perjantai 30. tammikuuta 2015

#492: Erilaisia hevoskuvia (+kuvanmuokkauksesta)

41
Kerroin edellisessä postauksessa kuvista, joita otin Champista maanantaina ennen kouluvalmennuksen alkua. Kuvausoperaatio oli pikainen, sillä se kesti vain vajaan kymmenen minuutin verran. En suunnitellut kuvausta sen kummemmin, mutta halusin kokeilla ottaa vähän erilaisia kuvia normaaleista ulkokuvista poiketen. Luonnon sijaan tausta sai tällä kertaa olla musta! Idean kuviin sain Tuulian blogista, kiitos siis hänelle ajatuksesta.
 
En ollut koskaan aiemmin kuvannut vastaavanlaisia kuvia, joten en oikein osannut odottaa mitään. Ideanahan on siis ottaa "studiokuvien" tyylisiä kuvia hevosesta: hevonen on valaistu, mutta tausta on pimeä. Toteutin tämän vinkeillä, joita sain Tuulian postauksesta. Laitoin Champin seisomaan tallimme oviaukkoon niin, että kaviot olivat vielä sisällä, mutta hevosen pää ulkona ovesta. Sammutimme tallista valot, tietysti ensin kysyttyämme luvan kaikilta paikalla olijoilta. Ulkona oli pilvinen sää, joten aurinko ei luonut kovia varjoja kummallekaan puolelle hevosta.
 




 
Mielestäni näistä kuvista tuli yllättävän kivoja - todella pienellä vaivalla! Olen yleensäkin huono muokkaamaan kuvia yhtään tarvittavaa enempää, joten helpotus oli, että näinkin kokematon kuvaaja sai edes tällaista jälkeä aikaiseksi.
 
Blogitallin viikkohaasteena on kertoa siitä, miten muokkaan kuviani. Yleensä muokkaan kuviin kontrastia, valoisuutta, värikylläisyyttä ja tarkkuutta sekä tietenkin pienennän kuvan sopivan kokoiseksi. Tällä kertaa otin teille ennen ja jälkeen -kuvat tämän postauksen kuvista sekä kopioin hieman kuvaa tietokoneeni näytöltä, jotta saatte vähän paremman käsityksen siitä, millaisissa vaiheissa kuvien käsittely etenee omalla kohdallani. Painotan, etten koe olevani osaava kuvaaja tai kuvankäsittelijä ja nämä ovat vain omia tyylejäni muokata kuvia. Kannattaa siis kysellä oikeilta valokuvaajilta asioista, jotka voivat askarruttaa!
 
Alla siis screenshotit kuvankäsittelyn eri vaiheista. Laitoin kuvien oheen kuvateksteiksi vähän selitystä siitä, mitä olen missäkin vaiheessa tehnyt. Toivottavasti saatte selvää! Tämä on myös niitä harvoja kertoja, kun kuvaan RAWilla mitään, sillä yleensä käsittelen kuvat nopeasti, enkä silloin tarvitse niin paljon säätövaraa kuin raw tarjoaa.
 
Tästä muokausprosessi alkaa. Muokkaan kuvia ensin Photoshopilla: tässä kuva on täysin käsittelemätön. Kuvasin raw-kuvia, sillä niitä pystyy avaamaan jälkikäteen enemmän kuin jpeg-kuvia.
Tässä vaiheessa olen säätänyt lämpötilaa, sävyä, valotusta, täytevaloa, mustuutta (onko se edes sana?), kontrastia ja selkeyttä.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että olen kerennyt muokkaamaan kuvaan terävyyttä: säädän säteen ja määrän, jonka haluan.
Kun kuvan arvot ovat mielestäni siedettävät, siirryn käsittelemään ylimääräiset asiat pois taustalta. Tässä tapauksessa poistan tallin oven yläreunan, sillä se tuli kuvaan mukaan.

Sitten pienennän kuvan sopivaksi. Yleensä käytän kuvissa mittaa, jossa sen leveys on vaakakuvissa on 822 pikseliä.
Sitten siirryn Coreliin, jossa säädän arvoja vähän lisää.


Yleensä säädän Corelilla vielä kontrastia, värikylläisyyttä ja mahdollisesti tarkkuutta.
Tässä kaikki tämän kuvaussession kuvat kansiossaan. Tallennan kuvat PNG-muotoon, sillä ne ovat mielestäni parempilaatuisia kuin JPEG-kuvat. Tässä ensimmäisenä on aina kuvasta tehty Photoshopin PNG-versio, sitten Corelin versio, myöhemmin alkuperäinen versio pienennettynä ja lopussa vielä RAW-kuvat sekä alkuperäiset versiot.


Loppuun vielä pari ennen ja jälkeen -versiota muutamasta kuvasta.

Mitä piditte tällaisesta postauksesta? Entä näistä kuvista? :)
Lue lisää Read More »

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

#491: Klippausoperaatio ja paljon muuta

29
Yleensä yritän pitää postauksen sisällön sellaisena, että yhtä postausta kohden kerron ns. yhdestä asiasta tai tapahtumasta. Tämä postaus tulee kuitenkin sisältämään yhtä jos toista, sillä mulle on kertynyt koneelle paljon materiaalia sellaisista asioista, mistä en enää omaa postausta viitsi tehdä. Mutta eiköhän mennä asiaan!
 
Lauantaina klippasin kolme tallimme hevosta - oikea puuha-aamu siis. Saavuin tallille seitsemän jälkeen ja aloitin Champista: sillä oli jo valmiiksi lyhyt karva, mutta siistin pienet "haituvat", joita se oli kasvattanut sinne tänne. Jalkoihin karvaa oli kerennyt kasvaa jo enemmän, joten niissä eron huomasi selviten. Champ on yleisesti todella helppo klipattava ja operaatio on siksi vaivaton. Päätä ajellessa se yrittää lähinnä syödä klipperin, eikä se pelkää siitä lähtevää ääntä ollenkaan. Korvien seudun joudun kikkailemaan erilaisin konstein, jotta saan siistittyä niskan edes välttäväksi. En ole kuitenkaan koskaan joutunut käyttämään huulipuristinta tai muita apuvälineitä, sen verran helppo tapaus ruuna on.
 
Champ nautti klippauksen jälkeen melassivedestä.
Aamulla kukonlaulun aikaan ei poseeraus huvittanut..
Tältä Champin jalat näyttivät ennen klippaamista.
Champin klippaus oli valmis nopeammin kuin olin kuvitellut, joten pääsin seuraavan hevosen kimppuun sovittua aiemmin. Nämä Champin jälkeen klipattavat hevoset klippasin muuten kokonaan, mutta jalat ja pään jätin klippaamatta (toiselta otin pään puoliksi ja toiselle jätin vatsaan karvat). Oman hevosen jälkeen nämä olivat hieman kipakampia tapauksia ja sain olla välillä tarkkana, etten saanut kaviosta. Onneksi nekin osasivat seisoa hyvin paikallaan, kun turvan edessä oli heinää ja vieressä omistaja komentamassa tarpeen mukaan.
 
Lauantaina Champilla olikin muuten vapaapäivä ja klippaamisen jälkeen se meni nukkumaan karsinaansa. Hevonen oli ahminut klippauksen aikana itsensä täyteen heinää, joten sillä taisi olla aamupäiväunien aika! Klippauksien välissä kävin viemässä ruunalle melassivettä karsinaan ja se joi sen makuullaan, kun ei viitsinyt nousta seisomaan. Itse lähdin klippauksien jälkeen vielä loppupäiväksi "oikeisiin töihin" ja illalla kavereiden kanssa syömään ja viihteelle.
 
Tässä hevosen karva ennen klippausta. Tästä kuvasta on vaikea nähdä mitään syytä klippaamiselle, sillä ne "haituvat" eivät kunnolla kameran läpi näy.
Ja nyt on hevonen klipattu!
Lähikuva klippauksen jälkeen.
Sunnuntaina kävin heti aamusta katsomassa yhden estevalmennuksen, minkä jälkeen ratsastin Champilla tunnin verran ihan tavallista sileätyöskentelyä sekä pieniä kavaletteja, joita maneesissa oli muiden jäljiltä. Hevonen oli yllättävän kiva ratsastaa, joten odotin innolla maanantain kouluvalmennusta. Edellinen kouluvalmennushan meni penkin alle (tässä linkki postaukseen ja tässä linkki videoon, jota blogger ei antanut lisätä tähän postaukseen...), joten vähän ristiriitaisissa tunnelmissa kapusin maanantaina hevosen kyytiin. Jonnan piti alun perin ratsastaa Champilla itse, mutta vaihdoimme kuitenkin osia.
 
Pakko sanoa suoraan, että en olisi voinut olla tyytyväisempi koulutunnin jälkeen! Hevonen tuntui hyvältä ja ratsastin ajoittain jopa siedettävästi. Teimme paljon lyhyitä kiemurauria ravissa ja laukassa, siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin sekä lopuksi laukassa avotaivutusta, jossa laukkaa piti samalla koota. Laukan "kokoaminen" avotaivutuksen sisällä on siitä tehokasta, että hevosen sisätakajalkaa saa silloin huijattua helpommin polkemaan alle ja raipalla voi samalla auttaa takaosan päälle laukan tahdissa. Tein vielä pari kertaa tätä kokoamista ihan isolla pääty-ympyrällä ja ai vitsi, miten Champ tuntui istuvan pieniä pätkiä kunnolla takaosan päälle! Sain taputtaa molemmin käsin hevosen kaulaa ilman, että se lähti eteenpäin. Hiljaa hyvä tulee :)
 
Klipatut jalat näyttävät tältä.

Tämä kuva on laadultaan surkea, mutta se oli silti pakko lisätä! Champilla on nimittäin hauska tapa juoda: se pitää sen kieltä tuolla tavoin hampaiden välissä ja imee sitä samalla, kun se juo.
Tämän viikon ohjelma on seuraava: tänään keskiviikkona hyppään estevalmennuksessa ja torstaina menemme Lohjalle harjoittelemaan rataa. Perjantaina ratsastan Champilla sileällä varmaan jotain jumppaavia tehtäviä ja viikonloppu menee maastossa ja maneesissa, säistä riippuen.
 
Otimme maanantaina Champista vähän erilaisia kuvia, joten loppuviikosta luvassa on ns. "studiokuvia" hevosista! En kyllä ihan onnistunut toteutuksessa, sillä aikaa oli 10 minuuttia ennen omaa valmennustuntia.. Pitää yrittää joskus uudelleen paremman ajan kanssa. Toivon myös todella, että lunta sataisi maahan kunnolla ja pääsisin pellolle treenaamaan. No, aina saa toivoa..
 
Montako kertaa te olette klipanneet hevosenne tänä talvena?
Lue lisää Read More »

maanantai 26. tammikuuta 2015

#490: Erilainen valmennuspostaus

38
Jälleen yksi valmennuspostaus, mutta ehkä te kestätte ;) Tällä kertaa yritin keksiä jotain vähän erilaista tapaa kertoa valmennuksesta, sillä monet valmennuspostaukset toistavat sitä samaa tutuksi tullutta kaavaa. Mitä pidätte tällaisesta tyylistä kirjoittaa valmennuksen kulusta? Itselleni tämä oli ainakin kivaa vaihtelua, mutta vanha malli on kyllä helpompi toteuttaa..
 
Torstaiseen tapaan vietimme Champin kanssa illan estevalmennuksessa. Jo toistamiseen saimme kokea harvinaista herkkua ja olimme valmennuksessa yksin ilman muita ratsukoita. Tämä on samalla äärettömän opettavaista (kaikki valmentajan huomio kiinnittyy juuri omaan tekemiseeni), mutta samalla todella rankkaa (juurikin samasta syystä). Kerroin edellisessä estevalmennuspostauksessa talven olevan loistavaa treeniaikaa ja sillä teemalla me jatkoimme myös tällä kerralla: tekniikkaharjoituksia vähän erilaisemmilla tehtävillä.

Tässä rata, jota hyppäsimme. Esteet on numeroitu 1-8, eikä suinkaan esim. 3a-c,
sillä se on helpompi hahmottaa noin :)
Maneesiin nousi pystyyn seuraavanlainen tehtävä: pitkällä sivulla reilusti uran sisäpuolella pysty-okseri -linja 17,20m välillä, lyhyen sivun kautta diagonaalilla kolmoissarja yhden askeleen välein (esteet oli rakennettu suoraan linjaan lyhyen sivun kanssa eli ne piti hypätä vinoon), toisella pitkällä sivulla uran sisäpuolella pysty-pysty -sarja yhdellä laukka-askeleella ja viimeisenä vielä kolmoissarjan b-osa vinoon diagonaalilla yksittäin.
 
 
MITÄ HARJOITUKSELLA HALUTTIIN SAADA AIKAAN?
  • Vinoesteillä hevosen on oikeasti oltava ohjan ja pohkeen välissä, sillä muuten esteelle ei pääse perille asti. Hevonen kun voi helposti livahtaa ohi sille suunnalle, jonne este on avoimempi.
  • Vinoon hypättävät esteet ovat aina paitsi ratsastajalle, myös hevoselle visuaalisesti haastavampia.
  • Vinoon hypätessä esteelle on tultava keskelle, aivan kuten suoraan lähestyessäkin. Se voi kuitenkin olla suoraa estettä vaikeampaa, sillä vino este vie automaattisesti hevosta enemmän toiseen reunaan.
  • Harjoituksella haluttiin testata, että hevonen on ratsastajan avuilla. Samalla normaaleihin harjoituksiin tuli lisää haastetta.
     
MIKÄ ON AIEMMIN OLLUT HAASTAVAA VASTAAVANLAISILLA TEHTÄVILLÄ?
  • Itselleni okserit ovat pystyjä vaikeampia, sillä pienessä päässäni kuvittelen osuvani takatolppaan. Champ kyllä suoristaa itsensä todella näppärästi hypyssä, vaikka hyppäisin okseria vinolla lähestymisellä!
  • En ole hypännyt Champin kanssa aiemmin kuin muutamia kertoja vinoja lähestymisiä, joten en muista aiempien ongelmien virallista listaa. Aikoinaan hyppäsimme tällaisia tehtäviä ratsastuskoulussa vähän helpommalla tasolla: pienemmillä esteillä ja hevosilla, jotka olivat enemmän "automaatteja". Silloin ongelmana oli varmasti useimmiten pitää hevonen suorana esteelle asti, jottei se mennyt ohi.
     
 
 
 
 
Aloitimme tunnin tulemalla kolmoissarjaa laukassa pelkkinä puomeina niin, että väleihin tuli kaksi laukkaa. Ensin Champ katsoi vinopuomeja vähän normaalia enemmän, mutta muuten tehtävässä ei ollut mitään ihmeellistä. Itse hyppäämisen aloitimme vinoilla lähestymisillä kolmoissarjan b-osalle ja sen jälkeen okserille, minkä jälkeen siirryimme linjalle, sarjalle ja lopulta kolmoissarjalle. Kaiken tämän jälkeen tulimme rataa yhtenä pötkönä.
 
 
MIKÄ OLI HAASTAVAA VALMENNUKSEN AIKANA?
  • Alkutunnista ratsastin todella paljon taaksepäin esteitä kohden. Vaikka esteet olivat matalia, pitäisi mun silti sallia hevosen laukata rennossa laukassa sen sijaan, että nypin hevosen laukan pois ennen esteitä.
  • Edellisen päivän kouluvalmennuksessa tappelin kädellä hevosta vasten moneen otteeseen ja se näkyi esteillä: hevonen oli ajoittain vähän vahva, mutta käytin silti suhteessa liikaa kättä, enkä osannut rentouttaa olkavarsia mukautumaan hevosen liikkeisiin.
  • Yritin korjata nyppimisen ratsastamalla hevoseen liikaa painetta, mikä kostautui siinä, että ratkaisin esteitä kohden tilanteita typerästi ratsastamalla eteen-taakse ja vielä tuuppaamalla estettä kohden.
  • Jos hevonen tuli lähelle, mun oli vaikeaa pitää oma ylävartalo tarpeeksi pystyssä, jotta hevonen olisi päässyt hyppyyn pienestä askeleesta huolimatta. Nyt makasin kaulalla useaan otteeseen, jolloin työ oli hevoselle tuplasti hankalampaa.


Ja yhä edelleen joudun käyttämään vanhoja kuvia, kun uusia ei ole. Eli halukkaat kuvaustaitoiset ihmiset, laittakaa viestiä tulemaan - meitä saa tulla kuvaamaan koska vain :)





 
MITEN ONNISTUIN KORJAAMAAN VIRHEET?
  • Kerran Piude kyllästyi siihen, että nypin hevosen ihan liian lähelle esteitä ja käski mut itse nostamaan pudonneen puomin. Sen jälkeen en enää ratsastanut niin paljon taaksepäin ja esimerkiksi 17,2m linja sujui hyvin neljällä laukalla, vaikka se tuntui aluksi todella pitkältä.
  • Sain parannettua ylävartalon asentoa myös niillä kerroilla, kun hevonen tuli vähän lähelle. Korjauksen yritin tehdä aktivoimalla vatsalihakset paremmin ponnistuksessa eli se lähti keskivartalon hallinnan kautta.
     
MIKÄ ONNISTUI VALMENNUKSESSA?
  • Itse vinot lähestymiset eivät tuntuneet vaikeilta, vaikka aluksi hirvittivätkin. Olin oikein tyytyväinen siihen, että vino lähestyminen kolmoissarjalle ei tuottanut ongelmia itse vinouden suhteen: Piude sanoikin, etten nyt voi enää todeta, etten pääsisi normaalille kolmoissarjalle.
  • Esteet olivat lopuksi 110-130cm korkeudella, eikä suuria ongelmia ollut radan aikana. Tietysti korjattavaa löytyy aina ja viimeisellä radalla olisin saanut ottaa ensimmäiselle linjalle yhden puolipidätteen lisää, tulla rauhallisemmin sisään kolmoissarjalle ja ratsastaa viimeisen sarjan sisään huolellisemmin (nyt a-osalle tuli niin iso hyppy, että b-osan hyppy jäi laa'aksi). Kokonaisuudessaan olin kuitenkin tyytyväinen, sillä tehtävä oli omaan tasooni nähden jo haastava.


Mitä piditte tällaisesta valmennuspostauksesta?
Oletteko te hypänneet vastaavanlaisia tehtäviä?
Lue lisää Read More »

lauantai 24. tammikuuta 2015

#489: Lumisateessa

13
Perjantaina päätin lähteä tallille kameran kanssa, mikä osoittautui sekä hyväksi, että huonoksi ratkaisuksi. Lumisade nimittäin pääsi kirjaimellisesti yllättämään, eikä kameran kanssa heilumisesta meinannut tulla yhtään mitään. Itsepäisesti painelin kuitenkin tarhaan Champin luo lumihiutaleiden leijaillessa alas taivaalta. Kamera kastui läpimäräksi suurten, märkien hiutaleiden laskeutuessa sen rungolle, eikä kuvista meinannut edes saada selvää. Lopulta annoin periksi ja lähdin näpit jäässä takaisin talliin miettimään positiivisempia asioita.
 
Kaverini Janita lupasi tulla yhden shetlanninponin kera mun ja Champin maastoseuraksi, joten varustin kiireen vilkkaa hevosen kuntoon ja suuntasin takaisin pihamaalle. Yritimme ottaa vielä muutaman otoksen kameran muistiin ennen matkaan lähtemistä - laihoin tuloksin. Champ on palavasti rakastunut jokaiseen pieneen poniin, joita naapuritallillamme asuu ja näin ollen poseeraamisen sijaan se halusi vain tehdä tarkempaa tuttavuutta ponineitiin.
 
Muokkasin kuvia tällä kertaa vähän eri tavalla kuin ennen, mitäs pidätte? Laatu nyt ei ole kummoinen, kun lumisateen takia kuvat eivät tarkentaneet oikein mihinkään :( Klikkaamalla isommaksi voitte kuitenkin parantaa laatua!



 
Lopetimme siis kuvaamisen ja lähdimme maastoon. Rennot maastolenkit ovat kyllä parasta rentoutumista! Itse olin aamulla töissä, joten maastolenkki hyvässä seurassa vailla murheita oli oivallinen tapa nollata pää ennen viikonloppua. Juttelimme niitä näitä ja taapersimme teitä pitkin yhteensä tunnin verran. Vaikka mulla oli toppahousut jalassa, alkoi kylmä päästä loppumatkasta varpaisiin asti.. Hyrr!
 
Talliin päästyäni kaikki vaatteet olivat ihan märkiä: vaikka ulkona oli pakkasta, oli lumi kerennyt kastelemaan kaiken kunnolla. Ripustelin villaloimen kuivumaan ja pudistelin kypärästä isoimmat lumet pois ennen kaappiin asettelemista. Hevonen sai jäädä sisään, sillä tarhausaikaa olisi ollut jäljellä enää puolisen tuntia. Ulkoilemisen sijaan Champ sai nauttia kädenlämpöisestä herkkujuomasta ja heinätuposta, jotka se otti vastaan vaativasti hirnuen. Ruuna on kyllä hassu - kun se kuulee veden äänen ratsastuksen jälkeen, se tietää saavansa pian oman juomansa. Silloin se tapittaa karsinan seinän läpi kohti vesiboksia pää ylhäällä niin pitkään, että sen lähetys saapuu karsinan ovelle. Tätä kaikkea säestää kärsimätön hörinä, mikäli toimitus ei tapahdu tarpeeksi nopeasti.
 


 
Tänään lauantaina klippaan Champin ja kaksi muuta tallimme hevosta. Yritän ottaa tapahtumasta ennen ja jälkeen -kuvat, jotta saan siitä jotain materiaalia blogiin! Siihen asti, nauttikaa viikonlopusta ja maahan sataneesta lumesta :)
 
Ps. Iso kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Vastaan jokaiseen kommenttiin ajallaan, mutta luin ne jo pikaisesti läpi. Aiheesta tulee oma postauksensa ensi viikolla, sitä ennen luvassa on kuvia ja videoita kaikesta muusta.
Lue lisää Read More »

perjantai 23. tammikuuta 2015

#488: Miksi luet blogiani?

49
Selaisin tällä viikolla vanhoja postauksiani ja sitä, miten ne ovat herättäneet teissä mielenkiinnon. Omaksi yllätyksekseni blogini kaikkien aikojen suosituin postaus on viime syksyn Keravan aluemestaruuskisoista kertova postaus. Toki olen tiennyt tämän koko ajan, mutta olen tosissani pohtinut, miksi juuri se postaus on saanut niin paljon huomiota osakseen.
 
Tästä innostuneena halusin tehdä kokonaan oman postauksen aiheesta ja kysyä teiltä lukijoilta, miksi te luette juuri tätä blogia. Blogimaailma on paisunut myös Suomessa viimeisen vuoden aikana jopa hevospuolella todella suureksi ja tarjonta lisääntyy jatkuvasti. Jokaiselle on jotain, se on ihan varma asia. Se, että blogini on yksi Suomen hevosblogien luetuimmista, on toki äärettömän hienoa, mutta samalla ihmetys tuota asiaa kohtaan ei koskaan katoa omalta kohdaltani. Arvostan suuresti jokaista lukijaani, myös satunnaisesti paikalla vierailevia, ja haluan tarjota teille nyt mahdollisuuden kertoa mielipiteitänne rehellisesti.
 
 
 
Aloitin blogin pitämisen niin kauan aikaa sitten, että se on kasvanut ikään kuin osaksi itseäni ja siksi sitä on välillä vaikea katsoa "ulkopuolisen silmin". Listasin alapuolelle muutamia kysymyksiä, joihin toivoisin saavani vastauksia tämän postauksen kommentteihin. Näiden avulla voin kehittyä paremmaksi bloggaajaksi ja tehdä tästä blogista entistä monipuolisemman, kadottamatta kuitenkaan sitä omaa otettani. Jokainen antamanne vastaus on tärkeä, mutta erityisen kiitollinen olen kaikille teille, jotka osaatte perustella vastauksenne tarkemmin!
  • Miksi luet blogiani?
  • Mikä blogissani on hyvää? Entä huonoa?
  • Mitä asioita et muuttaisi blogissani? Mikä olisi parannettavaa?
  • Mikä postauksista on suosikkisi tai jäänyt muuten mieleen?
  • Kauan olet lukenut blogiani ja kuinka monta kertaa viikossa keskimäärin vierailet täällä?
Kiitos kaikille lukijoille, ihanaa viikonloppua! :)
 
Lue lisää Read More »

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

#487: Verta, hikeä ja kyyneliä

8
Olin tänään alkuillasta kouluvalmennuksessa. Edellisestä kerrasta tuntui olevan ikuisuus, vaikka ajallisesti väli taisi olla muutaman viikon verran. Olin jo etukäteen varautunut siihen, että Champ saattaisi olla vähän normaalia huonompi, joten olin maneesissa puoli tuntia ennen valmennuksen alkua kävelemässä ja verryttelemässä hevosta itse tuntia varten.
 
Kuinka osasin aavistaa, että hevonen saattaisi tänään olla tavallisista tahmeampi työskentelyyn? Champhan on ollut nyt oikeastaan viime marraskuusta asti todella kiva ratsastaa niin sileällä kuin esteilläkin, sillä siitä on tullut reaktiivisempi ja herkempi jalalle. Se on myös suorempi ja tasaisemmalla tuntumalla. Toki välillä on päiviä, jolloin kaikki ei ole pelkkää tanssimista, mutta lähtökohtaisesti ne huonommatkin päivät ovat olleet paljon parempia kuin aiemmat parhaat hetket.
 
Maanantaina ja eilen tiistaina Champ oli kuitenkin ratsastaessa vähän vastahakoinen. Se oli oikeastaan aika sählä aluksi: seurasi kaikkien muiden hevosten tekemistä ja keskittyi ihan muuhun kuin siihen, mitä siltä pyysin. Itse ratsastaessa hevonen oli periaatteessa ihan herkkä jalalle, mutta kuitenkin pätkittäin kovetti kylkensä ihan kokonaan, eikä reagoinut eteenpäin vieviin apuihin millään tavalla tai korkeintaan heittämällä takaosaa ilmaan. Pätkittäin hevonen oli kuitenkin todella kivan tuntuinen. Ruunalla oli lauantaina vapaa ja sunnuntaina kävelin maastossa, joten se on voinut myös jumiutua viime torstain isommasta jumppasarjatyöskentelystä.
 
Tänään ei oltu yhtä uskottava kouluratsukko kuin loppuvuodesta :D
Päivän treenin yksi osa: valkoinen on avotaivutusta, punainen ravia/laukkaa.
No, sitten itse tähän päivään. Kerroin jo heti tunnin aluksi valmentajalleni näistä edellisten päivien ratsastuksista, jotta hän tietäisi hieman, missä mennään. Teimme koko tunnin ihan perustehtäviä, sillä estehevoselle tärkeää on olla avuilla ja suora - se helpottaa esteiden hyppäämistä, mutta myös ylläpitää hevosen terveyttä. Estehevosten ei tarvitse osata "temppuja", vaan niiden tulee olla hyvin läpiratsastettuja ja siten kyetä suorittamaan esteradat halutulla tavalla.
 
Aloitimme tunnin käynnissä ympyrällä, jossa mun piti varoa ratsastamasta Champia ulos tahdista. Lähden helposti kiirehtimään, jolloin hevosen käynti muuttuu passitahtiseksi ja sen selkä jännittyy. Kun hevoset olivat edes jotenkin ohjan ja pohkeen välissä, siirryimme harjoitusraviin ja aloimme tekemään pitkiltä sivuilta suuria, 10-12 metrin halkaisijan voltteja. Voltit olivat siitä erilaisia, että teimme ensin puolikkaan poltin ja ratsastimme sitten 5-10 metriä suoraan, jonka jälkeen käänsimme vasta seuraavan puolikkaan takaisin uralle. Tämä on loistava harjoitus itselleni, sillä siinä Champ ei pääse kaatumaan sisäpohkeen päälle ja joudun myös itse ratsastamaan tarkasti hevosen joka askeleella, jotta se on volttien puolikkaiden välissä suorana.
 
Ravissa tehtävä sujui vielä ihan hyvin. Aluksi Champ tuntui hitaalta ja sellaiselta kuin potkisi kiviseinää. Meillä vaihtui tallilla heinäerä, mikä on varmasti osasyynä tähän "ilmapallomahaisuuteen" - tämän tunnin aikana Champ teki viisi lantakasaa, kun normaalisti määrä on korkeintaan yhdessä.. Uusi heinä on oikein hyvälaatuista ja ainakin Champ on syönyt sitä kuin pieni possu.
 
Viime maaliskuussa (?) meidän meno näytti tältä. Ei se tämän päiväinen varmasti huonompaa ollut, mutta tuntui suorastaan katastrofilta.

 
Kun voltit sujuivat suoristuksilla, jätimme suoristukset pois ja teimme ihan tavalliset voltit pitkille sivuille. Voltteja tuli yhdestä kolmeen aina yhdelle pitkälle sivulle ja väleissä mun piti ratsastaa avotaivutusta, sillä Champ jää helposti banaaniksi johonkin suuntaan. Kun olimme toistaneet tehtävää molempiin suuntiin, teimme vielä ympyrällä siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin (välissä sai olla 3-5 askelta käyntiä). Mun piti tässä huolehtia, että hevonen käveli välin rauhallisesti kiirehtimättä, mutta kuitenkin niin, että se lähti heti eteen isossa ravissa pienestä avusta.
 
Ravityöskentely sujui oikeasti loppujen lopuksi mallikkaasti! Hevonen kulki ihan hyvällä kaulalla, työskenteli takaosastaan ja oli tasainen kädelle. Jouduin itse töihin ja käyttämään vatsalihaksia, jotta pystyin istumaan harjoitusravissa edes siedettävästi. Mutta laukka.. Voi elämä! Laukannoston jälkeen hevonen jäi ihan paikalleen ja kun ratsastin eteen, ei mitään reaktiota tapahtunut: hevonen vain hidasti, poikitti ja raippaa käyttäessäni pukitti. Noissa tilanteissa (mitä tulee onneksi nykyään enää todella, todella harvoin) mun pitäisi itse laskea sataan ja ratsastaa hevosta eteenpäin vähitellen, eikä hyökätä sen kimppuun. Se ei nimittäin pääse eteenpäin, jos se ei ole tasapainossa.
 
No, kun vihdoin sain hevosen eteen, jäi se ihan älyttömän vahvaksi edestä. En ole koskaan istunut sen selässä niin, että se olisi painanut ja vetänyt noin paljon ohjaa vasten. Suu oli ihan kuin kiviseinä - kuten myös kyljet. Vaikka valmentaja huusi ohjeita ja käski pitämään käden elävänä, en pystynyt muuhun kuin vetämään takaisin. No, jokainen voi arvata, ettei se johda yhtään mihinkään: vetokilpailun häviää aina ratsastaja. Yleensä Champin ollessa huono edestä, on se helppo ratsastaa jalalla paremmaksi. Nyt niin ei kuitenkaan ollut ja meno oli aika karmivan näköistä.
 
Ja nämä kuvat ovat elokuulta viime vuodelta. Tämä oli ensimmäisiä kertoja, kun aloin ratsastamaan ilman kannuksia sileällä ja siitä ollaan tultu todella, todella paljon eteenpäin!

 
Teimme samaa tehtävää kuin ravissa. Meinasin heittää hanskat tiskiin, sillä pitkään aikaan en ole ratsastanut noin huonosti! Liioittelen ehkä siinä, että hevonen oli aivan totaalisen hirveä, sillä laukassakin sain hyviä pätkiä rentouttaessani itse käden ja antaessa hevoselle aikaa. On se vaan kumma, miten ongelmien ilmetessä ne kaikki vanhat huonot tavat tulevat tuplaten takaisin ja kaikki uusi ja opittu menee taka-alalle.
 
Valmennuksen jälkeen voivottelin omaa ratsastustani kavereilleni ja eräs totesi, ettei se näyttänyt ollenkaan huonolta. Niin, ravissa hevonen kulki hyvässä tahdissa ja suoritti hyvin, laukassakin saimme hyviä pätkiä. Mutta kun hevonen on ollut nyt niin pitkään aivan super kiva ratsastaa, tuntuu tällainen pieni taantuma suorastaan maailmanlopulta. Mutta vain epäonnistumisten kautta voi kehittyä paremmaksi ratsastajaksi, eikä meno voi aina olla nousujohteista.
 
Sekä minä että hevonen olimme molemmat aivan loppu valmennuksen jälkeen! Olin herännyt itse puoli kuudelta töihin ja tehnyt ensin työpäivän, jonka jälkeen lukenut hetken koulujuttuja ja nukkunut pienet päiväunet ennen tallille lähtöä. Edellisen yön lyhyet yöunet ja ei-niin-terveellinen ruokailu ottivat veronsa ja nyt olen fyysisesti ihan poikki. Loppuviikko jatketaankin samoilla aikaisilla herätyksillä, joten taidan kiirehtiä nukkumaan tänään hieman aikaisemmin. Ehkä huominen estevalmennus sujuu sitten paremmin! :)
 
Oletteko te tehneet samantyyppisiä tehtäviä ratsastaessanne?
Onko jollakin muulla menossa nyt pieni alamäki ratsastuksessa?
Lue lisää Read More »

maanantai 19. tammikuuta 2015

#486: Huh, johan pomppaa!

21
Talvi on ihanaa aikaa, mutta nämä loskasäät ovat kyllä super inhottavia! Haluaisin ottaa kivoja kuvia ulkona, mutta maisema on todella ruma ja sää harmaa. Maneesissakaan ei oikein saa otettua kuvia, joten luvassa on jälleen yksi postaus vailla laadukkaita kuvia. No, eiköhän se kevät sieltä vähitellen tule - tai edes kunnon lumikerros ja pakkaset!
 
Edellinen viikko oli normaalista viikkorytmistämme poikkeava, sillä en ollut koulutunnilla ollenkaan ja sen sijaan hyppäsin kahdesti. Tiistaina vuorossa oli paljon puomi- ja kavalettitehtäviä, emmekä nostaneet esteitä missään välissä yli 90cm korkeammaksi. Sain ohjeeksi tulla täysin ilman jalkaa esteille, mikä saattaa kuulostaa ulkopuolisen korvaan hurjalta. Tähän on kuitenkin syy - yleensä se, että pidän jalan kiinni, on samalla itselleni se, että ratsastan hevoseen painetta. Tehtävänäni oli siis opetella pitämään jalka hevosen lähellä ilman, että käytin sitä ollenkaan. En saanut pelätä sitä, että hevonen saattaisi pysähtyä esteen eteen tai kaarteissa. No, kuten arvata saattaa, eihän Champ pysähtynyt, vaan tuli entistä herkemmäksi pohkeelle.
 
 
 
 
 
Mutta ei sen enempää tiistaista, sillä tarkoituksenani oli kertoa torstain valmennuksesta. Talvi on tunnetusti treenausaikaa hevosille ja ratsastajille, sillä kesällä keskitytään kilpailemiseen. Näin kisakauden ulkopuolella tekniikkaa hiotaan, vaativuustasoa nostetaan ja hevosille (sekä mielellään myös ratsastajille) hankitaan tarvittava kunto kesän kisoja ajatellen. Aiemmat estevalmennukset ovat painottuneet tekniikan hiomiseen ja nyt vuorossa oli jumppasarja!
 
Aloitimme valmennukset tulemalla yhtä yksittäistä puomia molemmista suunnista. Koska tarkoituksena oli hypätä jumppasarjaa suoralla linjalla, tuli hevosen olla alusta asti suora puomin ylityksessä ja sen jälkeen. Champ virittyi todella paljon esteiden näkemisestä ja sinkoili välillä suuntaan tai toiseen, mutta oli kuitenkin ihan ratsastettavissa.
 
Puomin ylityksen jälkeen aloitimme hyppäämään yhtä pystyä, jonka edessä ja takana oli ponnistuspuomit. Tarkoituksena oli tulla suoralla linjalla mahdollisimman läheltä viereistä okseria, jotta hevonen olisi suora ennen estettä ja saisin jatkettua kierroksen mukaan oikeassa laukassa. Tämä osoittautui haastavaksi, sillä en saanut Champia jatkamaan oikeassa laukassa esteen jälkeen. En vain yksinkertaisesti saanut hevosta suoraksi ennen ponnistusta, jolloin sen oli helpompi laskeutua vasemmassa laukassa alas. Kun tämä onnistui lopulta, lopetimme verryttelyn ja siirryimme jumppasarjalle. Verryttelypysty oli korkeimmillaan noin 120cm, jos oikein arvioin.
 
Alkuverryttelyä.
Champ keksi aluksi omaa viihdykettä esteiden jälkeen :D
Jumppasarja eteni seuraavanlaisesti: ensin ponnistuspuomi, josta ristikolle - yksi laukka-askel - pysty - yksi laukka-askel - okseri - yksi laukka-askel - okseri - kaksi laukka-askelta - pysty. Aloitimme niin, että esteet olivat loppupäässä ehkä 90cm korkeudella ja lähdimme sitten nostamaan niitä isommiksi muuttaen samalla linjan kulkua. Piude halusi jumpata Champia tällä tehtävällä ja haki juuri tietynlaista hyppykaarta hevoselle. Jos joku väli jäi ahtaaksi, ei väliä pidennetty, vaan edellistä estettä muokattiin: esimerkiksi okserista tehtiin reippaammin nouseva, mikäli seuraava väli jäi ahtaaksi. Tällöin hevosen hyppy vie automaattisesti enemmän ylös kuin eteen ja seuraavaan väliin jää enemmän tilaa.
 
Toki esteiden noustessa ja oksereiden pidentyessä otimme vähän tilaa, jottei tehtävä olisi käynyt "mahdottomaksi" ja epäreiluksi hevoselle. Kun esteet alkoivat nousemaan 120cm tienoille, alkoi itselläni olemaan vaikeuksia pysyä kyydissä. Tärkeää oli, etten maannut hevosen kaulalla estäen sitä pääsemästä itse ylös väleissä tarpeeksi nopeasti. Kuitenkin mun piti myödätä tarpeeksi esteiden päällä, jottei Champ joutunut hyppäämään selkä alhaalla ja siten juuri niin kuin emme halunneet. Olen niin kamalan hidas, että tuo nopea myötääminen ja ylös nouseminen on mulle todella haastavaa!
 

Lopuksi esteet nousivat 140cm asti.
Lopuksi esteet olivat jo aika isoja: ensimmäinen ristikko oli tietysti pieni ja seuraava pystykin vain noin metrissä. Ensimmäinen okseri oli nouseva 120cm, toinen okseri enemmän tasana oleva 140cm ja viimeinen pysty 140cm. Oli kyllä niin kivaa päästä hyppäämään pitkästä aikaa noin "isoa" - Champkin nautti täysillä ja se jopa lopetti pelleilyn, kun se joutui jo hieman keskittymään tehtäväänsä. Ehkä se ajatteli, että vihdoin se saa hypätä muutakin kuin maahankaivettuja ;)
 
Champ kävi ihan kierroksilla hyppäämisen aikana ja se sinkoili suuntaan ja toiseen vinkuen aina, kun se sai jostain siihen syyn (esim. lumien tippuminen katolta, mitä se ei todellakaan pelkää). Loppuraveissa se olisi vain halunnut laukata ja mennä pää ylhäällä täysiä, sillä sen mielestä hyppääminen oli tuona päivänä ollut erityisen hauskaa. Herra oli kyllä oikein tyytyväisen näköinen itseensä, eihän sille voinut kuin nauraa.
 
Oletteko te hypänneet jumppasarjoja? Millaisia?
Lue lisää Read More »

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

#485: Luminen pelto - ilo irti!

23
Olen haikaillut täällä blogissakin moneen otteeseen siitä, miten odotan lunta pellolle. Välillä tilanne on näyttänyt ihan hyvältä ja olen ollut melkein varma siitä, että tästä talvesta tulee runsasluminen. Sitten on tullut plussakelit ja vesisateet, jotka ovat vieneet kaiken valkoisen pois maanpinnalta. Todella ärsyttävää! Pääkallokelit eli jäiset tiet ovat olleet maastoilun kannalta se viimeinen vaihtoehto, mutta on sitä silti yritetty liukastella menemään hokkien voimin..
 
Maanantaina hypin riemusta, kun viikonloppuna sataneet lumet olivat jääneet maahan. Ja kyllä sitä lunta olikin yhden yön aikana tullut - miltei 30cm! Siitä innostuneena lähdin käymään Champin kanssa pellolla ennen maneesiin menemistä. Kuten olen aiemmin kertonut, Champ osaa ottaa kaiken ilon irti pellolla olemisesta ja tälläkin kertaa se esitti mitä mielenkiintoisempia loikkia. Edelliseen kertaan verrattuna se oli kylläkin todella kesy, sillä silloin emme päässeet yhtäkään askelta suoraan ilman vinkumista ja riehumista.
 
Tässä pieni video tuon päivän reissusta. Valitettavasti paikalla oli vain yksi kuvaaja, joten oikeita valokuvia ei tällä kertaa saatu. Lisäsin siksi mukaan muutamia kuvia edelliseltä talvelta. Toivottavasti meidän innostus kuitenkin välittyy näin videon välityksellä teille saakka :)
 
 
Lue lisää Read More »

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä