla normaalisti, sillä isäni kyllästyi anonyymien kommentointiin videoiden puuttumisesta ja hommasi mulle Pinnacle Studio 18.6 Ultimaten. 

Mutta sitten itse asiaan! Antonio aloitti valmennuksen siten, että hän pyysi mua kävelemään, ravaamaan ja laukkaamaan kenttää ympäri kuten normaalisti tekisin. Samalla hän katsoi hieman sitä, mikä oli meidän kohdallamme suurin korjattava asia. Olin kävellyt ja alkuverrytellyt hetken aikaa etukäteen, joten työskentelimme suoraan tehtävien parissa. 

Kaksi seuraavaa kuvaa ovat sitten vähän sitä ideaa, mitä yritimme hakea: hevonen enemmän ylämäkeen. Välillä tosin vähän hakoteillä, kuten alemmasta näkee ;)

Nämä kaksi kuvaa ovat sitten laukkaa ennen tahdin parantamista.

Kauaa ei Antonion tarvinnut menoani katsoa, kun hän jo rupesi ohjeistamaan minua. Ensimmäinen korjaus oli, että hän halusi mun hidastavan tahtia merkittävästi. Champ juoksee helposti ikään kuin eteenpäin kaatuen eli heittäen etujalkoja nopeasti alta pois samalla, kun takaset kauhovat vatsan alle tulemisen sijaan taaksepäin. Hidastamalla tahtia hevoselle tulee enemmän aikaa astua yksi askel ja se joutuu käyttämään itseään kokonaisvaltaisemmin. Se ei pysty juoksemaan apuja karkuun, vaan se joutuu koukistamaan jalkansa ja tekemään yhden askeleen eteen enemmän töitä.

Koko loppuaika kuluikin sitten tämän oivalluksen hahmottamisessa. Sekä koulu- että estevalmentajani kotioloissa ovat toki puuttuneet tähän ongelmaan jokaisella valmennustunnillamme, mutta Antonion kanssa aihe vietiin vielä syvemmälle. Antonio halusi, että hän kykenee näkemään Champin takajalan yläosan lihakset liikkeessä - silloin ne ovat käytössä. Voitte kuvitella, miten rankkaa tällainen yhtäjaksoinen "kokoaminen" ruunalle oli: se oli puolen tunnin jälkeen ihan poikki!

Ja nämä kolme "kokoamisesta".
Tässä olen juuri taputtamassa hevosta, kun se oli tehnyt oikein. 


Teimme siis aluksi tehtävää ravissa ympyrällä ja suorilla. Ensimmäinen korjaus oli se, ettei raipan kosketus tarkoittanut hevoselle automaattisesti eteen, vaan pikemminkin "ylös ja aktiiviseksi". Käyttäessäni raippaa en saanut päästää hevosta yhtään eteen, vaan mun piti pitää se kädellä ja istunnalla paketissa. Kerran Champ protestoi tätä potkaisemalla takajalallaan taakse, mutta heti seuraavalla kerralla ruuna tajusi homman idean ja tarjosi takasillaan "syvempää" liikettä sen sijaan, että se olisi juossut raippaa karkuun. Ei mitään kovin isoa, mutta kuitenkin niin, että eron huomasi ja sen tunsi selkeästi satulaan. Jokaisen "kokoamisen" jälkeen hevosta piti aina kiittää äänellä ja taputtamalla, jotta työskentely olisi sille mieleistä. 

Laukassa jatkoimme aivan samalla idealla. Vasemassa kierroksessa mun piti huolehtia, että Champ pysyi suorana, eikä alkanut työntää takaosaansa sisälle ja tarjoamaan piruettimaista kääntymistä (tai no, pienen pientä volttia - eihän me piruetteja osata). Tämä suunta on meille molemmille paljon helpompi, joten enemmän töitä ja korjattavaa löytyi oikeasta kierroksesta. Sain oikeastaan todella hyvän neuvon koskien oikean kierroksen laukkaa! Olen aina ajatellut, että oikea laukka on Champille vaikeampaa siksi, että vinoutensa lisäksi se on heikompi oikeasta takajalastaan. Oikeastaan oikeassa kierroksessa ongelma onkin ulkojalka eli vasen takanen, sillä se ei ole tarpeeksi aktiivinen ja jää helposti liian suoraksi. Toki ulkoavut ovat aina ensisijaisen tärkeät, jottei hevonen kaadu sisälle, mutta nyt sain tähän ihan uudenlaisen lähestymistavan. Jään nimittäin helposti ratsastamaan liian vahvoilla sisäavuilla oikeassa kierroksessa siksi, koska Champ taipuu oikealle todella paljon vasempaa huonommin.



Kaiken kaikkiaan valmennuksesta jäi tosi positiivinen mieli. Emme tehneet mitään meille helppoja juttuja, sillä vaikka liikkeiden sijaan keskityimmekin lähinnä takaosan aktiivisuuteen, on se Champin kaltaiselle suorajalkaiselle hevoselle aina vähän haastavaa - varsinkin, kun kyydissä on kokematon kuski. Antonio painotti, että aktiivisuuden pitää meidän kohdalla olla ennen kaikkea "ylöspäin" menevää eteenpäin menevän sijaan, sillä muuten hevonen juoksee apuja karkuun ja on kiireinen. Hän myös painotti, että estehevonen tarvitsee valtavasti voimaa takaosaan ja kehotti mua jatkamaan tällaista treeniä osana meidän arkirutiineja, jotta Champin liikkeiden säätelykyky parantuisi ja näin ollen ratsastettavuus esteradoilla helpottuisi (esimerkiksi juuri välien ratsastaminen, kun säätövaraa on laukassa enemmän). 

Puolen tunnin valmennusten haittana on se, että juuri kun homma alkaa yleensä sujumaan, pitää leikki jättää kesken. Toisaalta Champ ei olisi jaksanut tällaista yhtäjaksoista "kokoamista" enempää, sillä laukassakin kokoamisen jälkeen en saanut päästää sitä takaisin normaaliin laukkaan, vaan mun piti pitää se edelleen kasassa pienemmässä laukassa ja rentoutua pelkästään kädellä. Sain oikeasti paljon ajateltavaa ja on todella harmi, ettei videolla kuulu mitään puhetta - sitä olisi ollut kiva katsoa itsekin jälkikäteen! Ja vaikka opeuskielenä oli englanti, ymmärsin silti Antonion neuvot ja kykenin samalla keskittymään ratsastukseen. Saa nähdä, jos me päädytään tämän valmentajan tunnille vielä joskus tulevaisuudessakin :)

Onko teillä kokemusta ulkomaisista valmentajista? 
Lue lisää Read More »

lauantai 29. elokuuta 2015

#596: Muutto valmis!

20
Eilisessä postauksessa kerroin viikonlopun muutostamme, joka on nyt saatu hienosti päätökseen. Vaikka postaustahtini on yleensä kahden päivän väleillä, palan halusta päästä kertomaan teille hieman eilisen ja tämän päivän kuulumisia. Pitäkää siis hatusta kiinni, sillä nyt on luvassa pienoinen postausmaraton!

Olen tällä hetkellä äärettömän innoissani, odottavainen ja ennen kaikkea onnellinen. Vaikka edellisestä tallipaikastamme oli haikeaa lähteä pois, tuo muutos aina jotain uutta ja jännittävää mukanaan. Nykyisellä tallillamme puitteet ovat treenaamista ajatellen ideaalit, enkä malttaisi pysyä housuissani miettiessäni tulevaa syksyä. Kun käytössä on reilun 60 x 40 m kokoinen kuitupohjainen ulkokenttä, valoisa ja tilava maneesi, kävelytyskone, solarium, kuntoonlaittopaikat ja rauhallinen talli, ei esteratsastaja oikeastaan muuta kaipaa. Paitsi tietysti kunnon estekaluston erikoisesteillä varustettuna - ja sellainen paikasta löytyy. Ymmärrätte varmaan, miksi olen iloinen.






Hienot fasiliteetit eivät tietenkään voi korvata hyvää tallihenkeä, joka on harrastuksen mielekkyyden ylläpitämisen kannalta ensiarvoisen tärkeässä asemassa. Edellisellä tallillamme oli paljon erilaisia hevosia ja ihmisiä erilaisista tausoista, mutta tutustuin paremmin muutamaan tallilaiseemme ja viihdyin heidän seurassaan mainiosti. Nykyisellä tallilla hevosmäärä on huomattavasti pienempi ja hevosenomistajia on näin ollen vähemmän. Olen tässä kahden päivän aikana kerennyt havainnoimaan sen verran, että uskaltaisin sanoa talli-ilmapiirin olevan iloinen ja avoin, jolloin ihmiset tulevat hyvin juttuun keskenään. Meidätkin toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi tarjoamalla kakkukahvit. Olo on tervetullut ja pyrin omalta osaltani pitämään tallin jatkossakin paikkana, jossa kaikki viihtyvät. 

Aloitin kuvaamaan muutostamme videopostausta, mutta jossain vaiheessa ajatus kameran kantamisesta joka paikkaan aiheutti enemmän ahdistusta kuin iloa, joten jätin homman suosiolla kesken. Näin keskityin täysillä siihen, mitä olin tekemässä ja saimme kuin saimmekin kaikki tavarat todella nopealla aikataululla paikoilleen.





Itse muuttopäivän aikataulu sujui seuraavasti: lähdin ennen yhtätoista pois koulusta Helsingistä ja kahden aikaan ajoin autolla tallille. Mulla oli mukana peräkärry, joten pakkasin kaikki varusteet ja tavarat muuttolaatikoihin ja siitä sitten peräkärryyn ja autoon kavereideni avustamana. Ennen uudelle tallille ajamista harjasin Champin vielä vanhalla tallilla kertaalleen oikein kunnolla, jotta se olisi siistin näköinen kaatosateen ja mudassa pyörimisen jälkeen. Kun harjaus oli valmis, saimme kaikki tavarat yhdellä kertaa kuljetettua uudelle tallille ja näin ollen säästimme aikaa ja hermojamme.

Kello taisi olla vähän yli neljä, kun kaarsimme tavaroidemme kera uudelle tallille ja rupesimme laittamaan kamppeita paikoilleen. Koska mä olin vastuussa auton liikutuksesta peräkärryineen, ei kaikki sujunut aina ihan vaivattomasti: olin jo kertaalleen peräkärryn kanssa puskassa, kerran meinasin peruuttaa ojaan. No, ainakaan elämä ei käynyt tylsäksi! Putsasimme huolellisesti kaikki ruokalaarit, hyllyt ja muut uusien tavaroiden sijoituspaikat ennen varsinaista järjestelyä, jotta pääsin aloittamaan mukavasti "puhtaalta pöydältä".



Tässä näkyy, miten paljon hevonen nojasi kädelle ja miten se oli etupainoinen.. :D
Isäpuoleni oli luvannut tulla kuljettamaan Champin tallilta toiselle, joten hieman ennen kuutta aloimme valmistautumaan tätä varten. Meidän porukkaa oli loppujen lopuksi uudella tallilla paikalla kolmen auton ja yhden skootterin verran, sillä olimme ajelleet ristiin rastiin ja vailla mitään suunnitelmallisuutta. Lopulta, hieman seitsemän jälkeen, asteli itse päätähti eli Champ uuteen karsinaansa. Ruuna ei pahemmin uusia naapureitaan ihmetellyt, vaan rupesi tyytyväisenä syömään. Jätimme sen rauhassa karsinaansa ja lähdimme sillä välin syömään ruokaa.

Illan viimeisenä toimintana oli luvassa ratsastus. Ratsastin perjantaina ensimmäistä kertaa kunnolla koko viikkoon (maastokävelyä ei lasketa mukaan, eihän?) ja sen kyllä huomasi hevosesta. Champ oli todella menossa, mutta kuitenkin pohkeen takana ja äärettömän hidas avuille. Se painoi kädelle ja oli levoton suustaan aukoen suutaan ja heittäen kieltä ulos minkä pinkomiseltaan kerkesi. Yritin tehdä hieman siirtymisiä ja saada jotain kontrollia hevoseen, mutta yritykseksi se taisi jäädä. Ratsastin käynteineen yhteensä vain reilut puoli tuntia, sillä homma olisi mennyt helposti pelkäksi tappeluksi kevyempien päivien jäljiltä: halusin säästää energiaa seuraavan päivän kouluvalmennusta varten.




Lauantain kouluvalmennuksesta saatte kuulla lisää myöhemmin, mutta pääsimme heti tositoimiin arvostetun GP-kouluratsastajan Antonio Do Valen opastuksessa. Sen lisäksi Champ sai kokeilla solariumia sekä kävelytyskonetta. Ruuna oli selkeästi vanha tekijä, sillä se otti asiat melko lungisti. Hevosenomistajalle se on ihana piirre, sillä voin huoletta jättää hevosen tallityöntekijöiden hoiviin. Nyt vain toivotaan, että kaikki jatkuu myös tulevaisuudessa yhtä helppona :)

Miten teidän hevosenne suhtautuu uusiin asioihin?
Lue lisää Read More »

perjantai 28. elokuuta 2015

#595: Valintojen maailma

32
Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Mainitsin jo jokin aika sitten, että Champ muuttaa uudelle tallille syksyn tullessa: tuo päivä on edessä tänään. Koulupäivän jälkeen pakkaan tallilla kimpsut ja kampsut kasaan ajellen sitten hiljalleen kohti uutta kotitalliamme. Mun oli tarkoitus pestä ja rasvata kaikki varusteet etukäteen, mutta kiireiden vuoksi en siihen hommaan ryhtynyt. Katsotaan, miten paljon kerkeän tekemään huomenna!

Olo on samalla todella innostunut, mutta silti haikea. Saimme viettää tällä tallilla todella mukavat miltei kaksi vuotta, jonka aikana kehityimme ratsastuksellisesti paljon eteenpäin. Aikoinaan muutimme Equstomista Provincialle lyhemmän matkan ja toisaalta ratsastuskoulutuntien puuttumisen takia, mutta paljon muutakin hyvää on paikasta löytynyt. Jos jotain on pakko eritellä, on mainittava ehdottomasti ihanat maastoretket, avuliaat ja mukavat tallikaverit sekä joustava asiakaspalvelu - esimerkiksi Champin mahahaavalääkitysjutut hoituivat todella vaivattomasti. Sain tutustua tällä vanhalla tallillamme ihmisiin, jotka varmasti pysyvät elämässäni vielä pitkään. Iso kiitos siis kaikille teille :)

Nyt on kuitenkin edessä uudet haasteet. Odotan uudelta tallipaikaltamme paljon, sillä paikassa on iso kuitupohjainen ulkokenttä, kävelytyskone ja solarium - ihan vain muutamia herkkuja mainitakseni. Koska kyseessä on estepainotteinen talli, helpottuu oma estetreenaukseni valtavasti ja toivon sen tuovan paljon hyvää meidän kehitykseemme ratsukkona. Valmentajani pysyvät samoina, sillä en näe mitään syytä vaihtaa hyviä opettajia toisiin. Tulen kuitenkin varmasti vierailemaan nyt useammin myös muilla valmentajilla, sillä heitä käy säännöllisen epäsäännöllisesti uudessa paikassa niin koulu- kuin esteratsastuksen saralta. 

Koska tämä viikko oli meidän viimeinen Provincialla, halusin viettää mahdollisimman paljon aikaa maastossa. En itseasiassa mennyt tällä viikolla arkipäivinä kertaakaan maneesiin tai kentälle, vaan maastoilin ja ratsastin pellolla senkin edestä. Tänään perjantaina vuorossa on ensimmäinen ratsastus uudella tallillamme ja viikonloppu kuluukin heti valmennusten merkeissä. Tässä vielä muutamia kuvia viimeisiltä maastoreissuiltamme vanhoissa maisemissa. Toivottavasti tykkäätte!

Oletko sinä vaihtanut tallia viimeisen vuoden aikana? :)














Lue lisää Read More »

keskiviikko 26. elokuuta 2015

#594: Uusi "lempiharrastus"!

30
Monissa blogeissa liikkui viime keväänä runsaasti juttua ohjasajosta. Mielenkiintoni heräsi, sillä pääsin näkemään kuvien ja videoiden kautta rentoja ja mielellään työskenteleviä hevosia. En kuitenkaan nähnyt tarpeelliseksi tutustua liikutusmuotoon sen kummemmin vielä tuolloin - enhän mä olisi uskonut laittavani ohjasajovermeitä Champin päälle. 

Kesän kolkutellessa ovelle sain asian tiimoilta uuden inspiraation. Ei mennyt aikaakaan, kun postissa saapuivat Veljekset Wahsltenin lähettämät ohjasajotarvikkeet: ohjat sekä ohjasajovyö. Otin heti samana päivänä härkää sarvista ja varustin Champin hieman normaalista poikkeavilla varusteilla. Nyt jo hieman enemmän ohjasajoon perehtyneenä voin todeta, että tätä liikutusmuotoa ei jätetä meidän kalenterista enää pois. Sekä minä, että hevonen nautitaan siitä todenteolla! 





Mutta hetkinen: mitä ihmettä on ohjasajo? Meinasinko tehdä Champista ravihevosen? Ehei, ei sinne päinkään. Olen ohjasajojutuissa vielä niin untuvikko, että mun on oikeastaan vaikea selittää asiaa sen tarkemmin. Löysin paljon erilaisia sivustoja, joissa ohjasajoa käsitellään enemmän ja haluan nostaa nyt esiin yhden jo vähän vanhemman postauksen Jillan blogista. Jilla kirjoitti aikanaan näin:

"Ohjasajo on kokonaisvaltaista hevosen fyysispsyykkistä hyvinvointia kunnioittavaa ja vahvistavaa työtä, jonka avulla tavoitellaan tasaista tuntumaa, aktiivista eteenpäinpyrkimystä, ehdotonta suoruutta, kehitetään tasapainoa ja venyvyyttä sekä valmistellaan hevosta ratsunhommissakin suoritettaviin vaativampiin tehtäviin. Mikä parasta, tämä kaikki edellä mainittu on saatavissa ilman että hevosen selkää rasitetaan ratsastajan painolla, ja ohjastaja pääsee maastakäsin havainnoimaan mahdollisia puutteita hevosen liikeradoissa ja lihaksiston toiminnassa ja korjaamaan niitä."






Tuossa on mielestäni tiivistetty aika hyvin se, miksi ohjasajo on hyvää liikuntaa hevoselle. Hevosta voi ohjasajaa joko ympyrällä niin sanotusti samalla tapaa kuin juoksuttaessa tai sitten takaa kävellen. Ohjasajaen voidaan tehdä lähestulkoon kaikkia ratsastuksellisia liikkeitä aina vaativimpiin liikkeisiin, kuten piaffiin, asti.  Kyse ei siis todellakaan ole pelkästään nuorille hevosille opetettavasta peruskoulutuksesta tai ravi- ja valjakkohevosten treenistä, vaan ihan kaikille hevosille sopivasta liikutuksesta. 

Meillä Champin kanssa ohjasajaminen on puhtaasti mielenvirkistystä. Koska olemme tässä hommassa vielä kovin alkutekijöissä, emme ole vielä tehneet ohjasajaen juuri mitään ihmeellistä: meillä homma koostuu vielä pitkälti kävelylenkeistä maastossa ja silloin tällöin tehtävistä niin sanotuista perusjutuista, kuten pysähdyksistä, käännöksistä ja muista vastaavista helpoista liikkeistä. Champ nauttii maastokävelyistä ohjasajaen ihan älyttömän paljon ja sen kanssa käveleminen näin on paljon normaalia taluttamista mukavampaa, sillä hevonen kävelee itse paljon reippaammin eteen. Mulla ei siis ole enää perässä vedettävää hevosta, jes!





Aloitin ohjasajoon totuttamisen juoksuttamalla Champia ohjasajovarusteilla ihan normaalin juoksutuksen tapaan. En siis laittanut ohjia sivuohjamaisesti kiinnitettynä vyöhön, vaan yritin vain aluksi totuttaa hevosen uusiin varusteisiin. Kun hevonen on työskennellyt tässä mielestäni tarpeeksi, kokeilin hieman ohjasajon ideaa takaa päin kävellen. Aluksi Champ oli ihmeissään pepun päältä tulevista ohjista ja se reagoi niiden kosketukseen suorastaan hypähtämällä eteen. Se ei myöskään ymmärtänyt kävellä mun edessä, saati mennä suoraan. Raukka oli aluksi ihan kummissaan, mutta muutaman kierroksen jälkeen hommaan tuli pientä tolkkua. Kun hevonen oli pysähtynyt, kävellyt suoraan ja vaihtanut suuntaa pyynnöstäni edes kohtuullisesti, lopetimme hommat siihen ensimmäiseltä kerralta.

Nyt Champia on ohjasajettu viitisen kertaa ja voi että, miten fiksusti ruuna käyttäytyy maastokävelyillä. Mulla oli aluksi apuna kentän ulkopuolella ollessamme kaveri, joka talutti hevosta samalla varmuuden vuoksi - jos Champ olisi vaikka päättänyt kääntyä tai tehdä jotain muuta ei-toivottua. Pian taluttajan pystyi jättämään pois ja nyt olemme lenkkeilleet maastossa ohjasajaen jo ihan kahden kesken. Seuraavaksi haluaisin päästä jonkun kokeneen ohjasajo-opettajan tunnille, jotta oppisin ympyrällä ohjasajon salat ja pääsisin näin ollen työskentelemään ohjasajaen tehokkaammin. Jos teillä on antaa suosituksia, kommentoikaa toki alle!





Veljekset Wahlsten myy ohjasajotarvikkeita, joista mulle tuli siis takaa-ajo-ohjat sekä ohjasajovyö. Nuo ohjat ovat etuosaltaan pyöreää synteettistä narua ja taaempaa pehmustettua nauhaa. Pyöreys edessä takaa sen, että ohja pääsee liikkumaan vapaammin ohjasajovyön läpi ja pehmustettu sekä leveämpi taaempi osa on taas hevoselle mukavampi. Kiinnitys kuolaimiin on helppoa, sillä ohjissa on pikalukot. Ohjien pituus on 17 metriä ja meille se on ainakin hyvin riittävä pituus, sillä en uskalla kävellä vielä kovin kaukana hevosesta. Hintaa näille ohjille tulee 35 euroa. 

Ohjasajovyö on materiaaliltaan nailonia ja sen koko on full. Vyössä on reilusti säätövaraa, joten se menee vähän paksummalle tai laihemmallekin hevoselle hyvin. Mä en itse ole käyttänyt vyön ja hevosen välissä mitään pehmustetta, sillä vyö ei mielestäni tarvitse alleen mitään - ellei vyötä itseään halua suojata. Monet eri renkaat antavat erilaisia mahdollisuuksia kiinnittää ohjat ja säätää näin ollen tapaa, jolla haluaa ohjasajaa. Hintaa tälle ohjasajovyölle on Veljekset Wahlstenilla 63 euroa. 

Käykäähän muuten tsekkaamassa Veljekset Wahlstenin uudet nettisivut! Etusivulla on vaihtuva kuvaesitys, jossa on kaksi kuvaa Champista. Komea poika on päässyt ihan etusivun malliksi ;) 

Onko teillä kokemusta ohjasajosta?
Lue lisää Read More »

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä