keskiviikko 26. helmikuuta 2014

#310: Ammattimaista käytöstä ammattilaisilta?

42
Ratsastus on antoisa harrastus, sillä se antaa meille parhaimmillaan valtavasti voimavaroja niin fyysisellä kuin varsinkin henkisellä puolella. Jokaisella on omat tavoitteensa lajimme parissa: joku tähtää kansainvälisille kilpakentille satsaten ratsastukseen tuhansia euroja kuukaudessa, joku haluaa harrastaa oman mielensä mukaan kerran viikossa maalaistallilla vain tuulettaakseen omaa mieltään muista asioista. On rikkaus, että yksi laji voi tarjota niin monia erilaisia vaihtoehtoja harrastustavassaan. Lajin parissa harrastaa Suomessa lähemmäs 200 000 ihmistä, joilla jokaisella lienee oma tapansa suhtautua hevosiin ja ratsastukseen.
 
Koska ratsastajien lukumäärä on suuri ja se on jatkuvassa kasvussa, mahtuu mukaan myös ihmisiä, jotka eivät osoita urheiluhenkisyyttä ja arvostusta toisia ihmisiä kohtaan. Tarkoitan tällä yksinkertaisemmin ihmisiä, jotka omalla käytöksellään tekevät muiden harrastamisesta ikävää tai ainakin pyrkivät siihen - tietoisesti tai tiedostamatta. Selän takana pahan puhuminen, toisten ihmisten mustamaalaaminen, epäasiallinen käytös tallikavereita tai jopa valmentajia kohtaan sekä pahimmassa tapauksessa tietysti hevosten huono kohtelu ovat vain muutamia esimerkkejä listassa, jota voisi jatkaa yhden postauksen verran.
 
Faktahan on, että tällaista "kiusaamista" on ollut aina ja tulee valitettavasti varmaankin aina olemaan. Laitoin kiusaamisen lainausmerkkeihin siksi, ettei tekijä välttämättä koe sitä itse kiusaamiseksi tai ainakaan tule ajatelleeksi asiaa siltä kannalta. Internetin jatkuva läsnäolon lisääntyminen tarjoaa varsinkin lapsille ja nuorille mahdollisuuden kommentoida toisia, usein tuntemattomia ratsastajia anonyymisti tai nimimerkin takaa vailla pelkoa sen suuremmasta rangaistuksesta. Siksi nettikiusaaminen onkin niin helppoa - se johtaa harvemmin seurauksiin, eikä se tunnu tekijästä välttämättä yhtä väärältä kuin kasvokkainen kiusaaminen.
 


 

Olen ratsastushistoriani aikana törmännyt jos jonkinlaiseen syrjintään, mutta mielestäni lasten toisiaan koskevaa naljailua huolestuttavampi ilmiö on esimerkki, jota jotkin valmentajat antavat valmennettavilleen ja ympärillään oleville. Pidän ammattimaisena valmentajana henkilöä, jolla on lajituntemuksen ja hevosmiestaitojen lisäksi pätevyys toimia työtehtävissään hänen asemaansa edellyttävällä tavalla: kunnioittaen toisia valmentajia ja muita ratsastajia, myös niitä, jotka eivät kuulu hänen valmennettaviinsa. Valitettavan usein myös valmentajilta kuulee selän takana puhumista tai toisten valmentajien haukkumista, mikä on mielestäni osoitus epäammattimaisesta käytöksestä.
 
Toki ymmärrän tilanteet, joissa kokenut valmentaja esimerkiksi huomauttaa kokematonta ratsastajaa hevosen käsittelystä. Tarkoitan yllä olevalla kuitenkin tilanteita, joissa kaksi saman tasoista valmentajaa ovat pitäneet ratsukolle x tunnin ja jälkimmäinen valmentaja aloittaa oman tuntinsa moittimalla asioita, joita edellinen valmentaja oli ratsukolla teettänyt. Usein kommentti voi olla vaikkapa tyyliä "no, korjataanpas nyt ne kaikki virheet, joita sait" tai "mikä siinä muka oli niin erikoista?". Ymmärrän hyvin, että kaksi täysin erityyppistä valmentajaa korjaavat ratsastajaa eri tavoilla ja tällöin olisi hyvä ymmärtää, ettei molempia voi valmentajanaan pitää. Kokeneemmat ratsastajat kykenevät poimimaan eri valmentajilta niitä olennaisia asioita, mutta varsinkin lapsilla valmennuksen tulisi olla hyvin johdonmukaista ja yhtenevää, jotteivat he menisi sekaisin. Tässä nousee esiin myös vanhempien vastuu huolehtia oikeanlaisesta valmennuksesta.
 
 
Toinen esimerkki epäammattimaisesta käytöksestä valmentajalla on tuo aikaisemmin mainitsemani selän takana puhuminen: joko toisista ratsastajista tai valmentajista. Mielipiteitä saa ja pitääkin olla, enkä voi todellakaan moittia ketään kaveriporukassa toisista keskenään mielipiteitä jakavia ihmisiä (kyllä, sorrun siihen itsekin), mutta varsinkin lasten kanssa tätä tulisi mielestäni välttää. Heillä ei ole taitoa käsitellä tämän kaltaisia asioita, vaan monesti nuorimmat ottavat sokeasti mallia valmentajiltaan.
 
Olen itsekin saanut kuulla kolmansilta osapuolilta aikojen saatossa itseäni koskevia "haukkuja", joita jotkin valmentajat ovat sanoneet. Ne eivät ole olleet ilkeitä tai tarkoitettu minulle loukkaavina, mutta mielestäni kyseiset henkilöt olisivat voineet sanoa asiat suoraan itselleni, eikä kertoa niitä muille toisten asioiden yhteydessä. Valmentajien tehtävähän on pääasiallisesti valmentaa ja kehittää meitä oppilaita, ei suinkaan arvostella ratsastustamme muille ihmisille, joille se ei suoranaisesti kuulu. Mehän käymme valmennuksissa oppiaksemme koko ajan uutta - emme siksi, että menisimme sinne näyttämään taitomme. Virheitä teemme me kaikki ja niitä pitääkin tulla. Tärkeintä on asenne, jolla valmennettava oppimiseen suhtautuu.
 
En tiedä, kuinka hyvin osasin tuoda tämän asian esiin, mutta toivottavasti saitte jutun juonesta kiinni. Mitä pidätte tällaisesta mielipidepostauksesta, kun pitkästä aikaa sain inspiraation kirjoittaa vähän pohdiskelevammin jotakin?
 
Mitä mieltä olette tästä aiheesta itse? Millaisia kokemuksia teillä on?
Lue lisää Read More »

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

#309: Pinja Immosen valmennukset

51
Pitkästä aikaa vuorossa on valmennuspostausta! Meillä oli nimittäin kolmisen viikkoa taukoa estevalmennuksista, kun Champ rokotettiin ja sen jälkeen valmentajani lähti pois Suomesta hetkeksi aikaa. Olin toki hypännyt itsenäisesti jotakin pieniä jumppatehtäviä sekä työskennellyt kerran tai kaksi viikkoon puomien kanssa, mutta mistään varsinaisesta hyppäämisestä ei kuitenkaan ole voinut puhua.
 
Sain Pinja Immosen tulemaan paikan päälle, vaikka kiireinen oli hänenkin aikataulunsa. Kiitos siis siitä! Meitä oli valmennuksessa kolme ja pääsimmekin oikein tehotreeniin alkaen puomeista, päättyen erilaisiin ratavariaatioihin. Pinja kysyi multa etukäteen, mitä haluaisin harjoitella, ja vastaus olikin heti valmiina - rataa! Ensi viikolla vuorossa on nimittäin Ypäjän kisat ja edellisen kerran olen hypännyt kunnolla rataa isompana Nina Fagerströmin valmennuksessa joulukuussa..
 
Alkuverryttelyä puomitehtävällä

Aloitimme tunnin aivan älyttömän hyvällä puomitehtävällä, joka ei valitettavasti tullut videolle. Tehtävänä oli tulla kolme puomia ympyrän kaarella ja kaartaa saman tien toiselle ympyrälle kolme puomia, eli ikään kuin s-kirjaimen muotoista tietä. Oli muuten hankalaa, mutta todella hyvää treeniä! Hevosen piti taipua ja samalla polkea kunnolla alleen, sillä välit olivat melko ahtaat isolle hevoselle. Ensimmäisillä kerroilla Champ pysähtyi puomien eteen ja ihmetteli niiden outoa järjestystä (se näytti lähinnä siltä kuin puomit olisi vain viskottu ympäriinsä), mutta saimme molempiin suuntiin muutamia tasaisia toistoja. Tätä harjoitusta aion kyllä käyttää jatkossakin!
 
Puomeja tulimme myös laukassa niin, että ne olivat innariväleillä ympyrän kaarella: kaksi ensimmäistä kaarella ja keskimmäiset kolme suoremmalla linjalla. Tämä ei tuottanut meille vaikeuksia, kunhan muistin ratsastaa ensimmäiselle puomille sopivan paikan niin, ettei hevosen tarvinnut harppoa tai jarruttaa seuraavilla puomeilla. Jatkoimme tehtävää lisäämällä neljänneksi puomiksi esteen ja sen jälkeen vielä yhden puomin, sekä samaa toisesta suunnasta. Tästä kohtaa eteenpäin kaikki onkin videolla, näette sieltä tarkemmin.
 

Heppa otti vähän isomman hypyn ja kuski olikin heti pois tasapainosta.. Hah! :D
Pinja sanoi viimeksi valmennuksessa ollessamme, että Champ tarvitsisi saada paremmin takajalkojensa päälle ja aktiivisemmaksi takaa kaarteissa, jolloin sen hypyt olisivat voimakkaampia ja lähestyminen helpompaa. Lähdimme samalla ajatuksella liikkeelle myös tänään: ei painetta tai vauhtia, vaan aktiivinen takaosa. Ei niin helppoa miltä kuulostaa! Onneksi mukana on ihmisiä, jotka osaavat - heiltä oppia on hyvä saada.
 
Kun alkuverryttely oli valmis, lähdimme hyppäämään muutaman kerran pienet tehtävät radasta. Olimme rakentaneet kapean portin, leveän portin, vesimaton ja palikat vähän erikoisimmiksi esteiksi osaksi rataa, jotta saisimme vähän jotakin kisatilannetta vastaavaa mukaan. Aloitimme ensin pieneltä korkeudelta, ehkä noin 80-90cm korkeudelta ja nostimme sitten esteitä noin metriin. Tulin kaksi erilaista variaatiota radoista vielä metristä reiluun 110cm korkeudella.
 
Radoissa oli paljon vaihtelevuuksia sillä, miten mikäkin sujui. Aina kun keskityin, onnistuin säilyttämään hyvän tempon ja ratalaukan ilman, että hevonen oli pohkeen takana. Ratarutiinin puutteessa lähdin kuitenkin helposti myös vain lyhentämään ja lyhentämään niin, että otin välillä yhden askeleen liikaa joihinkin väleihin. Aluksi mulla oli myös hirvittäviä vaikeuksia pysyä kyydissä hypyissä, sillä tuntui, että joka raaja oli hypyn päällä eri ilmansuunnissa.. Loppua kohden sain homman jujusta kiinni ja viimeinen rata sujuikin taas oikein hyvin, lukuun ottamatta viimeistä linjaa, jolle rupesin lyhentämään kaarteesta. Uudelleen korjatessa homma sujuikin hyvin, tosin sitä ei tullut enää videolle. Näillä korkeuksilla vähän pienemmästä askeleesta lähteminen tuen kanssa ei ole Champille mikään ongelma, mutta jos edessä olisi iso 120-130cm okseri, ei sekään enää pystyisi kaikkeen.
 
 
 
Mulle ehdottomasti haastavinta on organisoitua aina esteen jälkeen tarpeeksi nopeasti niin, että pääsen jo kaarteeseen tasapainoisella hevosella. Champ tykkää lähteä esteen jälkeen eteen ja kun itse tuppaan jäädä kevyeen istuntaan vain kellumaan, on tulos aika mielenkiintoinen. Pinja halusikin, että tasapainotan hevosen heti esteen jälkeen ja jatkan sitten rennosti aktiivista laukkaa seuraavalle esteelle. Ongelman tässä tuottivat myös nuo micklemit, joita siis testasin ensimmäisen kerran hypätessä. Niiden kanssa Champ on paljon kumimaisempi suusta ja pidätteet tulevat vähän hitaammin läpi - remonttiturpiksen kanssa se nimittäin on yleensä hieman terävämpi ja jopa tyhjempi edestä. Toisaalta käteen tuo micklem tuntui paljon paremmalta sitten, kun olin saanut ideasta itse kiinni.
 
Kaiken kaikkiaan valmennuksesta jäi oikein positiivinen fiilis ja lähden hyvillä mielin Ypäjälle ensi perjantaina. Huomenna menemme jälleen kouluvalmennuksen merkeissä ja torstaina otamme viimeiset hypyt ennen lauantain startteja. On muuten tosi kiva lähteä hevosen kanssa yöreissuun kisojen merkeissä, sillä sitä en olekaan itse aikaisemmin kokenut. Eli jos te haluatte:
 
Antakaahan vinkkejä, mitä täytyy erityisesti muistaa ottaa mukaan viikonloppukisoihin!
 
Toivottavasti jaksoitte lukea tällaisen ei-niin-hyvälaatuisia kuvia ja pitkän videon sisältävän postauksen. Musta oli ainakin hauska kirjoittaa taas pitkästä aikaa vähän analyyttisempää juttua. Ensi viikolla on luvassa syvällisempi mielipidepostaus, johon sain idean eilen illalla. Siihen asti, hyvää alkavaa viikkoa kaikille :) Käykäähän katsomassa myös Siirin blogin arvonta!
Lue lisää Read More »

torstai 20. helmikuuta 2014

#308: Millainen hevosenomistaja olen?

26
Koska en itse ole nyt ratsastamassa kotona, ei hevosaiheista kirjoitettavaa ole. Löysin kuitenkin tällaisen vanhan, mutta mielestäni kivan haasteen, jonka halusin tehdä tähän väliin. "Homman nimi on siis se, että sinun täytyy kertoa millainen hevosenomistaja olet. Mitä haluaisit itsessäsi parantaa ja mistä asioista olet ylpeä. Muistattehan olla rehellisiä, muuten tästä menee kokonaan maku."
 
Luetellaan ensin niitä hyviä puolia. Ensimmäisenä mieleen tuli se, että pidän todella hyvää huolta omista ja hevoseni varusteista. Putsaan jokaisen käyttökerran jälkeen suitset, satulan, satulavyön ja suojat saippuan kera niin, että ne on mukava ottaa käyttöön seuraavalla kerralla. Pyrin rasvaamaan suitset ja muut nahkavarusteet tasaisin väliajoin, mutta siinä lipsun välillä. Suojat ja muut pienet tavarat pesen pesukoneessamme aina vähintään kerran kuussa tai silloin, kun ne ovat menneet liian likaisiksi.
 
Hyvänä puolena näen myös ehdottomasti sen, että uskallan ja tajuan pyytää apua kokeneemmilta ihmisiltä silloin, kun en itse tiedä jotakin. Tiedän, etten ole lähelläkään ammattilaisten tietotaitotasoa ja haluan taata hevoselleni ehdottomasti mahdollisimman hyvän hoidon. Kysynkin aktiivisesti asioita valmentajiltani ja muilta tallilaisiltamme, mikäli jokin asia mietityttää esimerkiksi ruokinnan suhteen. Nöyryys on ehto oppimiselle ja todella janoan tietoa, sillä sitä kautta pystyn kehittymään hevosenomistajana koko ajan.
 
 
 
Kolmas hyvä puoli onkin hankalampi keksiä.. Ehkäpä se, että haluan itse huolehtia hevosestani mahdollisimman pitkälle ja pystyn käyttämään talleiluun päivittäin riittävästi aikaa ilman, että se tuntuisi millään tasolla työltä tai pakkopullalta. En voisi kuvitellakaan ottavani Champille tällä hetkellä tuntematonta vuokraajaa, sillä en halua jättää hevostani tuntemattomien ihmisten vastuulle "vapaaehtoisesti". Koen olevani itse vastuussa hevosesta, sillä olenhan sen itse halunnutkin. Toki ymmärrän, että monilla hevosenomistajilla aika on kortilla perheen, töiden tai muiden seikkojen vuoksi. Varmasti joudun joskus itsekin hankkimaan Champille jonkinlaisen hoitajan, jotta saan itselleni yhden vapaapäivän tallilta opiskeluja varten. Aika näyttää!
 
Sitten huonoihin puoliin. Päällimmäisenä nousi heti se, että ratsastaessa saatan jäädä helposti vain pyörimään ympyröillä ilman, että teen mitään sen ihmeellisempää, tai sitten teen jotakin asiaa aina vain hetken, jonka jälkeen vaihdan toiseen. Onneksi olen päässyt tästä tavasta vähitellen eroon ja osaan suunnitella ratsastukseni paremmin. Yllätys yllätys, hevosenkin ratsastettavuus on parantunut sitä mukaan..!
 


Olen ehkä myös vähän liian tarkka, mikä voidaan laskea huonoksi puoleksi niin halutessa. Juurikin tuo tavaroiden jokapäiväinen putsaaminen tai vaikka se, etten uskalla päästää Champin selkään ketä vaan ratsastajaa.
 
Kolmas huono puoli voisi olla vaikka se, että olen vähän liian luottavainen Champin kanssa. Kuljen sen takaa esimerkiksi harjatessa, jätän sen käytävälle vapaaksi hakiessani jotakin tavaroita tai pidän karsinan ovea auki esimerkiksi satulaa hakiessani. Champ ei tähän mennessä ole kertaakaan paikaltaan lähtenyt ja juuri siksi siihen olenkin luottanut, mutta tiedostan toki, että aina - syystä tai toisesta - voi jotakin sattua ja totutuista tavoista poiketa.
 
Tässäpä siis tällainen postaus, toivottavasti tykkäsitte! Viikonloppuna on jälleen luvassa postauksia ja lupaan ottaa teille ainakin ennen ja jälkeen -kuvat Champista klippauksen suhteen. Toivoisitteko muuten videopostausta ensi viikonlopun Ypäjän reissusta? Sellainen voisi olla suunnitteilla Susannan kanssa yhteistyössä ;)
Lue lisää Read More »

tiistai 18. helmikuuta 2014

#307: Micklemit testattu!

15
Viime postauksessa kerroin halustani kokeilla Champilla micklem-suitsia ja pyysin teitä lukijoita kertomaan omia kokemuksianne niistä. En olisi arvannut, että niin moni jakaa omia käyttökokemuksiaan! Siitä innostuneena pyysin yhdeltä tallilaiseltamme lainaan kyseiset suitset ja virittelin ne toissapäivänä Champin päähän.
 
Ensimmäisen yllätyksen koin jo ulkonäköseikan suhteen. Ennakkokäsitykseni oli, että nämä suitset näyttävät todella rumilta hevosen kuin hevosen päässä, sillä muutamalla näitä olen joskus nähnyt, eikä näky ole aina miellyttänyt silmää (toki kaikki eivät kuulu tähän kategoriaan). Olin aikoinani samaa mieltä remonttiturparemmistä, mutta niinhän se menee, että silmä tottuu kaikkeen. Saatuani suitset Champin päähän jouduin toteamaan istuvuuden olevan paljon remonttiturparemmiä parempi! Champilla on nimittäin se ongelma, että remonttiturpahihnan poskiosat tulevat helposti liian lähelle sen silmiä, sillä kun on niin kovin leveä pää.. Mickelemeiden kanssa tätä ongelmaa ei ollut, vaan suitset asettuivat hevosen päähän hyvin.
 
Tällä kertaa taas kännykkälaatuisia kuvia, sillä muita ei oikein näistä suitsista tähän hätään ole :)
 
Lähdin kokeilemaan suitsia vähän sellaisella "joko tai" -fiiliksellä, eli en oikein tiennyt mitä odottaa. En tiedä johtuiko suitsista vai mistä, mutta hevonen oli todella menossa ja normaalia paljon eteenpäinpyrkivämpi, vaikka olin edellisenä päivänä ratsastanut sillä ihan normaalisti kunnolla maneesissa. Ja vertailuksi voin vielä sanoa, että micklem-kokeilua seuranneena päivänä menin jälleen normaaleilla suitsillamme ja hevonen oli taas "normaali laiskempi itsensä".
 
Mitä olen muilta kuullut, on micklemit usein vaatineet hevoseltakin jonkin verran totuttelua, ennen kuin todellisen eron on alkanut huomaamaan. Champ oli ihan samalla tavalla näiden kanssa pätkiä epätasainen ja heitti myös sitä kieltään ulos jännittyessään, muttei oikeastaan juuri vasemmalle, vaan enemmänkin suoraan eteenpäin. Niissä pätkissä, joissa hevonen oli rento ja hyvä, oli se myös normaalia paremmin tuntumalla molemmilla ohjilla. Kun ratsastin seuraavana päivänä remonttiturpiksella, oli mulla välillä sellainen olo kuin narujen päässä olisi vain tyhjää. Eli siltä osin ero oli kyllä selkeä ihan näin yhdenkin kokeilun perusteella!
 
Ronja lähetti kuvia tänä aamuna hänen ja Champin ratsastuksista, joten tässä niitä teille!

Fakta lienee, että näitä suitsia pitäisi testata muutama päivä putkeen, jotta todellisen eron saisi esille. Mulle luvattiin, että voisin kokeilla näitä vaikka kolmekin päivää putkeen ja jos vain saan sovittua suitsien omistajan kanssa aikataulut sopiviksi, voisin ottaa sen tavoitteeksi loppuviikosta.
 
Tällä hetkellä olen Itä-Suomessa mummoni luona kyläilemässä ja kaverini Ronja huolehtii sillä välin Champista näiden muutaman päivän ajan. On kyllä upeaa, että mulla on sellaisia ystäviä, joiden käsiin uskallan hevosen jättää hetkeksi aikaa tarvittaessa! Iso kiitos heille :) Palaan takaisin kotiin torstai-iltana, sillä perjantaina työt kutsuvat aamuseitsemältä. Perjantaina vuorossa olisi muuten kouluvalmennusta ja lauantaiksi pyysin Pinja Immosen pitämään mulle ja muutamalle tallilaisellemme estevalmennusta. Viikonloppuna on tiedossa myös hevosen klippausoperaatio, sillä Champ pitää siistiä ennen ensi viikon kisakauden aloitusta.
 
Mutta nyt palaan takaisin koulukirjojen pariin. Hyvää alkanutta viikkoa jokaiselle!
Lue lisää Read More »

perjantai 14. helmikuuta 2014

#306: Mä tykkään susta niin, että halkeen

18
  

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE! ♥















Lue lisää Read More »

torstai 13. helmikuuta 2014

#305: Paluuta lomailusta

36
Ajattelin kirjoitella teille kuulumisia pitkästä aikaa! Nykyään taitaakin olla niin, että välillä postaukseni ovat jotakin täysin normaalista elämästä irrallaan olevaa ja välillä sitten ihan näitä peruskuulumisia. On niin vaikeaa keksiä erilaisia postauksia, mutta toivottavasti jaksatte silti näitä lukea!
 
Champ tosiaan rokotettiin ja raspattiin viime viikon maanantaina Vermossa. Rokotus meni nappiin, sillä ruuna ei nostanut kuumetta seuraavina päivinä ja näin ollen säätyin pakolliselta lomailulta. Halusin kuitenkin pitää hevosella hieman rennomman viikon, joten maastoilin paljon ja palasin maneesityöskentelyyn vasta viikon hömpöttelyjakson jälkeen. En seisottanut hevosta kuin yhden päivän rokotuksen jälkeen, mutta maastoilin reilusti yli tunnin lenkkejä pelloilla ja teillä. Kyllä hevosestakin huomasi, että se jaksoi taas tehdä töitä aivan eri motivaatiolla!
 
Kaikki postauksen kuvat C. Vilma T.
Champ on keksinyt uuden, todella ärsyttävän "leikin". Se ottaa suuhunsa riimunsa ja heiluttelee
sitä edestakaisin, kunnes joku ärähtää sille, jolloin se pudottaa sen maahan. Ja se toistaa sitä koko
ajan uudelleen, kunnes karsinan oven laittaa kiinni!
Raspauksessa suusta löytyi aikalailla jälleen sanomista: oli aaltopurentaa, koukkuja ja haavaumia suussa - ei kuitenkaan mitään niin pahaa kuin viimeksi! Juti sanoi, ettei Champilla kannata pitää normaalia englantilaista turparemmiä, sillä se painaisi juuri vanhojen haavautumien päälle. Tämän vuoksi remonttiturparemmi sopii meille hyvin ja en ihmettele, miksi hevonen on toiminut sillä aina paremmin kuin "normaalilla" turpahihnalla. Haluaisin kokeilla ihan mielenkiinnosta myös Micklem-suitsia, sillä olen kuullut niiden käyttäjiltä vain positiivisia kokemuksia. Mielestäni ne ovat oikeasti aika rumat, mutta olin kyllä samaa mieltä myös ihan remonttiturpiksestakin, joten kai siihen tottuu.. Ja ainakin hevonen näyttää paremmalta, jos se toimii paremmin ;) Nyt kun saisin vielä jostakin sellaisen kokeiluun, en nimittäin viitsi paria sataa laittaa suitsiin, jotka eivät välttämättä toimi meillä.
 
Onko kenelläkään kokemuksia Micklemeistä?
 
Kuvasimme Vermon käynnillä myös Champin suun viimeisen tarkistuksen syksyisen hammasjuuren ja -tukikudoksen tulehduksen osalta ja kaikki näytti hyvältä. Alue ei ollut aktiivinen eli muutoksia ei ollut tullut lisää. Jes! Jos me siis pääsimme tällä ohi.. Ohjeeksi sanottiin, että todennäköisintä on, ettei muutoksia enää tule, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
 
Estevalmennuksissa on nyt ollut taukoa, sillä viime viikko meni kevyesti maastoillessa ja tämä sekä seuraava viikko kuluvatkin estevalmentajan matkustellessa muualla. No, valmennuksien sijaan olen mennyt itsenäisesti puomeja, kavaletteja ja hieman jumppaa, mikä on toisaalta ollut ihan kivaa vaihtelua. Olen vain ehkä maailman surkein ihminen keksimään minkäänlaisia järkeviä tehtäviä, joten valmentajan läsnäolo on siltä osin mulle oikea lottovoitto. En myöskään millään jaksaisi raahata kaikkia tarvikkeita edestakaisin vain itseäni varten.. Pakko kuitenkin jotain puomeja ratsastella, sillä olen ilmoittautunut loppukuun Ypäjän aluekansallisiin hyppäämään kolme luokkaa (100+110+110cm). Menemme sinne perjantaina ja palaamme sunnuntaina, joten kiva viikonloppu on tiedossa. Mukaan lähtee muuten myös Susanna, joten siltäkään osin ei huumoria puutu!
 

Tässä meidän yksi namileikki, jossa Champin pitää kertoa, kummassa nyrkissä mulla on nami. Hevonen siis haistaa kyllä
kummassa kädessä herkku on, mutta se katsoo aina ensin molemmat kädet ja jää sen jälkeen sen käden kohdalle, jossa se
ajattelee herkun olevan. Ja joka kerta mennyt oikein ;) Ahne!
Koulupuolella sain todistella keskiviikkona, että kyllä mulla on vain maailman ihanin hevonen. En tiedä miksi, mutta siitä irtosi niin kivaa ja tahdikasta ravia, ettei koskaan aiemmin! Teimme paljon ravityöskentelyä, mutta myös laukassa pääsin kunnolla hommiin: muutaman kerran lähdimme ajatuksella ympyrän pienentämisestä ja laukan kokoamisesta - ihan siis muutamia askelia kerrallaan - mutta vitsi, miten kivoja askelia sieltä tulikaan! Ja mikä parasta, hevonen oli yhtä hyvä molempiin suuntiin tässä harjoituksessa eli se oli symmetrisesti vahvistunut molemmilta puolilta kokoamisia ajatellen. Loppusyksyyn verrattuna olemme tulleet niin paljon eteenpäin, että ihan itsekin vaikea pysyä perässä. Nyt vain toivon koko sydämestäni, että hevonen ja kuski pysyisivät terveinä.
 
Loppuun pakko sanoa, että olen taas koukussa Pretty Little Liarsiin.. Olen kohta katsonut kaikki jaksot Netflixistä ja yritän epätoivoisesti etsiä paikkaa, josta voisin katsoa loput kolme tuotantokautta. Ehei, eihän koulujutut tai kotityöt olekaan yhtään niin tärkeitä kuin PLL:n katsominen sunnuntaisin kahdeksan tuntia putkeen..? Ehkä yritän ryhdistäytyä. Vaikka tiedän, miten viimeinenkin tuotantokausi päättyy (luen aina juonipaljastukset, paha tapa), on tuo sarja silti vaan niin hyvä! Ehkä koukuttaudun seuraavaksi takaisin Gossip Girliin. Voi että, kumpa olisi kesä ja koulujutut jo ohi!
Lue lisää Read More »

maanantai 10. helmikuuta 2014

#304: Simulaattoriratsastusta

48
Nyt on vuorossa vähän erilaista postausta, sillä kävin lauantaina kokeilemassa ensimmäistä kertaa ratsastussimulaattoria Equstomissa! Laitehan hankittiin kyseiselle tallille jo silloin, kun siellä Champin kanssa olimme, mutten koskaan saanut aikaiseksi kokeilla sitä vierestä seuraamista kummemmin. Ehkä olin jopa vähän epäileväinen: voiko jollakin laitteella tosiaan saada vinkkejä omaan istuntaan?

Lauantaina siis kävin simulaattorin kyydissä. Kyseessä on hevosen kokoinen ja hieman sen näköinen kapistus, jolla on suitset päässään ja satula selässään. Simulaattorin nimi on Equstomissa Simppa, sillä täytyyhän jokaisella hevosella nimi olla! Simulaattori toimii niin, että sen selässä, kyljissä ja suun kohdalla on jonkinlaisia antureita, jotka mittaavat erilaista analytiikkaa ratsastajan istunnasta ja apujenkäytöstä. Testissä, jonka itse tein, mitattiin käynnissä, ravissa sekä molemmissa laukoissa ratsastajan painon jakautumista, lantion liikettä sekä ohjien käyttöä. Näistä ohjelma sitten piirsi eräänlaisen graafin ja opettaja antoi palautetta korjauksista jne.
 
Alkutilanne. Pahoittelen, että sumensin naamat, en vain näyttänyt kovin edustavalta.. :D
Tarkastelua takaapäin.
Pään oikealle paikalle -harjoitus!
Aloitimme kokeilun ihan vain sillä, että hain rentoutta omaan istuntaani. Mulla on varsinkin käynnissä ollut nyt viimeisen syksyn aikana vaikeutta rentoutua lonkista täysin, minkä vuoksi olen hieman jäykkä. Minkki (eli simulaattioriratsastuksen opettaja) neuvoi ottamaan jalustimet jalasta ja kuvittelemaan jotain ihan muuta kuin sitä, että istuisin simulaattorin kyydissä. Vähitellen rentoudun, mutta lähdin keinumaan lantiolla liikaa poikittaissuunnassa. Tämän sain korjattua aktivoimalla molemmat kyljet.

Käynnissä laitoimme molempien istuinluideni alle pienet, pehmeästä vaahtomuovista valmistetut pallot. Niiden kanssa hetken oltuani pääsin paljon syvemmälle satulaan ja lonkat pääsivät joustamaan paremmin. Minkki korjasi istuntaani myös hieman taaksepäin satulassa, mikä osaltaan myös auttoi oikean liikeradan löytämiseen. Oli muuten hassua istua koulupenkissä, kun olen melkein vuoden vain ihan estepenkissä matkustellut! 

Suurin korjaus tuohon lonkan liikkumattomuuteen käynnissä saatiin yhden harjoituksen avulla, jonka aion nyt jakaa tähän teille. Eli ideana oli laittaa kädet ns. ristiin ja sitten takaraivon taakse, minkä jälkeen leukaa tuli kallistaa taaksepäin niin paljon, että pään paino oli "kokonaan" käsien varassa. Niska tuli päästää aivan rennoksi, jolloin pää tuntui ikään kuin kelluvan käsien päällä. Minkki pyysi mua tekemään muutaman kerran aivan ajatuksenomaisen pienen liikkeen leuka edellä alaspäin, aivan kuin refleksinä. Tuon liikkeen aikana atlasnikama jossakin korvien välissä pään sisällä aktivoituu, mutta näin maallikkona en osaa sen enempää kertoa sen toiminnasta. 
 

 
Kun pää oli rento, piti kädet varovasti laskea alas ja samalla kallistaa pää alaspäin, kuitenkin niin, että leuka jäi ylös (ei siis tuijottaa hevosen niskaa!). Tällöin pää jäi oikeaan asentoon, ranka oli suorana ja lonkka pääsi liikkumaan - näin pienestä korjauksesta johtuen! Minkki kertoi, että lonkan liikkumattomuutta tai muita siihen liittyviä "ongelmia" ei oikein pysty korjaamaan lonkasta itsestään lähtien (syistä joita en muista), mutta muun kropan korjauksilla siihen voidaan vaikuttaa. Eli välillä 1+1 onkin kaksi, eikä välttämättä jotain muuta..

Ravissa lonkka liikkui ihan hyvin, ehkä juuri perusteellisen käyntikorjauksen ansiosta. Ongelmana tässä oli kuitenkin se, että liikuin ehkä hieman liikaa ylöspäin, en siis joustanut tai tukenut täysin keskivartalostani oikeista kohdista. Minkki antoi hyvän kirja päähän -esimerkin ja piti kirjaa kirjaimellisesti pääni päällä, jolloin tunsin, jos liikuin ylöspäin. Ero kropassa oli niin suuri! Jousto sivusuunnassa väheni ja istunta tuntui heti jotenkin helpommalta. Yritin saada tunteesta kiinni ja jatkaa sitä myös ilman kirjaa. 
 
Toinen esimerkki oli vesipullo-efekti, jossa veden pinta pysyy paikallaan, vaikka pulloa kallistettaisiin. Eli vaikka lantio liikkuu esimerkiksi laukan tahdissa, ei pään asento saa muuttua. Tämä on tietysti hyvin selvä asia, mutta se on vaikea tehdä oikein niin, että koko kroppa pysyy tiiviisti paketissa ilman minkäänlaista jännittyneisyyttä. Laukassa aloitinkin heti toteamalla, että tässä olen ainakin todella jäykkä lonkistani, mutta Minkki kumosi väitteen heti. Totesimmekin, että vanhoja, itsellä oletettuja tapoja jää herkästi ylläpitämään vain sillä, että yhä kuvittelee olevansa esimerkiksi jäykkälonkkainen tai kovakätinen. Silloin ei tavasta ainakaan pääse eroon, vaan toteuttaa sitä juuri kuten ajattelee. Esimerkkinä ratsastukseen: ei pidä ajatella, että hevonen ei saisi vaihtaa laukkaa, vaan pitää ajatella hevosen jatkavan oikeassa laukassa - muuten istunta kyllä kertoo hevoselle, että vaihto olisi vuorossa!
 
 
 

 
Istun ehkä hivenen verran kokonaisuudessaan oikealla, mutta ero maasta katsottuna ei ollut näkyvä. Oikea puoleni on alaselässä ja sen alueella muutenkin huomattavasti vasenta isompi, eli lihaksisto on epätasapainossa, mikä varmasti osaltaan aiheuttaa vinouksia. Siksi oheisluukunta on tärkeää: joitakin korjauksia, esimerkiksi hienosäätöä istuntaamme voimme tehdä hevosen selästä käsin, mutta suurin työ tulee tapahtua ilman hevosta. Ei vinoa ihmistä saa suoraksi hevosen selässä, jos kroppa ei siihen lihaksistollisesti pysty.

Simulaattoriratsastustani ennen seurasin myös muutaman muun ratsastusjakson ja sain paljon hyviä näkökulmia omaan tekemiseeni. Pitää kuitenkin muistaa, että simulaattori on kone, ei elävä hevonen. Myös nämä nyt tehdyt korjaukset voivat pitää paikkaansa vain muutaman kuukauden, minkä jälkeen vastassa on varmasti uusia ongelmia, joita on korjattava eri tavoin. Oli kuitenkin ihan huippua käydä jälleen Equstomissa tällaisessa "syväanalyyysissä" ja haluaisinkin mennä jollekin liinatunnille päivittämään istuntaa myös hevosen selästä käsin, jos rahatilanne ja aika sallii. Ratsastussimulaattori osaa muuten myös kaikki kouluratsastusliikkeet, kuten piaffen ja passagen sekä laukanvaihdot! Aika näppärä kone, etten sanoisi.
 
Oletteko te kokeilleet ratsastussimulaattoria jossakin tai haluaisitteko kokeilla?

Lue lisää Read More »

lauantai 8. helmikuuta 2014

#303: Haaste hevosenomistajille

20
Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut.
 
Sain Susannalta (kiitoksia!) tällaisen haasteen tämän vuoden alkumetreillä ja päätin sen nyt toteuttaa, sillä muuta postattavaa ei tähän hätään oikeastaan ole. Haasteita ei tässä blogissa olekaan juuri nähty, joten kertokaa, mitä pidätte! Haastan kaikki hevosenomistajat - tarttukaa ihmeessä haasteeseen.

 

K E R R O   H E V O S E S T A S I :   R O T U ,   T A S O   J A   H I E M A N   L U O N N E T T A .
 
Champ on Saksan European Horses Domaine de Courbanton -siittolassa vuonna 2004 syntynyt ja kasvatettu oldenburg-ruuna. Se on perinyt isältään punarautiaan värityksensä lisäksi kolme korkeahkoa sukkaa ja läsin, jonka keskellä komeilee helposti tunnistettavia ruskeita palloja. Ruunan pää on myös hieman normaalista hevosen päästä eroava, sillä sen silmät ovat hieman ulkonevammat, mikä saa aikaan ilmeikkäämmän olemuksen. Tosin Champ saa helposti myös lempinimen "mulkosilmä", sillä sen oikea silmä on pienehköä keskiosaa lukuunottamatta valkoinen, jolloin se näyttää mulkoilevan katsoessaan muualle kuin eteen.
 
Sukunsa puolesta (i. Couleur Rubin, ei. Papillon Rouge) Champin pitäisi kilpailla menestyvänä estehevosena jossain ihan muualla kuin Suomessa nuoren tytön opetushevosena, mutta tänne se lopulta päätyi Hollannin kautta nauttimaan kylmistä talvista. Ruuna on kisannut kansainvälisiä FEI:n luokkia aina 140cm tasolle asti, mutta Hollannin isoilla ja teknisillä 140cm-radoilla se ei enää ollut voittajahevonen. Sileäpuolella hevonen on helppo B-tasoinen, mutta tekee teknisesti vaikeampiakin asioita, kuten sarjavaihdot (tosin ei aina tarkoituksella..).
 
Luonteeltaan ruuna on kirjaimellisesti kaikkien kaveri, ainakin silloin, kun herkkuja on saatavilla! Se rakastaa huomiota ja yhdessä hengailemista, minkä vuoksi vietän pitkiäkin aikoja vain puuhastellen sen kanssa mukavia. Tallilla ollessani pidän usein karsinan ovea auki, jolloin Champ seuraa narun takaa tarkkaavaisena tallin arkea: se oikeasti ihan seuraa muiden tekemisiä, eikä vaan möllötä pää oven ulkopuolella. Puuhapete tai Puuhis ovat myös eräitä Champin lempinimistä, sillä se rakastaa mm. pitää koko ajan jotakin suussaan. Osaa ruuna tosin ihan vain möllöttää silmät kiinni karsinan seinää vasten maratonin juosseen näköisenä aina ratsastuksen jälkeen.. Se on vähän semmoinen draamaqueen ;)
 

 
H E V O S E T   V A I   P O N I T ?   M I K S I ?
 
Jos olisin poni-ikäinen ja -kokoinen, vastaisin varmaankin ponit. Ne ovat niin suloisia ja pieniä! Haluaisin itselleni jonkin ihanan minishetlanninponin tai welsh A-ponin, jonka kanssa voisin harrastaa kaikkea pientä ja kivaa. Mutta vastaus kysymykseen on kuitenkin hevoset, sillä näillä mun pitkäkoipisilla jaloillani ei valitettavasti ratsastella pikkuponeilla. Ja onhan hevosilla kuitenkin loppupeleissä enemmän kapasiteettia urheilun saralla, vaikkei omat taidot sinne asti tulisi ikinä riittämään.
 
E N S I M M Ä I N E N   H E V O N E N   /   P O N I ,   J O L L A   R A T S A S T I T  
 I T S E N Ä I S E S T I   E N E M M Ä N ?
 
Apua, eihän tällaisia voi muistaa! En kyllä osaa yhtään sanoa, oliko kyseessä pitkäaikainen hoitohevoseni Sjamira vaiko joku hevonen esimerkiksi mummolani läheiseltä tallilta.. Olen ratsastanut neljätoista vuotta, joten siihen aikaan mahtuu jos jonkinlaista nelijalkaista.
 
Kenkä irti hevoselta kolme päivää ja lopputulos oli tämä - viime kesäkuussa Hyvinkään hevosklinikalla...

K U M P I   P A R E M P I ,   K E N G Ä T Ö N   V A I   K E N G Ä L L I N E N ?  
H E V O S E S I   K E N K I E N   K O K O ?   ( J O S   S E   O N   K E N G Ä S S Ä )
 
Urheiluhevosella, jolla ratsastetaan vaihtelevissa olosuhteissa, ehdottomasti kengät jalkaan. Toisaalta jollakin maalaistallilla, jossa on hyväpohjaiset tarhat ja kenttä sekä tarvittaessa talvella vaikka Simple bootsit, en nää syytä miksei hevonen voisi olla kengättäkin, mikäli kaviot sen kestävät.
 
Kun puhutaan kilpahevosista tai kilpailevista harrastehevosista, kengät ovat yleensä melko välttämättömiä, sillä esimerkiksi nurmipohjaisilla, liukkailla kentillä hokeitta hyppääminen on suorastaan vaarallista.  Oikeanlainen kengitys myös tukee ja korjaa hevosen jalan asentovirheitä, mikä osaltaan ennaltaehkäisee tai hoitaa mahdollisia jalkavaivoja. Champin kengän kokoa en muista.
 
K L I P P A U S :   P U O L E S T A   V A I   V A S T A A N ?
 
Puolesta,  kun se on perusteltua ja hevonen osataan hoitaa oikein klipattuna. Olen itse klippaaja henkeen ja vereen: ajelen Champin vuoden ympäri lyhyeen karvaan päätä ja jalkoja myöten, myös kesäisin, vaikkei sen kesäkarva mikään paksu saati pitkä olekaan. Mielestäni hevonen on siistimpi klipattuna ja se on ennen kaikkea helpompi hoitaa esimerkiksi hikoamisen suhteen. Olen omaksunut tämän ulkomailta, jossa hevoset klipattiin ihan korvien sisältä asti vähintään kerran kuussa.
 
Harrastehevoset, jotka asuvat ulkona/kylmissä talleissa tai ovat kevyellä käytöllä toimivat varmasti paremmin klippaamatta, sillä silloin loimituksen kanssa ei tarvitse pelata. Eli klippaaminen tai klippaamatta jättäminen on täysin hevosen käyttötarkoituksesta ja omistajan mieltymyksistä kiinni.
 
 

 
T A R H A A V A T K O   H E V O S E S I   Y K S I N   V A I   L A U M A S S A ?   M I K S I ?
 
Champ tarhaa yksin, tosin sillä on tietysti mahdollisuus kontaktiin muiden hevosten kanssa. Keski-Euroopassa ollessaan sitä ei juuri tarhattu, joten hevonen ei ollut tottunut Suomeen tullessaan tarhaukseen. Edellisellä tallillamme kaikki yksityishevoset tarhasivat yksin ja näin on ollut käytäntö suurimmalla osalla talleista, joissa olen työskennellyt enemmän tai vähemmän. En suoranaisesti uskalla ottaa riskiä, että hevonen rikkoisi itsensä tai toisen hevosen tarhatessaan kaksin tai laumassa. Champ on sen verran puuhakas tapaus, että se varmasti leikkisi toisen hevosen kanssa vaikka päivän ympäri ja riski tapaturmille olisi suurempi kuin yksin tarhatessa. Ruuna myös yrittää rikkoa kaikkia varusteita tarhassa ollessaan (riimut, loimet, suojat), joten se ei olisi kovin haluttu tarhauskaveri..
 
Niinhän sitä joku jo sanoi, ettei pidä ostaa hevosta, jos ei ole rahaa sen vertaa, että uskaltaisi tarhata sen kahdestaan jonkun toisen kanssa. Ehkä näin, mutta näillä mennään. Jos mulla olisi jokin vähemmällä käytöllä oleva ratsu, tarhaisin sen varmasti laumassa, mikäli sopiva kaveri löytyisi. Champilla on tarhassa leikkipallo ja risuja (+ tällä hetkellä kahdet suojat), joita se repii ja kehittelee näin itselleen aktiviteettia.
 
R A T K A I S E E K O   H E V O S E S S A   E N E M M Ä N   S E N   L U O N N E   V A I K O  
U L K O N Ä K Ö   ( K U T E N   V Ä R I ) ?
 
Itsehän ostin hevosen tietämättä sen luonteesta oikeastaan mitään ja edellinen ylläpitohevoseni tuli mulle ilman, että olin sitä koskaan edes nähnyt, joten tähän kysymykseen olen hieman jäävi vastaamaan..! Mutta sanoisin, että luonne on tietysti aina tärkeämpi. Mikäli hevonen on ihan järkyttävä käsitellä seikan x vuoksi (esimerkiksi vääränlainen kohtelu aiemmassa kodissaan, sairaus tms.), ei siinä paljonkaan kaunis väritys lohduta. Mutta jos kaksi täysin samanluonteista hevosta seisoisi edessäni valittavana, ottaisin tietysti sen, mikä miellyttää silmää enemmän ;)
 
Meillä oli reilu vuosi sitten ostotarkastuksessa yksi iso puoliverinen, joka oli oikeastaan aika ruma. Jos se olisi saanut puhtaat paperit eläinlääkäriltä, ei Champ olisi tämän blogin päätähtenä, vaan tuo hieman rumaa ankanpoikasta muistuttava harmahtava pitkäkoipi.
 

 
M I L L A I N E N   O N   H Y V Ä   H E V O S B L O G I ?
 
Hyvään hevosblogiin jaksaa palata aina uudelleen ja uudelleen: sen aiheen tulee olla kiinnostava, ulkoasun miellyttää silmää, tekstin oltava helppolukuista ja selkeää sekä yleisilmeen jäätävä mieleen. En tietenkään väitä, että oma blogini täyttäisi näitä kriteerejä, sillä jokainen lukija määrittelee itse sen, mikä on hänen mielestään esimerkiksi kiinnostava aihe. Itse tykkään lukea blogeja, joissa on kilpailevia tai kilpailuihin tähtääviä ratsukoita, nuoria hevosia tai muuten omaperäisiä ja koukuttavia kirjoittajia tai kirjoitustyylejä.
 
Kuvat ovat ehdottoman tärkeitä, mutta kirjoittamisesta pitävänä puollan myös tekstien laadukkuutta. Kirjoitan itse pitkäkin tekstejä (kuten tämä postaus, hups), joten jaksan myös lukea muiden pidempiä selostuksia. Arvostan bloggaajia, jotka jaksavat ja ehtivät panostaa blogiinsa tuomalla niihin vaihtelevia postauksia, kuten esimerkiksi Tiia tekee. Oma aikani ei kuitenkaan riitä sellaiseen, vaikka haluaisinkin tarjota teille lukijoille enemmän vaihtelua.
 
P A H I N   T I P P U M I S E S I ?
 
Vaikea sanoa, sillä olen tippunut monta kertaa "pahemmin". Kerran lähestyin yhdellä kokeneemmalla hevosella sarjaa diagonaalilla ja sarjan a-osan jälkeen hevonen veti päin b-osan johteita mistään avuista välittämättä yrittäen hypätä näiden 170cm tolppien yli siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Päädyin kuin päädyinkin maahan hypyn jälkeen vain muutaman sentin päähän seinästä, siinä olisi voinut käydä pahasti. Reilu vuosi sitten kaaduin (video) yhden nelivuotiaan hevosen kanssa Hollannissa esteen jälkeen oman ratsastusvirheeni ja hevosen kokemattomuuden vuoksi, jonka ansiosta solisluuni katkesi kolmeen osaan. Mutta sitä ei lasketa tippumiseksi ;)
 


K U I N K A   M O N T A   L O I M E A   H E V O S E S I   O M I S T A A ?
 
Tätä varten piti ihan laskea, mutta sain vastaukseksi 20. Kauheeta! En kyllä oikeasti käytä noista tälläkään hetkellä kuin muutamaa aktiivisesti.. Yksi paksu ulkotoppis, fleecevuorellinen ulkoloimi, vuoreton sadeloimi, neljä eriväristä fleeceä kaulakappaleilla tai ilman, viisi eripaksuista ja -väristä talliloimea/-toppista kaulakappaleella tai ilman, kaksi villaloimea, enkkufiltti, paksu ja ohut puuvillaloimi, ratsastussadeloimi, ratsastusloimi sekä kuivatus-/hikiloimi, miksi sitä ikinä sanotaankaan.
 
K U I N K A   U S E I N   H E V O S E S I   L I I K K U U ?
 
Joka päivä edes kävellen narun päässä, koska hevonen on luotu liikkumaan. Yleensä viikko menee niin, että kerran olemme kouluvalmennuksessa, kerran hyppäämme estevalmennuksessa, kerran puomeja tai kavaletteja ja kerran maastoillaan kunnolla. Yksi päivä on kävelypäivä ja kaksi jäljelle jäänyttä päivää ratsastan sileällä fiiliksen mukaan kunnolla tai kevyemmin. Kisakaudella tietysti vähän vaihtelee kisaviikonloppujen  mukaan.
 
O L E T K O   V A R O V A I N E N   V A I   " U H K A R O H K E A "   R A T S A S T A J A ?
 
Olin nuorempana ehdottomasti uhkarohkea ratsastaja, sillä kiipesin ihan millaisen vatipäähevosen kyytiin tahansa. Siellä sitten keikuttiin ja välillä maastouduttiinkin, onneksi mitään ei sattunut. Olin myös enemmänkin "tyhmä", kun ratsastin monta kuukautta ilman kypärää täysin vierailla hevosilla täysin vieraissa ympäristöissä, sillä riski on tuolloin tietysti isompi tippumiseen kuin tutun ratsun kyydissä. Tykkään edelleen esimerkiksi laukata täysiä maastossa vieraillakin hevosilla vaikka ilman satulaa ja en pelästy oman hevoseni jättiloikkia maastoillessa, mutta voin kyllä sanoa, että ikä on tuonut varovaisuutta. Esimerkiksi vaarallisten tilanteiden jälkeen fiilis voi hetken aikaa olla pelästynyt, mitä ei aikaisemmin ollut. Vanhuus iskee ennen aikojaan!
 
 
Lue lisää Read More »

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä