maanantai 30. joulukuuta 2013

#287: Kuukauden sponsoriesittely

4
Vuoden viimeinen postaus julkaistaan Veljekset Wahlstenin kanssa yhteistyöpostauksen merkeissä. En valinnut joulukuussa ollenkaan itse sponsorituotetta, vaan sain postissa yllätyksen viikkoa ennen jouluaattoa. Olipa mukava yllätys! Posti toi mukanaan pienen kirjeen ja sen mukana aivan ihanan uutuuden, jonka esittelen tässä teille.
 
Kyseessä on siis pieni pakkaus nimeltään "Hevosen viisaus", joka sisältää neljäkymmentä kappaletta erilaisia kortteja hevosmaalauksin ja mietelausein varustettuna. Korttien kuvituksesta vastaa Katja Hannula ja hänen työnsä ovat varmasti suurimmalle osalle Suomen ratsastusmaailman ihmisistä tuttuja - niitä näkee esillä erilaisissa hevosalan kilpailuissa ja tapahtumissa. Mietelauseiden takana on vastaavasti Katariina Alongi.
 

 
Heti pienen pakkauksen avatessani ihastuin sen ulkonäköön ja varsinkin maalausten taiteellisuuteen. Olen aiemminkin unelmoinut saavani Hannulan maalauksia itselleni, mutta nyt mulla on niitä useampia näin pienemmässä koossa! Syventyessäni tarkemmin mietelauseisiin nousi esiin valtavasti aivan normaalissa arjessa vastaantulevia tilanteita, jotka kortit osasivat pukea hyvin sanoiksi. Pakkauksen takakannessa komeilee seuraava teksti:
 
"Hevoset ovat herkkiä olentoja, jotka kommunikoivat tunteiden avulla. Niillä on synnynnäinen lahja ymmärtää ihmistä. Hevoset tulevat elämäämme opettamaan meille jotakin itsestämme ja elämästämme. Vahvista yhteyttäsi hevosiin ja itseesi ottamalla vastaan hevosen viisaus."
 
Voisin itse hyvin laittaa näitä kortteja jonkunlaiseksi koosteeksi esimerkiksi huoneeni seinälle, sillä niiden mietelauseet ovat moneen eri elämäntilanteeseen soveltuvia ja pysäyttävät hetkeksi miettimään tämän kaiken kiireen keskellä. Antaisin myös melkein mitä vaan ollakseni yhtä hyvä piirtämään ja maalaamaan hevosia kuin Hannula on!
 

 
Muutama kaverini sai tämän korttikokoelman joululahjaksi ja suurin osa heistä ihastui kortteihin todenteolla. Mielestäni tämä on oiva lahjaidea esimerkiksi hevosista kiinnostuneelle kaverille tai vaikkapa jollekin sukulaiselle, jolle hevosharrastus on läsnä juuri sinun kauttasi. Veljekset Wahlsten myy tätä hintaan 36 euroa.
 
Valitsin neljästäkymmenestä kortista kuusi omaa suosikkiani ja otin niistä teille kuvat. Valinta oli vaikea, sillä kaikissa korteissa on jotain omalaatuista ja hienoa! Yritin kuitenkin tehdä valintani sen perusteella, oliko kortin sanoma omaan elämääni sopiva tai säväyttikö kuvitus jotenkin erityisen paljon.
 
Onko joku törmännyt tähän aikaisemmin?
 


 
Lue lisää Read More »

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

#286: Valmennuksia valmennuksien perään

18
Joulun jälkeen olemme päässeet Champin kanssa jälleen normaaliin rytmiin ja ahkeroineet kolmena päivänä valmennuksissa: torstaina ja lauantaina hypättiin, sunnuntaina eli tänään väänettiin koulua. Haluaisin tehdä teille oikein kattavan ja pitkän selostuksen ratsastuksien kulusta, mutta juuri nyt innostus syvälliseen kirjoittamiseen on pyöreä nolla.. Mennään siis hyvin pintapuolisella raapaisulla ja yritetään ensi viikolla sitten enemmän!
 
Torstaina ratsastin ensin melko pitkään itsenäisesti ja hyppäsin sitten ihan vain noin kymmenen minuutin ajan, sillä Piude melkein unohti koko mun osuuden tuosta hyppäämisestä. Menimme hyvin yksinkertaista tehtävää, mutta hevonen oli ainakin innoissaan päästessään hyppäämään - tai lähinnä nähdessään muiden hevosten hyppäävän esteitä. Se vinkui tuon tuosta ja oli niin menossa! Kaikki kostautuikin sitten siinä, että vaikka Champ vaikutti menevältä, oli se todellisuudessa pohkeen takana kaikki kaarteet ja meni oli hyvin ponnetonta. Meillä oli kuitenkin todella hauska tunti, sillä seura oli mitä parhainta!

 
 Perjantaina hiittasin Champilla melkein puolitoista tuntia ihan vain ratsastaen sitä kunnolla läpi, sillä joulunajan pari kevyempää päivää näkyivät nyt liiallisena energiana. Lauantaina teimmekin valmennuksessa hyvin paljon töitä ihan pienillä kavaleteilla hakien vain perusratsastusta paremmaksi, niin sanotusti "estekoulua". Tästä tunnista ei meinannut kyllä tulla yhtään mitään! Meitä oli mukana neljä ratsukkoa ja Piude nimesikin kaksi "poneiksi" ja minut sekä Ronjan "pölöiksi". Jos olemme Ronjan kanssa samalla tunnilla, menee suurin osa aika nauramiseen ja kaikkeen turhaan säätämiseen.. Pitäisi ehkä keskittyä myös siihen itse ratsastusosuuteen! No, välillä näinkin. Hevonen oli kyllä ihan kivan tuntuinen ja hyppäsi hyvin, joskin oma ratsastamattomuuteni näkyi pienenä löysyytenä (aivan kuin torstaina).
 
Tänään sitten ryhdistäydyttiin ja vuorossa oli Jonnan kouluvalmennus. Kyllä muuten päästiin töihin, huh! Lähdimme samalla ajatuksella, jolla Jonna ratsasti Champia edellisviikolla: paljon siirtymisiä ja kaarevia uria, kuten ympyröitä ja kolmikaarisia. Alusta asti mulla oli paljon edellisiä kertoja paremmin kaksi ohjaa kädessä niin, että hevonen jäi harvoin oikeasti tyhjäksi edestä ja jopa ajoittain painoi hieman kädelle. Pääsin ratsastamaan Champia jalalla kohti ohjaa eli takaa eteen, mikä näkyi liikkeissä ja siinä, että hevonen työskenteli rehellisesti selän läpi.
 
Nämä kuvat ovat lauantain estevalmennuksesta, yllä oleva video sen sijaan torstaina vastaavasta. Teen lauantailta videota, jos vaan mitenkään saan aikaa järjestettyä!


Nämä kaksi ylempää kuvaa ovat lauantailta tunnin jälkeen, kun Vilma leikki hänen fisheye-objektiivilla. Tein hänen kuvaamistaan videoista pienen koosteen tuonne alas, jokainen voi katsoa mikäli tylsää on - siinä ei sitten ole mitään järkeä!
Käynti-ravi -siirtymiset sujuivat muutaman kerran oikeasti tosi hyvin ja hevonen oli niin hyvä kuin se vain nyt pystyy tässä hetkessä olemaan. Laukkasiirtymisissä ongelmana oli suoruuden säilyttäminen, mutta sain Jonnan mukaan muutamia kertoja hyvin korjattua hevosen pyrkimystä pakoilla kaikkia mahdollisia reittejä pois suoruudesta. Muutenkin kiinnitimme entistä enemmän huomiota juuri siihen, ettei hevonen valu vasemmassa kierroksessa vähän oikealle. Jonna totesikin, että ei kyllä uskoisi vierestä katsoessa, miten hankala Champ on saada kulkemaan oikeasti kunnolla silloin, kun siltä vaatii todella tarkkaa suorittamista hölköttelyn sijaan. Se kun ei ole mistään helpoimmasta päästä.. :D
 
Muuten viikonloppu on sujunut hyvin rauhallisesti ja rennosti aikaa viettäen. Vaikka olin perjantaina ja lauantaina aamuvuorossa (ja heräsin 4.30 ja 5.30), sain levättyä iltaisin sohvalla loikoillen ja oikeasti tekemättä mitään! Eilisestä illasta yksi kaverini oli meillä yötä ja kävimme tänään kouluvalmennuksen jälkeen kiertämässä alennusmyyntejä, josta mukaan tarttui Champille uudet etusuojat vanhojen päätyessä tarhakäyttöön sekä kätevä ja tyylikäs kuivatusloimi. Itselleni löysin yhden -50% paidan Jumbosta ja rannekellon, jota aion pitää ensi kauden estekisoissa - niitä siis odotellessa ;)

Lue lisää Read More »

torstai 26. joulukuuta 2013

#285: Täällä taas kera kuulumisten

34
Nyt on vietetty Joulua ja rentouduttu oikein urakalla kotona unohtaen työt ja opiskelut hetkeksi. Itselleni tällainen irtiotto normaalista arjesta on tehnyt valtavan hyvää, toivottavasti tekin olette saaneet levätä kunnolla! Joulukalenterin aikana en kerennyt päivittelemään kuulumisia tänne blogin puolelle juuri ollenkaan, joten halusin näin Joulun jälkeen saattaa teidät lukijat jälleen ajan tasalle pienen kertauksen avulla.
 
En edes muista joulukuun alkuaikojen tapahtumia, joten en kerro niistä sen tarkemmin. Kokonaisuudessaan Champ on liikkunut nyt todella kivasti ja sen kanssa on ollut ilo puuhastella tallilla. Sain koulujutut pakettiin 16.12. maanantaina, jonka jälkeen pystyin huokaisemaan helpotuksesta ja keskittymään hevoseen sekä töihin sataprosenttisesti. Joulukuussa nukuin pitkällä aikavälillä todella vähän joka yö, joka näkyi todellisena väsymyksenä viime viikonloppuna. Nyt lomalla olen onneksi saanut nukkua univelkoja pois ja energiaa löytyy aivan uudella tavalla!
Champ näköjään rakastaa lahjoja (varsinkin, kun ne eivät ole sen)! :P
Tein joulun ajaksi tuollaiset punaiset kynnet ja liimasin ylimääräisiä
swarovski-kristalleja mukaan, kun löysin niitä kaapista.. :D
Olen käynyt estevalmennuksissa kerran viikossa ja mennyt nyt kerran viikkoon myös puomeja itsenäisesti, minkä lisäksi kouluvalmentajani Jonna kiipesi menneellä viikolla Champin selkään ja kokeili ruunaa. Alkuun Champ halusi kaikella tavoin vastustella määrätietoisia apuja ja yritti livistää työnteosta joka suunnasta, mutta Jonnan tekemä työ tuotti tulosta ja loppua kohden ruuna oli todella kivan näköinen. Jonna kiinnitti huomiota eritoten siihen, ettei Champ saa nojata apuja vasten ja että sen tulee olla nopea avuille, eikä esimerkiksi valua pysähdykseen kuin joku limaklöntti.
 
Jonnan ratsastuksen jälkeisenä päivänä kiipesin Champin kyytiin itse ja voi että, miten kiva se oli ratsastaa! Mulla oli ensimmäistä kertaa ikinä heti alusta asti oikeasti kaksi ohjaa kädessä niin, että pystyin todellakin vaikuttamaan hevosen etuosaan kunnolla. Champ on yleensä vähän tyhjä edestä, eikä oikein tukeudu ohjaan, mutta nyt se jopa vähän painoi kädelle - paljon parempi niin, koska tästä sitä pystyy lähteä työstämään kevyeksi ilman, että se on tyhjä. Fiilistelin hevosen selässä ja olin niin iloinen, ettei aamuherätys sunnuntaina haitannut ollenkaan, vaikka nukuttuja tunteja oli takana vain muutamia.
 
Meidän tämän vuoden rusettisaldo: 8 starttia, 7 ruusuketta. Nää kuvat on
muuten huonolaatuisia, koska ne on kännykällä otettuja. Pahoittelen!
Susannan ottama kuva muutama viikko takaperin, latasin tämän Facebookista niin laatu kärsi sitten tässäkin..!
Ja loppuun mun ja Susannan tekemät piparit Nuutista ja Champista! Aika hienot, etten sanoisi ;)
Tarkoitus olisi, että Jonna läpiratsastaisi Champin kerran kuukaudessa tästä eteenpäin. Tällöin hän pystyy korjaamaan virheitä, joita en itse osaa korjata ja kykenee samalla neuvomaan mua paremmin maasta käsin ruunan kanssa. Estepuolella meille on löytynyt Ninan valmennuksen jälkeen ikään kuin uusi vire, ainakin jos edelliseen valmennukseen on uskomista. Tänään illalla on vuorossa jälleen estevalmennus ja lauantaina hypätään taas, toivottavasti saisin materiaalia edes toisesta tänne teillekin.
 
Muutenkin elämä on ollut varsin mukavaa, ellei tätä ainaista vesisadetta ja kuraliejua lasketa mukaan. Lumi ja pakkaset saisivat tulla jo! Olemme maastoilleet ja puuhastelleet vaikka mitä kivaa Champin kanssa. Se on niin kauhean seurallinen hevonen, että pelkästään karsinassa hengailemiseen voisi käyttää tunteja päivässä. Ihana poni ♥
 
Kiitos muuten kaikille 2000 rekisteröityneen lukijan rajan rikkoutumisesta! Aivan upeaa huomata, että näin iso joukko ihmisiä on kiinnostunut meidän yhteiselämästä näin blogin välityksellä. Vuosi lähenee loppuaan ja pian on aika juhlistaa Uutta Vuotta, mutta sitä ennen nautiskellaan vielä näistä päivistä. Seuraava vuosi voi olla mulle itselleni muutosten aikaa tai vaihtoehtoisesti muodostua hyvin samanlaiseksi kuin mennytkin vuosi, sen näyttää vain aika :)
Lue lisää Read More »

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 24. luukku - Hyvää Joulua!

25
 
Joulukalenterin viimeinen luukku avautuu joskin lumettomissa, niin hyvin jouluisissa tunnelmissa. Kirjoitan tämän teille täysin reaaliajassa ja vasta näin illalla, jotta sain siihen kaiken tarvittavan materiaalin mukaan. Haluan toivottaa kaikille lukijoille oikein rentouttavaa ja ihanaa Joulua! Nauttikaa lomasta, mikäli teillä sellaista on :)
________________
 
Jouluaaton kunniaksi luvassa on paljon kuvia ja tällä kertaa vähemmän tekstiä. Päivä alkoi tallilla joulukatrillin merkeissä aamuvarhain, jonka jälkeen ratsastelin Champin vielä rennoksi - se kun jännittyi katrillin takia aivan viulunkieleksi ja halusi mieluumin katsella ja kummastella yleisöä kuin keskittyä olennaiseen, eli kuskiin selässä. Hevonen sai paljon herkkuja omenoiden, pipareiden ja hevosnamien merkeissä ja laitoin sille myös uuden Mehukattipurkin karsinan seinälle vanhan ollessa jo roskiskuntoinen. Tarhailemaan ruuna pääsi Joulun kunniaksi jo ennen kahtatoista, joskin sää oli sateinen ja harmaa.
 
Tallilta kotiuduin vasta iltapäivällä, sillä kävin viemässä kavereilleni lahjoja ennen kotiin paluuta. Kotona söimme perinteisesti joulupuuron, enkä tälläkään kertaa saanut mantelia! Onko jollekin sattunut onni kohdalle tänä vuonna? Joulupuuroilun jälkeen matka suuntasi joulukirkkoon ja sitten katsoimme Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan. Ilta jatkui jouluruoan merkeissä, jonka jälkeen osa perheestämme suuntasi saunaan. Itse päivittelin tässä välillä blogia ja yritin saada kaikkea tarvittavaa valmiiksi, jotta saisin avattua sen teidän näkyviin ennen päivän vaihtumista. Illalla avasimme lahjat ja nyt katsomme elokuvaa.
 
Moni tosiaan saattoi ihmetellä, miksi blogini oli suljettuna tänään. Halusin kerrankin tehdä kunnon "joulusiivouksen" myös täällä blogissa, johon kuului kokonaisvaltainen ulkoasun muutos, välilehtien tekstien päivittäminen ja uusien sivupalkin elementtien luominen. Lisäsin myös tuonne "linkit" osioon lisää vanhoja postauksia, jotta niitä olisi helpompi löytää. Mitään ei siis täältä poistunut, mutta uutta tuli lisää!
 
Mutta nyt niihin kuviin. Äitini videoi koko joulukatrillin, mutten valitettavasti kerennyt siirtää videota nyt nettiin. Näitä kuvia on paljon, toivottavasti ei haittaa!
 
Mikä kuvista oli suosikkinne? Mitä te saitte joululahjaksi?
 

















 

 
Tämän vuoden joululahjat pääpiireittäin: hiustuotteita, herkkuja Champille ja mulle, koruja, vartalotuotteita, lukemista, Back On Track selänlämmitin Champille, koriste-esinteitä, arpoja, rahaa, yöpukuja ja kylpytakki ja leffa! Ei siis mitään turhaa, koska edes tota Sarinan lähettämää Justin Bieber -kaulanauhajuttua ei voi mitenkään laskea turhaksi...... (??!) :D
Tässä se nyt oli, nimittäin Aadan hevoselämää -blogin joulukalenteri. Mitä piditte? Nyt on vuorossa paluu arkeen eli postaustahti tulee olemaan noin kaksi postausta viikossa. Vielä kerran: hauskaa Joulua! ♥
Lue lisää Read More »

maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 23. luukku - hevosharrastus kasvattajana

16
 
Tein vihdoin omalle huoneelleni joulusiivouksen ja siinä kaappeja kaivellessani käteeni osui nippu vanhoja kokeita ja esseitä lukioajoilta. Jäin lueskelemaan muutamia niistä ja yksi jäi mieleen muita paremmin, sillä aihe oli mielestäni mielenkiintoinen. Sain Tiialta idean jakaa tämän esseen kanssanne täällä blogissa - se on pitkä ja hieman kuiva, mutta käsittelee aihetta, josta jokainen voi löytää jotain tuttua. Muokkasin sisältöä hieman tiiviimmäksi, joten otsikko ei siksi vastaa aivan sisältöä. Toivottavasti jaksatte lukea :)
_________________

Finaaliradalla - ratsastusharrastus kasvattajana

"Sosiaalisessa mediassa on vastikään käyty aktiivista keskustelua lasten ja nuorten kasvatukseen vaikuttavista kodin ulkopuolisista tekijöistä. Näkyväksi esimerkiksi on nostettu oikeutetusti koululaitos, mutta yhtä merkittävänä, ellei merkittävämpänäkin kasvattajana esiin on tuotava urheiluharrastus. Lähes jokainen suomalainen nuori on jossakin vaiheessa elämäänsä tutustunut johonkin urheilulajiin, päässyt kokemaan sykähdyttäviä hetkiä ja toisaalta tuntenut epäonnistumisten karvaat pistokset.
 
Urheiluharrastus on monelle lapselle ja nuorelle heidän elämänsä tärkeimpiä voimavaroja. Minun elämäni yksi tärkeimmistä asioista, ratsastusharrastus, on kasvattanut minua sellaiseksi kuin olen. Mutta miten ratsastusharrastus pystyy konkreettisesti vaikuttamaan lapseen ja nuoreen kasvattajana?
 
Ratsastus on harrastus, joka kasvattaa harrastajaansa sekä fyysisellä, psyykkisellä että sosiaalisella alueella. Fyysisestä kasvusta puhuttaessa on mainittava lihaksiston kehittyminen ja esimerkiksi luuston muodostuminen vahvaksi. Oma peruskuntoni on aina ollut hyvä aktiivisen liikunnan ansiosta, enkä ole sairastellut elämäni aikana kovinkaan monesti. Fyysistä kasvua tärkeämpää on kuitenkin kiinnittää huomiota psyykkiseen ja sosiaaliseen puoleen. Toimiessamme elävien olentojen, hevosten, parissa, joudumme opettelemaan monia elämän kannalta välttämättömiä taitoja.
 
Tallimaailma tarjoaa mitä parhaimman ympäristön nuorelle opetella yhteisöllisyyteen liittyviä taitoja, kuten vuorovaikuttamista ja erilaisuuden  hyväksyntää, tiimityöskentelyä unohtamatta. Vaikka ratsastusta pidetään hyvin pitkälle yksilölajina, perustuu se varsinkin ammattimaisella kilpaurheilutasolla tiiviiseen työskentelyyn alan muiden ihmisten kassa.
 

 
Olen joutunut pienestä pitäen kohtaamaan erilaisia ihmisiä tallilla. Välillä ratsastustunneille tuli kehitysvammaisia, joita piti auttaa taluttamalla heitä ratsastuksen aikana. Myös itse hevoset, joilla ratsastamme ja joita hoidamme, ovat kaikki olleet erilaisia yksilöitä, joita on pitänyt kohdella omalla yksilöllisellä tavallaan. Siten olen kasvanut hyväksymään erilaisuutta: tallilla jokainen on yhdenvertainen riippumatta ihonväristä, iästä, sukupuolesta tai osaamistasosta - ainakin teoriassa. Huomaan erilaisuuden hyväksymisen monin tavoin niiden ystävien piirissä, jotka harrastavat ratsastusta: esimerkiksi vuoden 2012 presidentinvaalien aikaan nämä ystävät olivat valmiimpia äänestämään Pekka Haavistoa, mikäli äänioikeus olisi iän perusteella heille kuulunut.
 
Ratsastusharrastus on kasvattanut minusta paitsi aktiivisen liikkujan, myös persoonan, joka tarttuu annettuihin tehtäviin aikailematta. Saan aloitettua koulutyöt yleensä hyvissä ajoin, sillä tallillekin on pitänyt lähteä säästä tai mielentilasta riippumatta. Sieltä olen oppinut periksiantamattomuudenkin: hevosen kiukutellessa olen joutunut monesti tekemään jonkin asian yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes lopulta tehtävä on onnistunut. Nämä ja monet muut ratsastuksen tarjoamat taidot mahdollistavat paitsi minulle, myös muille hevosharrastajille valmiuden toimia aktiivisena osana yhteiskuntaa.
 
Nuoren kasvatuksen tärkeänä osatekijänä on paineensietokyvyn kasvattaminen, epäonnistumisista selviämään oppiminen ja toisaalta itseensä uskominen sekä motivaation uudelleen löytäminen. Ihminen joutuu kokemaan stressiä ja toimimaan paineen alaisena paitsi työelämässä, jo lukioarjessa. Lukiolaisen mielessä pyörivät esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset. Ne voivat olla monelle nuorelle aivan uudella tavalla raskas kokemus, mikäli opiskelija ei ole tottunut käsittelemään tämän tyyppisiä tunteita.
 
Paineensietokyvyn lisäämisen lisäksi ratsastus on todellakin urheilulaji, jossa nuori joutuu liikkumaan epämukavuusalueellaan. Toimiessamme hevosten parissa kaikki ei suju aina omien suunnitelmien mukaisesti. Olen kuullut valmentajani toteavan satoja kertoja minulle ja muille: "Tuloksien saavuttamiseksi on poistuttava mukavuusalueelta!". Mukavuusalueelta poistuminen on tuottanut tuskaa, hikeä ja kyyneliä, mutta myös naurua, tyytyväisyyttä ja motivoinut onnistumisten tullessa kohdalle. Epäonnistumisen tunteen eläminen turvallisessa ympäristössä onkin yksi tärkeimmistä asioista nuoren kehittymisessä. Onnistunut tunteiden käsittely mahdollistaa aikuisuudessakin vastaavien tunteiden oikeanlaisen käsittelyn ilman vaaraa esimerkiksi psyykkisistä sairauksista.


 
Aiemmin mainitsemani motivaation löytäminen on muodostunut minullekin ratsastuksen kautta. Onnistuttuani kilpailutilanteissa hyvin motivoidun aina uudelleen kohti seuraavia haasteita. Pienempänä motivaationi heräsi esimerkiksi onnistuneesta ratsastusliikkeestä. Nykyään omasta hevosesta huolehtiminen, kilpailujen ja valmennusten suunnitteleminen sekä vaikkapa jo pelkkä ruokinnan pähkäily motivoi parempia tuloksia kohden. Motivaatiotani on lisänneet myös monet muut ratsastuksen harrastajat.
 
Edellä mainittuihin onnistumisten kokemuksiin liittyy tiiviisti asia, jota ratsastusharrastus kehittää nuorilla: itsetunto. Liikunta yleensäkin kasvattaa itsetuntoa, sillä nuori pystyy kokemaan harrastuksensa parissa onnistumisen tunteita, kannustamista, pahan olon poistumista ja muuta itsetuntoa kohottavaa toimintaa. Tämän on todennut myös Katja Rintala hoitotyöalan opinnäytetyössään "Liikunnan merkitys mielenterveydelle" vuonna 2009.
 
Vaikka ratsastus on kodin ulkopuolisena kasvattajana enimmäkseen positiivinen tekijä, on seassa negatiivisiakin puolia. Varsinkin ratsastuskouluissa, joissa käy eri-ikäisiä ja -tasoisia nuoria, syntyy helposti valtahierarkia, joka suosii tiettyä osaa tallitytöistä. Tällöin harrastuksen parissa voi ilmetä syrjintää ja mustasukkaisuutta esimerkiksi hoitohevosista.
 
"Viatonta" syrjimistä, mustamaalaamista ja itsetuntoa mahdollisesti heikentävää toimintaa vakavampana ilmiönä pidetään hyväksikäyttöä. Tämä esiintyy lievänä esimerkiksi siinä, miten tallien omistajat maksavat liian pientä palkkaa innokkaille tytöille, jos maksavat ollenkaan. Itsekin olen viettänyt tallilla töitä tehden palkatta niin monta vuotta, että mikäli olisin tuolta ajalta saanut asianmukaista korvausta, olisin ikäisekseni rikas.
 
Ratsastusharrastus tai liikuntaharrastus yleensä siis vaikuttaa kasvavaan nuoreen monella tasolla, vaikkemme sitä aktiivisesti jokapäiväisessä arjessamme ajattelisi. Kodin ja vanhempien roolia nuorten elämässä ei tule vähätellä, mutta on huomioitava, miten paljon harrastukset voivat tarjota välineitä nuorten tulevaisuuteen - aivan huomaamatta."
 
Lue lisää Read More »

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Joulukalenterin 22. luukku - kasvattajan onnenhetkiä

20

Joulukalenterin 22. luukun avaa jälleen vierankirjoittaja, kun vuoroon astuu Eeva-Liisa Penttilä. Eeva-Liisa eli ”Tössä” tunnetaan yhtenä Suomen menestyneimmistä fwb-kasvattajista ja hänen kasvatteihinsa kuuluvat mm. GP-radoilla kisanneet orit Königs Kronos KS sekä Konstantinos KS. Lisää Eeva-Liisan tallista ja kasvatuksesta voitte käydä lukemassa KS-tallin kotisivuilta.
_______________

Ratsuhevoskasvatus on mielestäni kaikkein mielenkiintoisin ja koukuttavin hevostalouden ala. Mikä kasvatuksessa nyt sitten on kaikkein ”hienointa”? Mielestäni ”hienointa” on uuden elämän syntymisen todistaminen!
 
Jokaisen varsan syntymän kohdalla saan ihailla, että miten ihmeessä vastasyntynyt varsa voi olla niin valmis. On meillä lapsikin syntynyt, mutta se ei ollut lähimainkaan niin valmis syntyessään kuin varsa: ei puolen tunnin ikäisenä jaloillaan, eikä tunnin ikäisenä laukkaillut ympäriinsä tutkiskelemassa sairaalahuonetta ja uteliaana nuuskinut paikkoja, eikä löytänyt itse edes maitoa. Saati sitten koiranpentumme: niiden silmät ja korvat ovat vielä kokonaan kiinni ja muutenkin näyttävät emäänsä verrattuna surkean pieniltä ja suoraan sanottuna keskeneräisiltä syntyessään.
 
Varsa sen sijaan maailmaan putkahdettuaan nostaa heti päätään ja pärskii sieraimensa puhtaiksi ja alkaa vimmatusti pyrkiä jaloilleen. Kiire on kova! Muutaman yrityksen ja nurin kellahtamisen jälkeen se jo onnistuukin. Kun se on vielä kovasti hoippuvilla aloillaan, alkaa vimmattu kielellä imeminen ja lutkutus. Ternimaitoa pitäisi saada ja kiireesti! Mistä ihmeestä se tietää, että maitoa löytyy emästä, suurin piirtein sen oman pään korkeudelta? Tässä vaiheessa huolellinen kasvattaja on jo lypsänyt jo emästä ternimaitoa (ja samalla ottanut maidosta näytteen mitatakseen fotometrillä maidon vasta-ainepitoisuuden) ja antaa maitoa etsivälle varsalle tätä vastasyntyneen niin tärkeää ja arvokasta elämän eliksiiriä tuttipullosta. Samalla huolehtivainen kasvattaja ohjaa tuttipulloa avuksi käyttäen varsaa kohti emän utareita. Ja hups, kohta varsa jo ymmärtääkin mistä sitä herkkua saa mielin määrin. Kun varsa on löytänyt emän oman maitobaarin, ei se enää tuttipulloa huolikaan!

Eeva-Liisa ja oma kasvattivarsa
Tämän kesän yksi upeimmista varsoista, ainakin olemuksensa puolesta!
Käyhän se näinkin.. :D
Liikuttavaa on myös kokeneenkin kasvattajan silmissä katsella emän ja varsan ensikohtaamisia. Tuttu tamma muuttuu aivan eri hevoseksi kun se saa oman varsan! Valtaosa emistä tervehtii uutta tulokasta hörähtelemällä ja nuolemalla vielä märkänä pyristelevää varsaa. On myös ihmeellistä, miten suurikokoinen emä osaa varoa hentoa maassa tai karsinan lattialla makaavaa varsaa, eikä astu sen päälle. Siksi onkin tärkeää, että varsomiskarsinassa auttava ihminen ei häiritse emän ja varsan tutustumista toisiinsa. Myös varsan liiallinen kosketteleminen voi huolestuttaa emää. Itse yritän mahdollisimman vähän häiritä tätä tärkeää hetkeä ja välttää olemasta varsan ja emän välissä.
 
Varsomisen valvominen itsessään voi olla todella uuvuttava prosessi! Jokainen, joka on kokenut prosessin valvoa varsomista kaksi viikkoa ennen laskettua varsomisajankohtaa, tietää miten raskasta se voi olla. On normaalia, että tamma varsoo kaksi viikkoa ennen tai kaksi viikkoa jälkeen lasketun varsomisajankohdan. Kovinkin bilettäjä uupuu, kun herää tunnin välein yöllä, kipittää sydän pamppaillen keväisessä vesisateessa tallille toteamaan, että tammukka mutustelee tyytyväisenä karsinan kuivikeolkia. Tämä kun toistuu joka yö muutaman viikon ajan, on varsan odottelija pian valmis ”hullujenhuoneelle”. Surullisinta näissä surkuhupaisissa varsanvalvojaisissa on se, että ani harva pääsee kuitenkaan todistamaan varsan syntymää. Kun varsan odottelija kaksi viikkoa valvoneena, 86. kerran hoipertelee tallille, elämän ja kuoleman rajamailla, manaten että tämä on kyllä ensimmäinen ja viimeinen varsa jonka minä tammallani teetän, karsinassa odotteleekin emän lisäksi pirteä tähtisilmä, jonka karva on jo kuiva ja joka jo sujuvasti tepastelee emän maitobaarille. Miten voi olla mahdollista! Kävinhän viimeksi tarkastamassa tilanteen tunti sitten.. Näitä uupuneita tammanomistajia, jotka soittavat ja kertovat varsanvalvontakokemuksistaan, lohdutankin sillä, että hevoset olisivat kuolleet jo aikaa sitten sukupuuttoon, ellei hevonen olisi ymmärtänyt opetella säätelemään varsomisajankohtaa siten, että voi varsoa rauhassa eikä lihansyöjän katsellessa vieressä.


 
Kokenut kasvattaja onkin ”ikikiitollinen” heille, jotka ovat keksineet varsomishälyttimet! Jo aikaa sitten investoin oman mielenrauhan ja perheonnen vuoksi sellaiseen. Hälytin valvoo minun puolesta: saan nukkua kaikessa rauhassa ja hälytin valvoo ja hälyttää, kun varsominen alkaa. Sitten riennän talliin ja yleensä sillä hetkellä tamma vasta hikoilee ja kuopii levottomana karsinassaan. Muutaman minuutin kuluttua tamma käy makuulleen ja tässä vaiheessa menen rauhallisesti karsinaan tamman takapään luo ja odottelee rauhassa kun tamma ponnistusten avittamana työntää varsaa synnytyskanavassa eteenpäin. Ensin tulee näkyviin valkoisen sikiöpussin ympäröimä kavio ja pian hiukan taaempana toinenkin. Tässä vaiheessa tartun pyyhkeen avulla (kalvot ja jalat ovat kovin liukkaat) tukevasti varsan jalkoihin ja autan varsan jaloista vetämällä tamman ponnistusten yhteydessä. Pian ilmestyykin esiin jo turpa ja pää. Tiukin vaihe tulee kun tamma ponnistaa varsan etu-osan ulos. Tässä vaiheessa isokokoista varsaa saa voimakaskin ihminen joskus vetää kaikin voimin. Kun etu-osa pullahtaa ulos poistan kalvot varsan pään ympäriltä (ellei ne ole rikkoutuneet jo itsestään) ja tarkistan, että varsa saa esteettä sieraimiensa kautta ilmaa. Loput varsasta liukuu tässä vaiheessa kuin itsestään tammasta ulos. Nyt ei enää saa eikä tarvitse vetää.

Mitä kauemmin tamma makaa paikallaan ja napanuora on vielä kiinni emässä, sen parempi. Tässä vaiheessa tammasta pumppautuu napanuoraa pitkin verta varsaan. Usein tamma makaa voipuneen tässä vaiheessa useista minuutteja ennen kuin ponnistaa ylös. Tuolloin napanuora katkeaa itsestään oikeasta, hiukan kapeammasta kohdasta läheltä varsan napaa. Tässä vaiheessa jätän tamman tutustumaan vastasyntyneeseensä ja huomaamatta sidon paalinnarulla (yksi käyttökohde lisää korvaamattomalle paalinnarulle) tammasta roikkuvat jälkeiset ”mytyksi” tamman kintereiden yläpuolelle, etteivät ne repeydy tamman astuessa niiden päälle.



Nämä kaikki alimmat kolme kuvaa olen itse ottanut vuonna 2012 Tössän luona hänen hevosistaan.
Tässä vaiheessa, tamman reaktioita lukien, lypsän tammasta ternimaitoa tuttipulloon. Jos fotometri osoittaa, että maidossa on vasta-ainepitoisuus alhainen, haen pakastimesta ”hyvää ternimaitoa”. Pakastan jokaisesta hyvää ternimaitoa tuottavasta tammasta pari kolme desiä maitoa, jota annan niille varsoille joiden emillä ei vasta-aineita maidossa riittävästi ole. Olemme eläinlääkärimme kanssa sopineet, että kaikesta huolimatta otamme kaikista varsoista 1-5vrk:n kuluttua syntymästä vasta-aine määrityksen varmistaaksemme, että varsan vasta-ainepitoisuudet ovat riittävät. Jokainen, joka on hoitanut varsahalvaukseen sairastunutta varsaa ymmärtää, miten tärkeää varsalle on, että se saa riittävästi vasta-aineita ternimaidon muodossa. Jos jostain syystä varsan vasta-ainepitoisuudet näyttävät olevan alhaiset, eläinlääkärimme antaa varsalle plasmaa suoraan suoneen, ennen kuin varsa sairastuu.
 
Varsomisen valvominen on ohi vasta kun varsa nousee itse ylös, löytää maitoa emän nisästä, on kakannut pikikakan, virtsannut ja emän jälkeiset ovat irronneet kokonaisena. Jos jälkeiset eivät irtoa kuuden tunnin kuluessa varsomisesta, tulee tamma laittaa antibioottikuurille. Kiinni jääneiden jälkeisten aiheuttama tulehduksen vuoksi tamma voi sairastua kaviokuumeeseen. Joskus jälkeisiä irrottamaan pitää kutsua eläinlääkäri.
 
Hyvin sujuneen varsomisen ja huolellisen kontrollin palkitsee pirteä ja elinvoimainen varsa ja tyytyväinen ja huolehtivainen emä.
Lue lisää Read More »

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä