torstai 26. syyskuuta 2013

#233: Ei uutta auringon alla

49
Kiitos kaikille viimeisimpiin postauksiin kommentoineille lukijoille! On ilo kirjoittaa blogia, kun vastaanottajina on aktiivisia lukijoita ja vuorovaikutusta syntyy. Koska monet ilmeisesti tykkäsivät tuosta edellisestä postauksesta, on tulevaisuudessa luvassa vastaavia kirjoituksia enemmänkin. Niitä odotellessa kannattaa kuitenkin käydä vilkaisemassa tuolta "linkit"-osiosta hieman vanhempia, joskin samantyylisiä postauksia.
 
Kuten otsikko kertoo, meille ei kuulu tallirintamalla Champin kanssa mitään uutta. Klinikalla kävimme perjantaina kontrollikäynnillä tarkistuttamassa tulehtuneen hampaan tilanteen, mutta koska tulehdus ei ollut parantunut, jatkoimme antibiottikuuria vielä reilun viikon verran. Turvotusta on huomattavasti vähemmän, eikä hevonen enää aro hampaan/leuan seutua juuri ollenkaan, mutta tulehdusarvot ovat vielä normaalia korkeammalla ja röntgenkuvissa oli havaittavissa muutoksia.
 
Ensi viikon maanantaina suuntaamme illaksi Vermoon Jutin tarkastettavaksi ja sen lisäksi meille on varattu aika Hyvinkäälle vielä toiseen kontrolliin ensi torstaiksi. Sain Hyvinkäältä perjantaina ohjeeksi jatkaa liikuttelua ihan normaalisti (jopa kuolaimien kanssa!) sen mukaan, miten hevonen siihen reagoi. Olen kuitenkin yrittänyt minimoida kuolaimen käytön, sillä tuntuu vähän hassulta laittaa kipulääkityksellä ja antibiotilla olevalle hevoselle kuolaimia suuhun tilanteessa, jossa hammas on varmasti vielä arka.
 
Syksy on virallisesti täällä! Aamuisin mittari on käynyt pakkasen puolella ja maa on täynnä lehtiä.
Champ sai uuden tallitoppiksen, kun puuvillaloimesta seuraava oli 200g täytteellä eli liian paksu vielä tuohon vuodenaikaan. "Hei kuvaaksä nyt tätä loimee vai mua, mä en ihan ymmärrä??! Et pitääks mun hymyillä vai oonko vaan tälleen...?"
"Äiti KATO joku vajaa on heittäny roskiin porkkanasäkin ja mä löysin sen, kato nyt täällä on
vielä jäljelkin näitä ja ihan hyvin voin syyä vaikka on vähän homeessakin....!!"
Kolmen kerran verran olen kuolaimilla ratsastanut tuon perjantain jälkeen ja täytyy sanoa, että hevonen on tuntunut todella kivalta! Syksyn tullessa Champilla riittää virtaa, joten ruuna on ollut eteenpäinpyrkivä ja jopa suhteellisen yhteistyökykyinen. Vinohan se taas on, kun en ole kohta kahteen viikkoon oikein kunnolla päässyt mitään tekemään. Hackamoreilla ratsastelu ilman tuntumaa tietysti ehkäisee ihan pahimpien virtapiikkien syntymistä, mutta ei se hevosen kuntoa tai notkeutta ylläpidä. En halua ottaa hackamoreja enää tuntumalle, sillä ne painavat kuitenkin hieman alaleukaa, joka on vielä arka.

Eipä sillä, että muutenkaan voisin enää noita hackamoreja käyttää: tiistaina maastoillessani ravailin normaalisti ja siirsin hevosta käyntiin ihan normaalisti pidättäen (en siis todellakaan riuhtonut) ja kappas - hackamoreja yhdessä turvan päältä pitävä nahkaremmi pamahti katki! Sekunnin verran olin aivan paniikissa, sillä mikäli Champ olisi pelästynyt tapahtumaa tai jotakin muuta, ei mulla olisi ollut  mitään, millä olisin sen saanut pysähtymään. Luojan kiitos mulla on sen verran fiksu hevonen, että pelkän äänen avulla sain sen pysähtymään ja pomppasin kiireesti alas selästä. Nahkaosa oli napsahtanut metallin kohdalta ihan kauniisti katki, aivan kuin leikkaamalla. Se oli ilmeisesti haurastunut ajan saatossa ja kun olin repinyt hevosen päätä puskista pois, ei lopulliseen rikkimenemiseen tarvittu kuin kevyt pidäte. Nahkaosan päällä ollut pehmuste vielä esti sen, että olisin huomannut kulumisen. Onneksi mitään ei tapahtunut!
 
Viime torstaina olin Sannan kouluvalmennuksessa Paavo-hevosella, josta sain hieman videota. Olipa hassua mennä koulusatulalla ja pitkillä jalustimilla! Kun kävelin loppukäyntejä, luulivat sekä Ville että Minkki, että kyseessä oli Champ. No, samanlainen väritys näillä molemmilla vekkulihevosilla on, vaikka siihen ne yhtäläisyydet sitten varmaan ulkoisesti jäävätkin.. Vaikka tunti ei sujunut kauhean hyvin, oivalsin jälleen vaikka mitä uutta. Vaikka Champ ja Paavo ovat periaatteessa hyvin erilaisia hevosia ratsastaa, on niillä kuitenkin samoja ongelmia ja pääsen oivaltamaan asiat helpommin Paavon kanssa, jonka jälkeen niitä on helpompi lähteä korjaamaan Champilla.
 
No, perjantaina oli tarkoitus lähteä hevosen kanssa Ypäjälle ja hypätä sekä lauantaina että sunnuntaina 110cm-luokat. Hevonen jää kuitenkin tuon hammastulehduksen vuoksi kotiin ja suuntaan sinne itse. Tuleva kuukausi pitää sisällään kauhean paljon kaikkea! Luvassa on ensimmäiset yliopistotasoiset tenttini, lähes viikon mittainen rupeama Horse Showssa, tallin vaihtoa sekä erilaisia juhlatilaisuuksia. Kunhan lokakuu on ohi, pyrin minimoimaan kaiken ylimääräisen hetkeksi ja keskittyä kunnolla paitsi ratsastukseen, myös opiskeluun/työntekoon. Josko me silloin päästäisiin hyppäämään jotkin kisat.
 
Vähän näyttää siltä, että huonoltä näyttää :D Taisi sataa ja aikalailla!
Champ oli ihan pöllähtäneen näköinen perjantaisen klinikkareissun lopuksi, kun se oli rauhoitettu.
Odoteltiinkin sitten hetki ja lähdettiin ajamaan vasta, kun heppa vähän selkisi :)
"Mä tiiän et sulla on nameja! Ihan varmaan on kun aina on nii älä huijaa..!"
Onko teidän hevosillanne/hoitohevosillanne ylimääräistä syysvirtaa? Tuntuu siltä, että tuolla vilkkusilmäisellä ADHD-ruunallani on sitä vaikka muille jakaa ja se kuulemma aina aamuisin vinkuu ja hyppelehtii tarhassaan onnesta tai jostakin muusta soikeana. Ei silläkään paljon elämän murheet paina, hyvä niin :)
Lue lisää Read More »

tiistai 24. syyskuuta 2013

#232: Unelmana oma hevonen

37
Olen saanut viimeisen puolen vuoden aikana melkoisen monta kysymystä siitä, miten valitsin juuri Champin itselleni ja millainen prosessi hevosen hankkiminen oli. Ajattelin nyt hieman valoittaa asiaa postauksen merkeissä, toivottavasti tästä on jokaiselle hevosta hankkivalle tai harkitsevalle edes jotakin apua.
 
Kaikki tästä heränneet ajatukset saa jakaa kommenttien muodossa!
 
Moni lukija saattaa luulla, että hevosen hankinta oli meidän perheessä ns. yhtäkkinen päähänpisto, sillä en siitä blogini puolella varsinaisesti puhunut. Ajatus omasta hevosesta (vakavasti) lähti kuitenkin vuoden 2011 kesällä, kun olin Nina Fagerströmin käytävällä töissä Stephex Stablesilla. Puhuimme Ninan kanssa oman hevosen hankinnasta ja palattuani Suomeen aloinkin katselemaan myytäviä hevosia. Kyseisen vuoden Horse Showssa Nina yritti kääntää päätäni, etten hankkisi vielä omaa hevosta - oma hevonen sitoo niin paljon, ettei mahdollisuutta ulkomaille lähtemiseen tulisi välttämättä uudelleen. Asia jäi mieleeni, joten hevosen etsiminen jäi aktiiviselta tasolta lähinnä selailuksi.
 
Horse Shown jälkeisellä viikolla (edelleen vuonna 2011) olin Tahko Areenalla viettämässä viikon  ratsastusrupeamaa kaverini Janitan kanssa. Sain yhtenä päivänä puhelun Ninalta: hän oli soittanut ystävälleen Eeva-Liisa Penttilälle (Tössä), joka kasvattaa kisahevosia Suomessa. Saisin häneltä hevosen ylläpitoon vaikka heti. En ollut uskoa kuulemaani ja tämän jälkeen soittelinkin vanhemmilleni, ratsastuksenopettajalleni ja no, kaikille, joilta tarvitsin suostumuksen asiaan.
 
Nämä kuvat eivät liity postaukseen, mutta koska en kerkeä alkaa etsimään muita ja otin nämä pari päivää sitten, julkaisen ne nyt samaan satsiin! Eli pari syksyistä kuvaa sairaslomalla olevasta Champista :)

Piude eli opettajani oli yhteyksissä Tössään, sillä he tunsivat entuudestaan ja he sopivat hevosesta, joka mulle tulisi ylläpitoon. Mennessäni käymään Tahko Areenalla loppusyksyllä sain puhelun, että hevonen tulisi Solbackaan seuraavan viikon tiistaina. Siitä eteenpäin olin Kapri-tamman ylläpitäjänä reilun puolen vuoden ajan, jonka aikana pääsin kokemaan hieman sitä arkea, joka hevosenomistajalla tulisi olemaan.
 
Kaprin lähdettyä kesäkuun lopulla 2012 lähdin melkolailla heti Hollantiin Ninan luokse Guttecoveniin. Vietin siellä viiden viikon työrupeaman, jonka aikana juttelimme eri vaihtoehdoista hevostilanteeni suhteen. Ninalla ja Alexilla oli muutamia eri hevosia, joita he miettivät antavansa mulle Suomeen (tai siis yhtä näistä). Etsin jo Hollannissa ollessani myös eri nettisivustoilta mahdollisia ylläpitohevosia ja muutamia kivoja löytyikin, tosin ne kerkesivät löytää kodin jo ennen paluutani Suomeen. Suomeen palattuani laitoin ilmoituksen ht.netin markkinoille ylläpitohevosen etsinnästä ja sainkin parisenkymmentä eri vaihtoehtoa tosi kivoista suomenhevosista ihan kivanoloisiin puoliverisiin. Kävin kokeilemassa kahta eri vaihtoehtoa, mutta kumpikaan ei sitten ollut mieleinen. Lopulta aloimme etsimään hevosta omaksi. Elettiin vuoden 2012 loppupuoliskoa.
 
Aloin "ylläpitämään" Cyra-nimistä tammaa syksyllä hieman ennen HIHSiä ja jatkoinkin tätä aina solisluuni katkeamiseen asti. Koko syksyn ajan kävin myös tunneilla kahdella eri tallilla ja vuokrasin Konsta-nimistä ruunaa. Päätimme lähteä marraskuussa (?) isäpuoleni kanssa Hollantiin katsomaan hevosia, mutta reissu ei ollut ihan niin onnekas kuin suunnitelmissa oli. Kerkesin ratsastaa ensimmäisenä päivänä kolme hevosta ja seuraavana muutaman, kunnes rysäytin nelivuotiaalla tammalla esteen yli nenillemme. Tuolta reissulta päällimmäisenä jäivät mieleen tietysti pettymys onnettomuuden vuoksi, mutta toisaalta myös tunne siitä, että hevonen löytyy varmasti joskus. Vietin tämän jälkeen neljä viikkoa liikuntakiellossa.
 
Vuoden vaihduttua olin taas takaisin hevosen selässä ja valmiina uusiin haasteisiin. Kävin kokeilemassa muutamaa myyntihevosta Suomessa ja yksi 125cm-luokkia kisannut ratsu olikin jo ostotarkastuksessa asti, mutta ei päässyt siitä läpi. Silloin olin jo epätoivoinen - eikö mikään suju tässä hevosenostojutussamme? Tuo kyseinen hevonen ei ollut kaunis, mutta sillä oli kiva hyppy. Se oli iso, enkä oikein saanut siihen otetta koeratsastuksessa. Silti se tuntui hevoselta, jonka olisin voinut omistaa.
 
Päätimme lähteä valmentajani Piuden kanssa Hollantiin uudelleen tammikuun loppupuolella. Olimme matkalla muutaman päivän ja kerkesimme näkemään monenlaisia hevosia. Ratsastin ensimmäisenä päivänä kaikki ja toisena neljä suosikkiani, joista valinta ei ollut itselläni vaikea: rakastuin ehdottomasti läsipäiseen rautiaaseen!
 
 
Moni on kysynyt, pitääkö hevosen tuntua heti omalta, kun sen tapaa ensimmäisen kerran. Olin toisen hevosen kyydissä Champin astellessa ratsuttajan kanssa maneesiin ja jäin ihastelemaan ruunan ulkonäköä. Siinä oli kaikki, mitä hevoselta halusin: valkeat sukat, rautias väritys ja läsi, uskomattoman kiva pää ja lihaksikas runko. Pisteenä i:n päälle oli ruunalla vielä jänniä pallokuvioita otsassaan!
 
Katselimme ensin, kun ratsuttaja esitti ruunan meille kaikissa askellajeissa. Ihastelin jo siinä vaiheessa ruunan hyppyä ja sitä, miten se vinkaisi hauskasti tullessaan kerran okserin. Hevosella oli todellakin hyppyvoimaa ja -tekniikkaa sekä estehevosella tarvittava, vahva ja iso laukka! Kun kiipesin itse kyytiin, vei hevonen mua suoraan sanottuna aika 6-0, enkä saanu siihen oikein minkäänlaista otetta. Piude kysyikin, uskallanko hypätä sillä, kun laukka oli niin iso aiempiin ratsuihini verrattuna. Onneksi hyppäsin.
 
Seuraavana päivänä ratsastin Champin uudelleen kolmen muun hevosen tavoin, mutta tämä oli ehdoton suosikkini. Kuntoonlaittaessa se seisoi vapaana hevosauton edessä tekemättä mitään ja oli kiinnostunut ympäristöstään. Ratsastaessani tein typeriä virheitä, mutta hevonen ei ottanut nokkiinsa vaan hyppäsi rehellisesti kerta toisensa jälkeen. Mietin, miksi hevonen roikotti kieltään, mutten nähnyt sitä ongelmana estehevosen kohdalla. Lopetettuani ratsastuksen lähes nauroin ääneen - vaikka koko hommasta ei oikeastaan tullut mitään, tuntui tämä ruuna täydelliseltä kaverilta!
 
Enää piti saada vanhemmatkin tajuamaan hevosen sopivuus. Champ oli kallein katsomamme hevonen, sillä se oli kilpaillut kansainvälisiä luokkia ja se oli selkästi laadukkain kaikista näistä. Matkalla lentokentälle koin kuumottavia hekiä, kun yritin saada vanhempani suostumaan puhelimen välityksellä ja lopulta anelin Piudea soittamaan hevosen myyjälle, että hän lähettäisi ruunan ostotarkastukseen. En olisi malttanut odottaa hetkeäkään!
 
Muutaman päivän päästä sain varmistuksen, että Champ oli läpäissyt ostotarkastuksen puhteilla papereilla. Olin kuolla onnesta ja aloinkin heti varailemaan hevoselle matkaa Suomeen. Kun maksoimme hevosen ostohinnan myyjän tilille, varmistui kaikki viimeisetkin asiat. Neljä päivää tämän jälkeen Champ seisoi Equstomin pihassa vierellään maailman onnellisin tyttö. Muistan elävästi sen jännityksen ja odotuksen, joka ilmassa oli silloin, kun näin hevosrekan kaartavan tallimme pihaan tuona helmikuisena talvipäivänä. Champ oli saapunut kotiin.
 

 
Tämä yhteinen reilu puoli vuotta on ollut paitsi elämäni antoisinta aikaa, myös ehdottomasti rankinta. Hevosenomistajan arki ei minun kohdallani ole lähtenyt käyntiin vaivattomasti, sillä Champilla on ollut jos jonkinmoista vaivaa kevään jälkeen. Olen kuitenkin kiitollinen ihan jokaisesta yhteisestä kokemuksestamme, sillä niiden avulla meistä on vähitellen kasvanut pari. Olen talutellut hevosta sen ollessa ratsastuskunnoton, kylmäillyt jos jotakin kohtaa erilaisten ruhjeiden ja haavereiden vuoksi, käyttänyt järjettömästi rahaa kengitys- ja klinikkamaksuihin sekä pähkäillyt varusteongelmien kanssa. Mistään en kuitenkaan ole katkera, kuten joku jo jossain vaiheessa oletti. Toivottavasti meillä on ensi vuonna ehjä kisakausi ja pääsisimme nytkin eroon hammasongelmasta!
 
Hevosen hankkiminen abivuonna ei ollut viisain päätös, sillä vaikka kirjoitukset eivät tuottaneet ongelmaa hevosen ollessa mukana kuvioissa, ei tulevat vuodet tule olemaan mulle helppoja. Jos haluan pitää hevosen, tulee mun käydä töissä, mutta se tulee olemaan hankalaa sitten, kun olen joskus yliopistossa. Tällä hetkellä opiskelen avoimessa yliopistossa, teen töitä ja ratsastan - aikaa ei jää yhtään ylimääräistä. En todellakaan tiedä, miten tulen selviämään sitten, kun opiskelen virallisesti, saati asun omillani - silloin maksettava on hevosen lisäksi vielä vuokrat, ruuat ja kaikki kiinteät kulut. Toivon hartaasti, että perheeni pystyisi ja haluaisi sponsoroida harrastustani vielä tulevaisuudessakin, kuten he ovat tähänkin asti tehneet ja mahdollistaneet mulle tämän upean harrastuksen elämässäni. Iso kiitos kuuluu siis heille!
 
Hevosenomistajan arki ottaa, mutta myös antaa - sen tietää jokainen hevosenomistaja. Mikään ei korvaa sitä tunnetta, minkä saa rakkaimman hevosystävänsä kanssa viettää. Nautitaan siis täysillä jokaisesta yhteisestä hetkestämme nelijalkaistemme kanssa :)
Lue lisää Read More »

lauantai 21. syyskuuta 2013

#231: Kuukauden sponsorituotteet + hevosen jalkojen hoito

54
Tässä kuussa sain Veljekset Wahlsténilta sponsorituotteena kaksi kappaletta W-Ice Wrap -kylmäyspatjapareja. Esittelen nyt nämä erittäin suureen suosioon nousseet tuotteet, mutta kerron myös samalla omia mielipiteitäni hevosten jalkojen huollosta ja hieman siitä, miten huolehdin itse Champin jaloista.
 
Ajattelin kylmäyspatjojen olevan hyvä sponsorituote tähän vuodenaikaan, sillä näin syksyllä treenin lähdettyä kunnolla käyntiin moni hevosenomistaja varmasti miettii, miten hevosen hyvinvoinnista tulisi huolehtia. Monet hevostarvikeliikkeet myyvät vastaavanlaisia tuotteita eri hinnoilla varustettuna, mutta selailtuani muutamia nettikeskusteluja oli juurikin nämä Veljekset Wahlsténin W-Ice Wrapit nousseet monen omaksi suosikiksi kestävyyden ja toimivuuden vuoksi.
 
Sain tuotteet postiin jälleen erittäin nopean toimituksen jälkeen ja laitoin ne heti samana päivänä pakkaseen odottelemaan jäätymistä. Patjojen ideahan on seuraava: niitä pidetään pakastimessa aina odottamassa käyttöä ja kun kylmääminen tulee tarpeeseen, otetaan jäätyneet patjat pakkasesta ja kääräistään ne tarrojen avulla hevosen jalkaan. W-Ice Wrapit pysyvät hyvin paikoillaan, joten ne on helppo laittaa hevoselle esimerkiksi ratsastuksen jälkeen loppuhoidon ajaksi joko karsinaan, tarhaan tai vaikka kuntoonlaittopaikalle.
 

 
Jalat ovat ehkä tärkeimmät varusteet hevosella, sillä niiden päällä lepää monen sadan kilon paino vuodesta toiseen samalla, kun ne ovat ainoa mahdollisuus hevosen liikkumiselle. On siis selvää, että jaloista on tosiaan pidettävä hyvää huolta - rikkinäisellä tai jalkavikaisella hevosella kun ei pidemmän päälle pysty harrastamaan aktiivisesti. Nykyään jalkavaivoja voidaan hoitaa todella monipuolisesti, mutta näitä vaivoja voi myös fiksusti ennaltaehkäistä.
 
Kaupoista on saatavilla vaikka millaisia lisäravinteita hevosen nivelten ja muun vahvistamiseen, esimerkiksi itse syötän Champille sen kavio-ongelmien vuoksi Criollon GluGoMix + MSM -yhdistelmää ennaltaehkäisevästi. Mitä lisäravinteisiin tulee, mielestäni on järkevämpää panostaa laadukkaisiin tuotteisiin ja pitää purkkimäärä mahdollisimman pienenä, sillä on yhtä tyhjän kanssa syöttää hevoselle kaiken maailman pilipalituotteita, joista ei loppujen lopuksi mitään hyötyä ole. Lisäravinteita luonnollisempi ja helpompi keino on huolehtia hevosen jaloista muutamalla muullakin keinolla!
 
Jalkojen kylmäys on yksi tapa huolehtia niiden kestävyydestä tulevaisuudessa. Kylmääminen ei kuluta hevosen jalkoja, eikä hevonen voi tottua kylmäämiseen niin, että se vaatisi kylmäämistä aina ja jatkuvasti siksi, että sitä olisi ennen kylmätty. Kylmääminen perustuu verenkierron aktivoitumiseen ja se ehkäisee tehokkaasti turvotusta ja vaurioita. Jää on erittäin tehokas kylmäämismuoto, joten nämä Veljekset Wahlsténin W-Ice Wrapit ovat mitä mainioin vaihtoehto. Pitkien tarrojen ansiosta ne sopivat hevoselle kuin hevoselle. Ne eivät myöskään voi kylmätä hevosen jalkaa liikaa oikein käytettyinä, sillä patjojen materiaali jakaa kylmän tasaisesti kaikkialle kylmättävälle alueelle.
 

Kätevä säilytyspussi!
Sopiva kylmäysaika jään kanssa on noin 15-20 minuuttia kerrallaan, jonka aikana kylmä on kerennyt vaikuttamaan syvimpiinkin osiin jalassa. Tämän jälkeen kylmääminen on turhaa - kylmää mieluuminen monta kertaa päivässä kuin kerralla liikaa! Itse aloitin nyt kylmäämään Champin jalat aina yhtään rankemman treenin jälkeen, oli kyseessä sitten koulu- tai estevalmennus. Olen mieluumin ennalta viisas kuin myöhemmin kadun mahdollisesti väärää valintaani.
 
W-Ice Wrapit on helppo ottaa mukaan myös esimerkiksi matkoille, sillä ne säilytetään kätevässä muovikassissa. Toki matkallakin mukana on oltava pakastin, mutta onneksi sellaisia saa pieniäkin ja näin ollen esimerkiksi hevosautoon sellainen voisi hyvin mahtua! Ennaltaehkäisevän hoidon lisäksi näitä kylmäyspatjoja voi käyttää myös tilanteissa, joissa kylmääminen olisi tarpeen esimerkiksi tapaturmien yhteydessä.
 
Hevosen jalkoja voi kylmätä myös esimerkiksi lumella talvisin, mutta tätä muutaman vuoden tehneenä voin todeta homman olevan ajoittain todella rasittavaa - lumi ei vaan meinaa asettua fiksusti hevosen jalan ja pintelin väliin! Vedellä kylmäys on yksi varteenotettava vaihtoehto, joskin se nostaa isossa tallissa vesilaskua mukavasti. Jotkut ihmiset suosivat näiden lisäksi esimerkiksi savea, joka laitetaan hevosen jalkaan iltaisin ja poistetaan harjaamalla aamulla. Saven huono puoli on ehdottomasti sen isotöisyys, sillä puuha saattaa olla välillä melkoisen sotkuista.
 
Käärittyinä W-Ice Wrap -kylmäpatjat menevät todella pieneen tilaan
Tässä patjojen sisäpinta jäätyneenä. Patja siis koostuu tuollaisista palasista, joten ne eivät ole liian jäykät hevosen jalassa!
W-Ice Wrapeissa ainoa miinus on se, ettei niitä tosiaan saa esimerkiksi kintereeseen tai takapolveen kylmäystä varten. Mitään muuta huonoa  patjoissa ei mielestäni ole, vaan ne ovat lunastaneet odotuksensa paremmin kuin hyvin! Koska patjoissa on vain yksi koko (40 x 40cm), ei patjat sovi ihan pienijalkaisimmille poneille, mutta muuten jokainen hevonen käyttäisi näitä varmasti mielellään. Champkin käveli nätisti patjat jalassaan! Hinta parilta on 55,50€, joka on pieni summa hevosen hyvinvoinnista. Nämä kuuluvat tästä lähtien meidän arkirutiineihimme, vaikka Champin jalat ovat lähes aina kuivat, eikä niissä ole koskaan ollut huomauttamista esimerkiksi röntgenkuvissa.
 
Kannattaa muuten tsekata Veljekset Wahlsténin facebook-sivut, mikäli sinne asti ette vielä ole eksyneet.
 
Miten te hoidatte hevostenne jalkoja?
 
Lue lisää Read More »

perjantai 20. syyskuuta 2013

#230: Hevoset Stadikalla 2/2

28
Nyt on vuorossa toinen ja viimeinen osa Hevoset Stadikalla -postauksesta. Ennen kuvia haluan vielä kertoa hieman tästä päivästä, nimittäin vietin 19-vuotissyntymäpäivääni ja päivä oli melkoisen tapahtumarikas! Aamulla heräsin ennen seitsemää ja veimme Champin Hyvinkään hevosklinikalle kontrolliin, jossa saimme ohjeeksi jatkaa antibiottia 2vk. Klinikalta suuntasimme tallille takaisin ja puuhasteltuani siellä tovin tajusin, että olin unohtanut takkini klinikalle sekä viedä loimet pesulaan. Ajoin siis kotiin, jonka jälkeen takaisin Hyvinkäälle ensin pesulaan ja sitten klinikalle, josta sitten körryyttelin vesisateessa kotiin nukkumaan hetkeksi. Tästä suuntasin Hööksiin ja Jumboon kaverini Jennan kanssa ja nyt vietän iltaa kotona ennen huomista aamuvuoroa. 
 
Kiva päivä takana, mutta melkoisen erilainen kuin alkuperäinen suunnitelma oli! Sain muuten kuulla tänään aivan älyttömän kivan uutisen, josta te lukijat saatte kuulla tarkemmin ensi kuun puolella - olen niin innoissani! Synttärilahjaksi sain äidiltäni ja isäpuoleltani klipperin, joten nyt pystyn pitämään Champin karvattomana riippumatta muiden klippereistä. Jee :)
 
Nyt on vuorossa sunnuntain kuvat! Aamupäivällä Stadikalla oli pilvinen sää, joten en viitsinyt kuvailla silloin juuri ollenkaan. Tosin aurinkoisella säällä kuvista tuli sitten ylivaloittuneita..
 
Mitä ostoksia teitte Stadikalta?
 
Satu VW Leading Rider radalla :)
Evis hyppäsi ensimmäisen yli 140cm luokkansa sunnuntaina! Huh, taustajoukkoja ainakin jännitti :p
Aika hienot saappaat, etten sanoisi?
Rosa ratsasti rikkinäisellä nilkalla, mutta tuloksena oli kuitenkin Tapiola GP:n voitto. VW:ssä sijoitus ei valitettavasti irronnut..
TÄYSII :D !!
Sebbe VW-luokan viimeisellä esteellä!
Wroom ja nyt lentää! Sally pomppii melkein itsensä kokoisia esteitä
Voittajan tuuletukset!
Evis seurasi palkintojenjakoa veljensä hartioilta käsin :D
Onnellinen kaksoisvoittaja :)
Vilma the groomi!
Poniluokan ja samalla koko Poni GP:n voittaja Jenna ja Honey!
Juuri ennen palkintojenjakoa Jenna onnitteli My Melodya kakkossijasta taputuksien kera :)
... ja ensimmäisen kierroksen jälkeen Jenna kiitti poniaan hyvästä työstä!
Miisa Poni GP-luokassa
Nämä esteet näyttävät niin isoilta, kun niitä ylittää pienet ponit!
Yli mennään, vaikka tyyli ei olisi täydellinen!
Aamulla ratsastettiin yleisöltä periaatteessa suljettu ponien warm up -luokka 110cm tasolla. Kaikki paitsi viimeinen ratsukko suorittivat radan puhtaasti! Tässä tyylinäyte Evikseltä.
Tää oli pakko laittaa, kun Miisan ponin ilme on niin loistava :D Nauroin tälle vaikka kuinka pitkään!
Tämä on itseasiassa lauantailta, mutta eksyi nyt tänne mukaan.. Nea ripusti päähänsä rusetteja :D
Ostin itse "tuliaisina" tällaisen nimikyltin, harjapakin, 3kpl riimunnaruja, MSM:ää sekä hännänselvitysainetta. Kaikkea tarpeellista siis, mitään turhaa ei tarttunut matkaan - onneksi!
Loppuun vielä Sadun fiilikset, kun Sebbe pääsi VW-kisassa maaliin nollilla ensimmäisen kierroksen jälkeen! :)
Lue lisää Read More »

torstai 19. syyskuuta 2013

#229: Hevoset Stadikalla 1/2

42
Tämä postaus tulee auttamattomasti myöhässä, mutta mulla on ollut älyttömän kiireinen viikko töiden ja hevostelun suhteen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Toinen osa stadikan tapahtumista tulee julkaisuun huomenna ja viikonloppuna on luvassa paitsi tarkempaa selostusta viikon tapahtumista sisältäen kouluvalmennuksen Paavolla sekä klinikkareissun, myös sponsorituote-esittelypostaus kuukauden tuotteista ja omia mietteitäni hevosten jalkojen hyvinvoinnista. Pysykää siis "kuulolla"!
 
Tosiaan, viime viikonloppuna järjestettiin Helsingin Olympiastadionilla kauden isojen sarjakilpailuiden finaalit Hevoset Stadikalla -tapahtumassa. Moni lukijoista varmasti oli joko paikalla, on lukenut muista blogeista tapahtumasta tai seurasi koostelähetyksen televisiosta, joten en kerro stadikan yleisistä tapahtumista hirveän tarkkaa selostusta. Koska työskentelin itse paikan päällä perjantaista sunnuntaihin ajattelinkin kuvastaa kuvin ja pienin selostuksin hieman tapahtuman sitä puolta, mikä ei yleisölle ehkä niin hyvin avaudu - verryttelyn, taustajoukkojen ja kilpailijoiden tunnelmia ja fiiliksiä.
 
Kuvasin lauantain ja sunnuntain aikana yli 2000 kuvaa, joista valitsin viitisenkymmentä teille esitettäviksi. Yhteen postaukseen tässä oli aivan liikaa, joten jaoin tämän siksi kahteen erilliseen postaukseen. Muistakaahan kommentoida, minkälainen tapahtuma oli teidän mielestänne ja avasivatko nämä ja seuraavan postauksen kuvat yhtään "kulissien takaista" elämää? :)
 
Vaikka tää kuva on otettu liian myöhään hypystä, on mun mielestä Joonaksen hevosen ilme julkaisemisen arvoinen!
Stadikan kuvausolosuhteet olivat haasteelliset ja kuvista tulikin todella ylivaloittuneita.. Kuvassa Julia ja Verdi.
Työsarkamme alkoi itseasiassa jo edeltävän viikon tiistaina palaverien merkeissä, jolloin tutustuimme paitsi itse tapahtumaformaattiin, myös stadikan tiloihin hevosten näkökulmasta. Pohdimme stewardikokoonpanon kanssa mm. paikkaa käsihevosalueelle, vet checkille ja muulle tarpeelliselle. Stadikan tapahtumassa toimihenkilöt oli jaettu eri ryhmiin, kuten HIHSissäkin ja kuuluin itse stewardien ryhmään, vaikken stewardina toiminutkaan. Nimikkeeni oli virallisesti ringmaster eli huolehdin verryttelyssä lähtöjärjestyksestä, tuloksien ylläpitämisestä kilpailijoille, ruusukkeiden/palkintoloimien jakamisesta yhdessä palkintoryhmän kanssa ja niin edelleen. Koska kaikki kilpailijat olivat kokeneita, ei aikaa kulunut seuraavan ratsukon huutelemiseen, joten ns. vapaatakin aikaa oli mukavasti.
 
Koko tapahtumassa oli älyttömän mukava olla paikalla! Kaikissa kisoissa on niin kivaa olla töissä tai kisaamassa, kun paikalla on aina tuttuja ja kuulumisia tulee vaihdettua yhden jos toisenkin kanssa. Innolla odottelen loppukuun Ypäjän kisoja ja HIHSiä sekä tietysti ensikertaa järjestettävää Rider's Galaa, jonne sain kutsun. Loistava syksy tulossa!
 
Nämä kuvat ovat kaikki lauantailta ja huomenna luvassa sunnuntain otoksia.
 
Tällaisia kukka-asetelmia kukkaryhmä kokosi neljän kappaleen verran areenalle.
Lauantaiaamuna oli seitsemästä kahdeksaan mahdollisuus kävelyttää hevosia kentällä ja tämän ratsun mielestä paikallaan hengailu olisi ollut paljon kivempaa :D


Sunnuntain VW Leading Rider -luokan voittoauto!
Lauantain aamuratsastuksessa oli paljon porukkaa, sunnuntaina vain kaksi. Kuvassa Hanna ja Prinssi!
Lauantain aamuratsastuksessa myös Marikan viisivuotias ihmetteli stadikan ympäristöä :)
Kullo samaisessa aamuratsastuksessa

Tässä oli mun työalusta! Ensimmäisen Stadikkaluokan lähtölistaa ennen luokan alkua :)
Ville voitti kuusivuotiaiden Racing-sarjan finaalin, tosin kokonaiskilpailu meni Petrille!
Sannalle seitsemänvuotiaiden voitto :)
Wistin viisivuotias ei olisi halunnut lähteä verryttelystä pois muiden hevosten luolta

Tästä kuvasta näkee hyvin, että Stadikan iso näyttö oli hieman myöhässä - Sebbe on jo esteen päällä, kun näytössä ponnistus on vasta meneillään!
Julian hevonen hieman menossa esteelle :D
Stadikalla nähtiin lauantaina Hannan kaksi harmillista tippumista, joiden seurauksena hänen rintalastansa murtui.. Todella harmillista :(
Hanna ja Prinssi!
Tunnelma oli aika juhlallinen, kun näytöltä näytettiin vuoden 1952 Olympialaisia!
Tältä esteeltä ei oikein saanut kivoja kuvia, mutta tämä kuva Marinasta onnistui jotenkuten..
Satun ja Seben hevoset olivat parhaimmat kaverukset ja rapsuttelivat toisiaan verryttelyssä :3
Meidän stewardit + minä! Tässä kuvassa värisuhteet ovat pielessä, jonka vuoksi naamamme ovat oudon värisiä, mutta kyllä vaan - paloin itse lauantain aikana tosi pahasti naamasta ja näytinkin ihan kärähtäneeltä vielä pitkälle tälle viikolle...
Lauantaina mukana oli myös vikellystä!
Emma hyppäämässä nuorten luokkaa
Evis radalla lauantain nuorten luokassa
Future Challenge -luokan voittajaruusuke!
... ja onnellinen voittaja :)
Supertiimi! Evis ja Sally voittivat paitsi Future Challenge U25-sarjan finaalin, myös koko sarjan. Mukana kuvassa sisko Johki ja loistava hevosenhoitaja Vilma
Vilma sai vähän suklaata :D
Lauantain show-ohjelmaan kuului mm. valjakkoajonäytös kansanedustajien johdolla!
Tämä heppa oli niin ihana! :3
Kenttäratsastusnäytös kuului myös lauantain ohjelmaan


Six Bar kutistui Five Bariksi, kun kuusi estettä ei mahtunutkaan areenalle.. Viimeisen esteen korkeus oli n. 175cm!
Lue lisää Read More »

Viikon luetuimmat

Luetuimmat kautta aikojen

Yhteistyössä