perjantai 31. heinäkuuta 2015

#584: Kouluratsastusko vakavamielistä?

Koulukilpailut ovat vakavamielinen tapahtuma. Niitä varten tulee valmistautua huolellisesti tietynlaisen rutiininomaisen kaavan mukaan. Mikäli tästä kaavasta poikkeaa, saa varmasti muilta paikallaolijoilta paljon vihaisia katseita - tai ainakin huonon kisamenestyksen voi laittaa tämän piikkiin.
 
Koska meillä on Champin kanssa huomenna edessä koulukisadebyyttimme, teimme kansallisella tasolla koulua kilpailevan Kristiinan kanssa Champille viime hetken valmisteluita. Kaikessa yksinkertaisuudessaan lista loistavaan kilpailusuoritukseen näyttää tältä:
 
  • Klippaa hevonen kaksi päivää ennen starttia. Edellisen kerran hevonen on klipattu kaksi viikkoa sitten, mutta minkäs teet, kun omistajana on lähes käsittämätöntä hysteerisyyttä hipova harrastelija.
  • Kokeile päivää ennen starttia, pysähtyykö hevosesi suoralla uralla. Jos se ei pysähdy, älä luovuta - muista vain hymyillä selässä. Peruuttamisen kokeileminen kannattaa jättää välistä kokonaan, sillä mikäli hevosesi menee taaksepäin kertaalleen, tekee se sitä joka ikinen kerta pysähdyttyään.
  • Mikäli haluat laittaa verryttelyyn pintelit, kannattaa kokeilla kotona edes kerran pinteleitä ratsastuksessa. Hevosesi saattaa järkyttyä ideasta ja koittaa heittäytyä makuulleen etenemisen sijaan.
  • Älä vain ratsasta kouluohjelmaa läpi kertaakaan ennen starttiasi, sillä se saattaisi auttaa ohjelman kokonaisuuden hahmottamisessa.
  • Mieti tuskastuneena, miksi ihmeessä halusit käyttää ainoan vapaapäiväsi (ja ensimmäisen myöhäisen nukkumismahdollisuuden) vain herätäksesi aamulla ennen kukonlaulua vetämään valkoisia housuja jalkaan kouluratsastusta varten. Kadu typerää päähänpistoasi.
  • Koska koulukisoihin on jo ilmoittauduttu, muista pestä hevonen päivää ennen kisoja. Sukat on hangattava kimoshampoolla ja jouhiin tungettava litrakaupalla showshinea.
  • Kun hevonen on pesty, kuivaa vitivalkoiset sukat käytävällä pyyhkeellä ja suihkuta jalkoihin showshinea. Sukat pysyvät valkoisina, kun lika tarttuu niihin huonommin.
  • Letitä hevosen häntä ensin kolmelle pienelle letille ja tee näistä leteistä lopuksi yksi iso letti. Näin saat varmasti kiharan hännän kisapäivälle.
  • Pese, rasvaa ja kiillota jokainen nahkaremmi, joita aiot pukea kisapäivänä hevosellesi tai itsellesi. Kaiva kaapista hienoin edustusloimenne ja viikkaa se nätisti kassin pohjalle mukaan, vaikka kisapäiväksi olisi luvattu parikymmentä astetta lämmintä.
  • Kisapäivänä pue hevonen arvonsa mukaan: verryttelyyn laitetaan joka jalkaan paksut valkoiset fleecepintelit, etujalkoihin valkoista kiiltonahkaa olevat bootsit timanttikoristein, valkoinen satulahuopa ja litrakaupalla lisää showshinea. Harja on letitetty isoille sykeröille, turpa on pyyhitty vauvapyyhkeillä juuri ennen starttia.
  • Ratsastajan kilpailuasuun kuuluu luonnollisesti valkoiset housut, timanttivyö, kisapaita, valkoiset hanskat timanttikoristein, putsattu kypärä ja timanteilla koristeltu nutturakoriste. Myös raipassa kimaltelee blingblingiä.
  • Jottei esteratsastajan maine kärsisi liikaa, killuu kädessä rannekello - tuo esteratsastajien pyhä statussymboli.
 

 
Kyllä, näin meillä valmistaudutaan koulukisoihin. Seurakoulukisoihin. Luokkaan helppo C:1. Kouluratsastus ei saa olla liian vakavamielistä - kun kerran kisoihin lähdetään, otetaan siitä tietysti kaikki ilo irti!
 
PS. Syy tähän valtaisaan valmistautumiseen löytyy kaveripiiristäni. Aioin mennä kisoihin "siviiliratsastusvaatteissa", ilman minkäänlaista panostamista, mutta ideani tyrmättiin täysin. Päätettiin sitten vetää koko homma aivan ranttaliksi. Huomenna näemme lopputuloksen :D Wish me luck!
Lue lisää

torstai 30. heinäkuuta 2015

#583: Hyppyjä uudella kentällä

Kisakausi on meidän osalta tällä hetkellä vilkkaimmillaan. Alkuvuodesta emme kisanneet ollenkaan mahaongelmien vuoksi ja kevätaika kului pääsykokeisiin päntätessä. Kesäkuun lopusta lähtien olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja sulloa itseni kisatamineisiin säännöllisemmin, jotta saisin rutiinia paremmaksi loppukautta kohden.
 
Vaikka kisakaudella hyppyjä tulee viikonloppuisin enemmän, olen silti yrittänyt käydä mahdollisimman säännöllisesti valmennuksissa. Tänä kesänä meille on muodostunut asian tiimoilta pieni ongelma: joko minä tai valmentajani on jossain reissussa, eikä tunteja saada siksi sovittua. Viimeksi olen ollut estevalmennuksessa heinäkuun ensimmäisellä viikolla ja seuraavan kerran mahdollisuus tulee vastaan todennäköisesti vasta elokuun puolen välin jälkeen.
 
Tuo aikaväli kuulostaa todella pitkältä, varsinkin näin puhtaaksi kirjoitettuna. Salon kisoja ennen hyppäsin itsenäisesti ja sen jälkeen Champ sai viikon hyppylomaa. Tällä viikolla hyppäsin jälleen yksikseni ennen tulevan sunnuntain Tampereen kisoja, seuraava viikko on todennäköisesti taas hyppyvapaata ja sen jälkeen lähdenkin Saksaan ja hevonen jää "lomailemaan". Tuleva viikonloppu piti viettää Kemiössä, mutta kisajärjestäjä soitteli mulle maanantaiaamuna kisojen peruuntumisesta. Sen vuoksi matkaamme sunnuntaina Tampereelle ja lauantaina käymme pyörähtämässä meidän ensimmäiset koulukisat. Heh..
 




 
Mutta tämän postauksen aiheena on varsinaisesti tämän viikon hyppykerta. Lähdimme tälläkin kertaa kotoa pois lähitallillemme, jonne Champ muuttaa ensi kuun lopulla. Olin matkassa isäni ja Sallan kanssa, joten valmennusapua ei siis ollut saatavilla. Isä kyllä jaksaa kovasti muistuttaa yhdestä jos toisestakin ratsastusvirheestä, joita hän on kuullut valmentajieni mulle sanovan tuntien aikana ;) No, ainakin joku on neuvomassa.
 
Champ ei ollut aiemmin käynyt tallin uudella kentällä, joten suhtauduin hieman epäilevästi siihen, miten rentona ruuna uskaltaisi paikalla olla. Onnekseni hevonen ei hermoillut juuri yhtään - ainoastaan pitkähkö vesimatto tuotti aluksi pienen kyttäysreaktion. Aloitin ratsastuksen ihan samalla tavoin kuin sileällä normaalisti verrytellen hevosen pitkin ohjin käynnissä ja sen jälkeen ravissa sekä laukassa pidemmällä kaulalla. Varsinaista sileätyöskentelyä ennen hyppyjä tein normaalia ehkä vähän pidempään, sillä halusin saada hevosen kunnolla apujen väliin. Champ oli vähän hidas jalalle, mikä johtui pienestä jännittyneisyydestä, joten tein siirtymisiä käynnistä raviin ja ravista käyntiin, sekä temponvaihteluita askellajien sisällä. Ruuna sai liikkua sellaisessa muodossa kuin se itse halusi, en siis alkanut nostamaan sen niskaa ylemmäs kuin mitä se itse tarjosi. Jos olisin halunnut työstää hevosta ryhdikkäämmäksi, olisin voinut unohtaa hyppäämisen ja keskittyä siihen yhden tunnin verran. Joskus toiste sitten!
 



Tässä näkee hyvin eron: tässä kuvassa olen liikkeen edellä ja makaan kaulalla, kun taas alemmassa istun vähän paremmin pystyssä.

Kentälle oli rakennettu sopivasti pieni rata, joten hyppäsin rataa ennen tehtäviä yksittäisenä. Aloitin puomi-kavaltetti -yhdistelmällä, joka oli rakennettu diagonaalille. Tulin sitä laukassa kahdeksikolla hakien hevosta mahdollisimman rennoksi, mutta kuitenkin teräväksi. Ongelmia oli varsinkin vasemmassa kierroksessa, jossa Champ kyttäsi kauempana olevaa vesimattoa ja lähti juoksemaan altani kavaletille käännyttäessä. Ratkaisin tilanteen aina kääntämällä hevosen voltille ja ottaen sen kertaalleen kunnolla kiinni, jonka jälkeen se malttoi keskittyä muhun, eikä kyttäillyt ympäristöä.
 
Kun hevonen oli mielestäni edes jotenkuten avuilla kavaletilla, siirryimme hyppäämään pystyä pitkällä lähestymisellä suoralla uralla. Kaikista vaikein lähestyminen mulle! Ensin este oli ristikkona, sitten tein pari hyppyä noin 90cm pystylle ja nostimme siitä estettä kymmenen senttiä kerrallaan ylös. Videolta näette hyvin, miten iso ero oli sillä, miten etenin kaarteesta esteelle. Kerran jäin vetämään kaarteesta asti tappaen laukan kohti estettä, jolloin ajauduimme ihan pohjaan. Seuraavalla kerralla uskalsin laukata enemmän estettä kohden ja hypystä tuli sujuvampi. Pysty oli lopuksi ehkä 130cm korkeudella, jonka jälkeen laskimme sen 120cm rataa varten.
 


Taputtelin Champia paljon ja yritin saada sille enemmän itseluottamusta.
Vesimattotreeniä ;)

Verryttelin vielä okserilla, joka oli sarjan b-osana. Tässä oli tärkeää päästä ratsastamaan esteelle mahdollisimman läheltä a-osaa, jotta hevonen olisi suorana ennen estettä. Videolta näkee hyvin ne hypyt, joissa osasin tehdä lähestymisen oikein ja hevonen oli suorana. Jos toin Champin vinoon, lähti hyppykin vinoon ja hevonen oli esteen päällä ihan kiemurassa. Onneksi mulla on niin kiltti hevonen, että se antaa tuollaisia virheitä vielä toistaiseksi anteeksi ja tsemppaa itse.
 
Rata oli seuraavanlainen: ensin lyhyellä sivulla lankkupysty, siitä diagonaalilla okseri, pitkällä sivulla pysty, diagonaalilla kavaletti ja siitä toisella diagonaalilla pysty-okseri -sarja kahdella laukka-askeleella. Ei siis mitenkään pitkä, mutta kuitenkin muutamia esteitä putkeen. Olisin voinut halutessani hypätä myös vesimattopystyn, mutta koska hevonen oli mennyt sen monta kertaa kiltisti kävellen, en halunnut aiheuttaa tilanteesta itselleni päänvaivaa ja pilata hyppykertaa omilla toilailuillani. Sitä vesimattoa kerkeää treenaamaan vaikka joka päivä sitten, kun tuolla asumme!
 





 
Aluksi rata oli alle metrissä, lukuunottamatta pystyä ja okseria, jotka olivat verryttelyesteitä. Radassa ei ollut mitään ihmeellistä, joten nostimme esteitä ylös: ensimmäinen ja toinen olivat 110cm, pysty 120cm ja sarjan a-osa noin 110cm, b-osa takaa 130cm. Tällä rundilla lähdin säätämään liikaa itse. Ensimmäinen hyppy oli ok, mutta toiselle esteelle eli okserille lähdin tuuppaamaan ilman mitään paikkaa kolme askelta ennen hyppyä. Champ veti tietysti liinat kiinni, sillä tuollaisen lähestymisen takia se olisi ollut esteen jälkeen ihan pois tasapainosta, eikä tiukka kaarre olisi onnistunut mitenkään päin. Ongelma ei ollut itse esteessä, vaan kadonneessa rytmissä, joten aloitin koko radan alusta. Tällä kerralla pidin ehkä vähän liikaa okserille ja jäin liian vahvasti kiinni hevoseen vielä pystyllekin (jonka takia Champ ei saanut tilaa hypylle ja kolautti puomia), mutta muuten niissä ei ollut sen suurempia ongelmia. Sarjalle tultaessa olin taas liian luottavainen ja jätin kokonaan ratsastamatta, jolloin hevonen pysähtyi. Ei mitään varsinaista syytä: en vain tukenut sitä loppuun asti, vaan heitin ohjat pois viimeisessä askeleessa. Uudestaan tullessa ratsastin taas vähän liian aggressiivisesti ja siksi puomi kolahti, vaikkei tiputuksia tullut.
 
Kävelin hetken ja tulin koko homman vielä kerran alusta asti, jolloin mitään ongelmia ei ollut. Kerrankin uskalsin sujua koko radan läpi eteen! Okei, toki olisin voinut istua esteiden jälkeen satulaan paremmin ja työstää kaarteet hevosta tasapainoisemmaksi, sekä tehdä sata muuta asiaa huolellisemmin, mutta kokonaisuuden kannalta tuo oli aikalailla sitä mun osaamistasoa yksin ratsastellessa. Koskaan ei voi tehdä täydellistä suoritusta, mutta johonkin pitää olla tyytyväinen. Viimeiseen rataan voin sanoa olevani, joten siihen oli hyvä lopettaa.
 






Linkki videoon. (Viimeinen rata)

 
Linkki videoon. (Kaikki hypyt ja aluverryttely)
 
Lopuksi kävimme hieman tutustumassa tallin pieneen hiekkapolkuun, jonka jälkeen pakkasimme hevosen autoon ja ajelimme kotiin. Olen kyllä todella innoissani uudelle tallille muutosta, sillä sieltä löytyy tuon ison kuitupohjaisen kentän lisäksi muiden muassa solarium, iso valoisa maneesi ja kohta valmistuva kävelytyskone. Vähän haikein mielin toki lähden nykyiseltä talliltamme, sillä olen tykännyt paikasta kovasti. Elämä vie kuitenkin eteenpäin.
 
Onko sulle tullut koskaan pitkiä valmennustaukoja? :)
Lue lisää

maanantai 27. heinäkuuta 2015

#582: Tuntuma paremmaksi?

Kuolaintuntuma on yksi niistä ratsastuksellisista seikoista, joissa ei voi koskaan olla "tarpeeksi hyvä". Toki taitavat ratsastajat osaavat herkemmin tulkita erilaisia hevosia ja mukautua niiden vaatimiin raameihin, mutta silti, aina erilaisen hevosen osuessa kohdalle on työ aloitettava jollakin tapaa alusta. Mulle tasaisen tuntuman ylläpitäminen tuntuu olevan erityisen hankalaa ihan vain tämän yhden oman hevosenkin kohdalla. Sain jokin aika sitten kyselyn kiinnostuksestani osallistua tuntumanmittaukseen, jonka järjestivät Jaana Pohjola ja Minna Lindström. Lyhyen pohdinnan jälkeen tartuin tuumasta toimeen. Niinpä parisen viikkoa sitten kaksikko tuli tallillemme valokuvaaja Ritva Waris-Wörlin seuranaan tekemään ohjastuntumamittauksen.  
 
Olettekin jo saattaneet lukea Nooran blogista tästä samasta aiheesta. Mun kohdalla tuntumamittaus toteutettiin hieman eri tavoin, sillä emme harjoitelleet mitään varsinaisia kouluratsastuksellisia liikkeitä. Harrastelijaesteratsukkona kerroin aluksi hieman omia heikkouksiani sekä heikkouksiamme ratsukkona: jään herkästi vetämään taakse, ranteeni kääntyvät mutkalle, Champ roikottaa kieltään ja pitää suutaan auki jännittyessään, se pakenee tuntumaa herkästi kuolaimen alle sekä nykii päällään kohti ryntäitä päästäkseen pois tuntumalta. Melkoinen lista siis! Minna ja Jaana totesivat tosin, että olisimme oikein loistava testiratsukko kaikkine virheinemme, sillä nyt olisi ainakin jotain konkreettista korjattavaa.


Minna neuvoi todella konkreettisesti, ihan kädestä pitäen. Hieno juttu :)
 
Champille kiinnitettiin ohjiin ja suitsiin mittauslaite, joka mittaa tuntumaa käsittääkseni sekunnin kymmenesosan tarkkuudella. Laitoin videon loppuosaan pätkän, josta näette konkreettisesti sen, miltä mittausnäyttö näyttää ja mitä informaatiota se antaa.
 
Aloitin ratsastuksen ensin verryttelemällä itsenäisesti, ihan normaalit ohjat kädessä pitäen. Tässä vaiheessa emme mitanneet mitään, vaan ratsastin hevosta tavallisen alkuverryttelyn tavoin. Kun olin käynyt kaikki askellajit pikaisesti läpi, siirryimme testivaiheeseen: mun piti ratsastaa suunnilleen neliön muotoisella uralla yksi kierros jokaista askellajia. Kun tämä oli tehty yhteen suuntaan kaikki kolme askellajia putkeen, vaihdettiin suuntaa ja tehtiin sama uudelleen toisin päin. Koko testin ajan tuntumaa mitattiin ja tapahtuma videoitiin. Tämä on videolla heti ensimmäisenä.
 
En oikein uskaltanut vaikuttaa hevoseen testin aikana, vaan enemmänkin kelluin kyydissä matkustajana. Ainakin virheet tulivat silloin hyvin esiin! Kun testi oli saatu valmiiksi, kerrottiin mulle hieman tuloksia. Minna oli samalla tarkkaillut korjattavia asioita ja lähdimme sen jälkeen käymään niitä yhdessä läpi yksi askellaji kerrallaan. Mielenkiintoisia pointteja tuli esille ja aionkin hieman jakaa niitä teidän kanssanne. Voitte myös kuunnella näitä samoja asioita videolta, sillä jätin äänet päälle!
 
 
 
Monissa ratsastuskouluissa opetetaan pitämään käsi hiljaa paikallaan. Fakta on kuitenkin se, että hevosen runko ja sitä myöten pää liikkuu, joten käsikään ei voi jäädä paikalleen passiiviseksi. Tällöin ohjastuntumasta tulee todellakin "on-off", sillä paikallaan oleva käsi on jännittynyt ja siksi epätasainen. Mulle on aina opetettu, että kädellä on myötäiltävä hevosen pään liikettä. Tapoja on ollut erilaisia, mutta nämä ajatukset toivat jonkunlaista uutta ahaa-elämystä tekemiseeni - ainakin jollain tasolla. Haimme mulle fiilistä, jonka avulla löytäisimme tuntuman, jossa hevonen ei koe törmäävänsä käteeni joka askeleella. Laitoimme avuksi peukaloiden väliin raipan pitämään ranteeni suorassa ja käden oikeassa tasossa.
 
Käynnissä käden tulisi liikkua ikään kuin suuren kahdeksikon muotoista kuviota vaakatasossa hevosen pään mukana. Ideana ei siis ole missään askellajissa liikuttaa kättä väkisin, vaan sallia käden luontainen liike hevosen liikuttamana. Ajatuksen kiinni saaminen vie tietysti oman aikansa, jolloin liikettä voi tehdä itse liioitellustikin. Lähdimme liikkeelle puhtaasti siitä, että tarjosin hevoselle aluksi ohjaa normaalia reilusti enemmän saadakseni sitä avaamaan leukakulmaansa ja venyttämään turpaa eteen sen sijaan, että se painuisi taaksepäin. Tällä oli suuri vaikutus käynnin laatuun: kun hevonen sai kävellä "vapaammin" ja käsi eli liikkeen mukana, ei käynti ollut passitahtista. Passitahtisuus kun yleensä johtuu juuri siitä, että ratsastaja paineistaa hevosta liikaa ja rikkoo käynnin tahdin. Minna sanoi, että Champilla on käynnissä niin valtava yliastunta, että se tarvitsee aikaa jalkojensa asetteluun - muuten käynnistä tulee kiireistä ja sitä kautta kaksitahtista.
 


Oli hauskaa!
Ravissa liikkeen tulisi olla vähän soikion muotoinen pyörivä liike eteen-taakse. Ei taakse vetäen, vaan niin, että kädet liikkuisivat omalta paikaltaan eteen kohti hevosen suuta pyörähtäen siitä takaisin omalle paikalleen, soikion tavoin. Liike tapahtuu ravin tahdissa, aivan kuten jokainen käden liike kulloisenkin askellajin tahdin mukaan. Kun ravia halusi isommaksi, tuli käden liikettä viedä edemmäs samalla käyttäen tietysti pohkeita tai muita istunta-apuja kertomaan hevoselle, että liike saisi kasvaa. Jo pelkkä käden eteen vieminen oli Champille riittävää, sillä silloin käsi salli sen edetä.
 
Ihan lopuksi otimme hieman ravia, jossa tein temponvaihteluita askellajin sisällä: ensin vähän "kootummin" ajateltuna, sitten kohti keskiravia. Tässäkin vaihtelut tuli tehdä käden kautta. Kokoamista ajatellessa liikettä ei saanut vastustaa kädellä, vaan se piti suunnata ylöspäin taaksepäin vetämisen sijaan. Nämähän ovat tosi selkeitä asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä, mutta silti niiden konkreettinen tajuaminen vie oman aikansa. Keskiravia kohden hevonen ei taas saanut tippua alas, vaikka käsi meni hieman eteen.


Alun ravailua pidemmällä ohjalla, kun haimme ajatusta käden liikkeestä.
Kääntämistä.
Laukassa ajatuksena oli tarjotin. Kyllä, tuo mielikuva todella havainnollisti asiaa ainakin omalla kohdallani. Kädet liikkuvat vaakatasossa D-kirjaimen mallista kuviota niin, että esimerkiksi vasemmassa kierroksessa kädet tulevat oikealle sivuun, siitä D-kirjaimen kaaren mallisesti vasemmalle ja suoralla linjalla takaisin oikealle. Kädet lähtevät oikealle siinä vaiheessa, kun laukka-askeleessa on menossa diagonaalijalkaparit (vasemmassa kierroksessa sisätakajalka ja ulkoetujalka). Kun sisäetujalka ojentuu eteen, kädet menevät eteen ja siitä vasemmalle. Liike on siis todella nopea, mutta kun sen kerran tajusi, tuli se todellakin ihan itsestään. Fiilis selkään oli aika magea!
 
Kun olin tajunnut käsien liikkumisen idean, teimme hieman hiomista laukassa. Estehevoselle tärkeää on kääntyminen, joten harjoittelimme pieniä voltteja ja käden liikettä kääntävänä apuna. Otetaan esimerkkinä vasen kierros, sillä se näkyy videolla. Mun piti ajatella oikean käden suuntaa kohti hevosen korvaa ja vasenta kättä kääntämään hevosen sisälapaa - ei siis vetämään taakse tai edes kääntämään sivuun, vaan konkreettisesti ajatella sisälavan siirtämistä käden avulla. Asettaminen ympyrän mukaan tapahtui nostamalla ulkokättä hieman ylemmäs ja avaamalla sisäkättä.
 


 
Minna pyysi mua tulemaan muutamat vaihdot niin, että tekisin vaihdon pelkällä käsien liikkeen suunnan vaihtamisella ja painoavuilla. Aluksi muutamat vaihdot menivät vähän hakiessa, mutta kun sain ideasta kiinni, tuli vaihdoista sujuvia ja "portaattomia". Eiväthän ne mitään kouluratakelpoisia vaihtoja olleet, mutta hevonen kuitenkin laukkasi eteen, eikä jäänyt ylös tai nostanut takaosaa liikaa, kuten usein normaalisti meidän kohdalla käy.
 
Loppuun teimme vielä hieman pienempää ympyrää ja "kootumpaa" laukkaa. Ideana oli siis kääntää hevonen niin pienesti kuin "mahdollista". Champ oli niin suloinen, kun se oikeasti yritti kaikkensa. Aluksi se ei oikein ymmärtänyt, mitä siltä halusin, mutta kun noudatin Minnan ohjeita käden liikkeen ja kääntämisen suunnasta, syttyi ruunan päässä lamppu ja se rupesi tarjoamaan jos jonkinlaista kevätjuhlaliikettä. Hevosen jalat eivät tosin meinanneet pysyä vauhdissa mukana :D
  


<3
Yhteenvetona mittauksen mukaan mulla oli oikeastaan todella pienet puolierot: oikeassa kierroksessa oikea käsi oli muutaman newtonin verran vahvempi, vasemmassa kierroksessa eroa oli yhden newtonin verran - tässäkin niin, että oikea oli vahvempi. Olen oikeakätinen, mutta silti eroa oli todella vähän. Hassua oli se, että vasen käteni on yleensä se ongelmakäsi, joka jää passiiviseksi ja lukitsee hevosen kaulan liikkumattomaksi. Näin oli tälläkin kertaa, mutta vaikka käsi on passiivinen, ei se silti vedä taakse samalla tavoin kuin oikea. Mielenkiintoisia seikkoja, joita miettimällä saa varmasti jotain uutta ratsastukseensa.
 
Jos kiinnostuit tuntumamittauksesta, kannattaa laittaa viestiä Jaana Pohjolalle (jaanapohjola@gmail.com) tai Minna Lindströmille (minna.lindstrom@tunnehevonen.fi). Meidän olisi tarkoitus ottaa uusintamittaus jonkin ajan päästä, kunhan olen ensin sisäistänyt tätä ideaa omaan ratsastukseeni ja nähnyt sen mahdollisia vaikutuksia jokapäiväisessä treenissä.
Lue lisää

perjantai 24. heinäkuuta 2015

#581: Sea Horse Week

Kesän yksi ehdoton kohokohta sijoittuu heinäkuun lopulle aivan Suomen eteläkärkeen. Silloin monet maamme hevosharrastajista kokoontuvat yhteensä viideksi päiväksi nauttimaan esteratsastuksesta, helpommista luokista aina GP-tasolle asti. Miljöönä kisa-alue on ainutlaatuinen: hevoset valloittavat kaupungin keskustan, eikä merenrantaan ole matkaa kuin kivenheiton verran. Kyseessä on tietysti jo perinteeksi muodostunut Sea Horse Week, ihanan Hangon syleilyssä.
 
Viime vuonna oli ensimmäinen kerta, kun pääsin itse osallistumaan kisaturneehen yhden päivän verran. Menestys ei päätä huimannut, mutta olin kuitenkin päässyt osalliseksi yhtä Suomen hienoimpia kesäkisoja. Tänä kesänä olisin halunnut osallistua SHW:iin uudelleen Champin kanssa kahtena päivänä ja jäädä sen jälkeen loppuviikoksi hengailemaan alueelle kavereideni kanssa, mutten kehdannut pyytää töistä vapaata kaikkien muiden "pakollisten" kisojen ja menojen lisäksi. Alun perin olin ajatellut sijoittaa lomaviikkoni viime vuoden tapaan juuri Hangon kisojen yhteyteen, mutta koska tämä ei ollut mahdollista, jouduin tyytymään turistin rooliin.
 
Tässä postauksessa on vähän tekstiä, mutta sitäkin enemmän kuvia. Ajattelin aluksi tehdä pelkän kuvapostauksen, mutta halusin kuitenkin kertoa päivästä jotain ja tuloksena syntyi tällainen kahden postaustyypin sekamelska. Toivottavasti kuitenkin jaksatte lukea tekstin ja katsella kuvia, vaikka nekin ovat pitkälti hyvin samanlaisia keskenään osaamattoman kuvaajan vuoksi.
 


Tällä kaverilla oli tosi suloinen väritys!






 
Eilen torstaina vietin tämän viikon ainoaa vapaapäivääni. Olin suunnitellut, että olisin voinut lähteä Champin kanssa päiväretkelle hyppäämään päivän kaksi viimeistä luokkaa, mutta luovuin ajatuksesta Salon ja Kemiön kisojen ollessa tärkeämmässä osassa. Niinpä herätyskello soi kuuden jälkeen ja päivän talliannoksen täytyttyä laitoin navigaattorin osoitteeksi Hangon. Perillä kisahulinan keskellä olin yhden aikoihin - juuri parahiksi katsomaan metrin luokkaa.
 
Kesän kisoissa on aina oma fiiliksensä, mutta Hangossa tunnelma on jotain aivan omaa luokkaansa. Paikalla on paljon myös ihan tavan tallaajia, jotka ovat eksyneet kisakentän laidalle seuraamaan hevosurheilua puhtaasta uteliaisuudesta. Koska kisa-alue on tiivis, on tunnelma sen mukainen. Lämmittävä aurinko helli meitä säteillään vasta illan viimeisen luokan aikaan, mutta se ei menoa haitannut: hyvä seura, hevoset ja suhteellisen lämmin ilma pitivät huolen siitä, että paikalla viihtyi loistavasti.
 








 
Ajoin tosiaan kotoa yksin Hankoon, mutta Hangossa mua odotti Salon kisojen tapaan monet kaverit ja muut tutut. Päivä kului aluksi ravintolateltassa istuskellen ja silloin tällöin muutamia otoksia suorituksista napsien, expoa kierrellen ja vaihdellen kuulumisia kisaajien sekä muiden toimihenkilöiden kanssa. Kisoissa on niin ihanaa käydä vaikka ihan vain turistina, sillä se on ainakin itselleni jo sosiaalisesti antoisaa: näen ihmisiä, joita en välttämättä kerkeäisi nähdä muutoin juuri koskaan.
 
Päivän viimeisen luokan lähestyessä loppuaan suunnittelimme illan kulkua. Mulla on tänään perjantaina työpäivä, joten olin vähän kahden vaiheilla siitä, jäisinkö Hankoon yöksi vai ajaisinko muutaman tunnin matkan kotiin nukkumaan. Lähdimme kuitenkin puoli kymmenen jälkeen porukalla syömään ravintolaan, josta jatkoin matkaani kotiin lähempänä puolta yötä. Vanhuus on selvästi iskenyt, sillä ajatus juhlimisesta ja pikkutunneille asti valvomisesta työpäivää vasten ei jostain syystä innostanut.. Ehkä parempi niin!
 
Oletteko te käyneet Sea Horse Weekissa kisaajina tai turisteina? :)
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat