tiistai 27. elokuuta 2013

#222: Kameran toisella puolen


Viihdyn ehdottomasti paljon paremmin kameran kuvaajapuolella napsimassa otoksia ystävistäni, mutta maanantaina teimme hienon sään ja hyvän inspiraation puitteissa poikkeuksen ja suuntasimme Ronjan kanssa kohti kuvauspaikkaa. Luvassa on paljon kuvia ja tällä kertaa minusta itsestäni, hassua! Älkää välittäkö, vaikka näytänkin sotkuisen tukkani kanssa melko peikolta.. Pitäisi ehkä tehdä sille jotain.  
 
Haluaisin ottaa vastaavia kuvia myös Champista samanlaisella taustalla, mutta tallimme lähistöltä ei sänkkäreitä löydy. Ajattelinkin ajaa hevosen joku päivä tulevalla viikolla lähitallille, mikäli saisin heidän pelloillaan hieman ratsastaa ja kuvata.  Katsotaan miten onnistuu. Huomenna on luvassa Equstomin liikunta- ja ratsastuskeskuksen avajaiset klo 18 alkaen, tulkaahan kaikki innokkaat paikalle! Luvassa mm. Marko Björsin ratsastusdemo ja vaikka mitä muuta :)
 
Oletteko te ottaneet hevosistanne/itsestänne kuvia sänkkäreillä?
 











 
Lue lisää

maanantai 26. elokuuta 2013

#221: Valmennusmietteitä

Yritin ladata teille puhelimestani pitkähköä videota viime perjantaina ratsastuksesta naapuritallimme kentällä, mutta videon pituudesta johtuen sitä ei voinut lähettää sähköpostitse ja joudun siirtämään sen piuhan avulla koneelleni joskus tulevaisuudessa. Toivottavasti tosin mahdollisimman pian! Tämä postaus on todella tekstipainotteinen ja nämä muutamat kuvat ovat otettu puhelimella tai leikkauksina videoista, joten koittakaa kestää..
 
Viime viikon torstaina ja lauantaina olivat vuorossa valmennukset, joista ajattelin kertoa teille hieman tarkemmin. Tällaisesta kattavammasta valmennusselostuksesta onkin jo hetki aikaa, joten toivottavasti pidätte! Aloitetaan ensiksi vaikka torstain kouluvalmennuksesta, jonka Sanna meille piti.
 
Olin tunnilla yhdessä toisen yksityisratsukon kanssa, joka käy läpi melko samantyyppisiä ongelmia hevosensa kanssa: suoruutta, tuntuman tasaisuutta ja omaa istuntaa. Sovimme hyvin pariksi tunnille, sillä vaikka hevosemme ovat oikeastaan todella erilaisia, auttavat samat harjoitukset ja tehtävät molemmille! Ennen valmennuksen alkamista Sanna pyysi meitä verryttelemään itsenäisesti kaikissa askellajeissa, jotta pääsisimme heti työskentelemään kunnolla tunnin alusta asti. Halusin kuitenkin olla valvovan silmän alla koko ratsasuksen ajan, joten kävelin aluksi todella pitkät alkukäynnit ja aloittelin vasta Sannan saavuttua maneesiin.

Jottei postauksesta tulisi ihan kuvaton, laitan sekaan eiliseltä otetun kuvan. Olimme Champin kanssa iltamaastossa ja oli
niin nättiä! Ruuna sai baanata niin kovaa kuin halusi, se oli ihan sairaan innoissaa ja ihan läpimärkä maaston jälkeen :)
Lähdimme hakemaan tasaista tuntumaa ja eteenpäinpyrkimystä isolla pääty-ympyrällä. Aloitimme vasemmassa kierroksessa, joka on meille molemmille helpompi kierros: vielä muutama kuukausi sitten Champ oli helpompi oikeaan kierrokseen, joten on positiivista, että vaikea suunta on välillä vaihtunut! Syy tähän oikean kierroksen vaikeuteen tulee myöhemmin esille. Meidän oli tarkoitus ajatella kaikki tekeminen nimenomaan suoruuden kautta ja ulkoapujen tuella. Ulko-ohja kontrolloi hevosen ulkolapaa ja liiallista sisäpohkeen käyttämistä tuli välttää. Champin kanssa tuli ajatella aktiivista ja hieman tavallista lyhyempää käyntiä, sillä liian pitkien askelien saattelemana se häviää helposti altani ja käynti muuttuu passitahtiseksi. Kun selän sai hyvin mukaan lyhyemmässä käynnissä, lähdimme vähitellen pyytämään ruunalta isompaa käyntiä. Ero edelliskertoihin oli jo tässä vaiheessa suuri!
 
Ravissa ajatuksena oli edelleen se sama ulkoavuilla tukeminen. Lähdimme ravaamaan ja hevonen ei tuntunut aivan niin hyvältä kuin aiemmin. Varsinkin oikeaan kierrokseen se vastusteli todella paljon, lähinnä heittelemällä päätään  ja työtämällä kieltään ulos. Yritin pitää oman käteni tasaisena ja tuntuman hevosen suuhun koko ajan niin, ettei pään viskomisenkaan aikana ohja päässyt löystymään. Tätä kesti hetken aikaa ja olin jo vähän epätoivoinen - tähänkö koko tunti menisi, mistä kiikastaa? Otimme hieman laukkaa ja heti nostosta lähtien Champ oli todella haluton liikkumaan eteenpäin. Laukkasin puolikkaan ympyrän verran ja pysäytin sen. Olin laittanut hevoselle pienet pintelinpatjan palaset satulan ja huovan väliin ihan kokeillakseni, olisiko sillä vaikutusta hevosen toimivuuteen. Satulahan siis todettiin sovituksessa Champille täysin sopivaksi ja nyt tuli ainakin todettua, ettei tuollaisia omia viritelmiä tarvita! Kun otin pintelipatjat pois satulan alta ja lähdin uudelleen liikkeelle, oli allani täysin eri hevonen.

Tässä erittäin huonolaatuinen kuva (varjostukset jne eivät erotu) piirrustustekeleestäni, jonka aloitin viime viikolla ja joka
jäi pahasti kesken.. Katsotaan, jos saisin tehtyä sen valmiiksi tässä viikon aikana ja skannaisin sitten koneelle!
Vasempaan kierrokseen hevonen oli parempi kuin koskaan - valehtelematta! Sanna totesikin, että nyt mulla on allani hevonen isoilla liikkeillä ja omalla moottorilla. Se oikeasti vain halusi mennä eteenpäin ja liikkui niin tyytyväisen näköisenä, että hymyilin kuin Naantalin aurinko. Oikean suunnan ongelmat tuntuivat pienentyneen viime kerrasta kymmenesosaan, sillä viimeksi emme meinanneet päästä pitkää sivua ilman laukanvaihtoa ja nyt pystyin lisäämään laukkaa suorilla ilman, että Champ yritti tarjota vaihtamista.
 
Voitte kuvitella, miten iloinen olin tuon tunnin jälkeen. Perjantaina jatkoin samaa fiilistä naapurikentällämme ja lauantaina hyppäsimme aamulla ennen töitäni. Piude tuli pitämään mulle ja eräälle toiselle yksityisratsastajalle (tosin eri ihminen kuin koulutunnilla) valmennusta ja hyppäsimme viimeksi kuvailemaani harjoitusta: ravilähestymisellä maapuomi - ristikko - 5,5m - okseri - 6m - pysty. Tehokasta ja hyvää jumppaa hevoselle! Tuossa alla on videokooste, en tajua miksi laatu meni noin huonoksi..
 
 
Aloitimme tunnin kuten edellisenkin estevalmennuksen: Piude laittoi kaksi maapuomia viiden laukka-askeleen päähän toisistaan ja tulimme tätä ensin ravissa, jonka jälkeen luonnollisesti laukassa. Tarkoituksena oli pitää hevonen suorana ja samassa laukassa koko linjan ajan. Molemmissa askellajeissa tarkoituksena oli ratsastaa puomien sijaan vain tahtia ja tempoa, jolloin puomit tulivat mukaan ns. itsestään. Jos puomeja alkoi jahtaamaan, ei paikat yleensäkään sopineet hyvin ja homma meni sähläämiseksi.
 
Muistanette varmaan, kun valitin viimeksi tätä tehdessämme, ettei hommasta meinannut tulla laukassa yhtään mitään. Tulimme tehtävää oikeassa laukassa tällöin varmaankin 50 kertaa putkeen ja aina Champ vaihtoi laukan viimeistään toisen puomin päällä. Tein perjantaina itsekseni todella paljon avoja oikeassa laukassa ja ratsastin muutenkin edelliset kerrat hevosta normaalia tarkemmin, ja tulos oli todellakin nähtävissä. Laukka ei vaihtunut kuin kerran ja sekin oli ensimmäisen puomin päällä horjahtaessani itse Champin tehdessä ison loikan. Pystyin säätelemään hevosen tahtia ja askelten pituutta haluamallani tavalla, asettamaan kumpaan suuntaan tahansa ja kaikki tämä ilman, että hevosella oli edes ajatusta laukanvaihdosta. Toki liioittelin ensimmäiset kerrat tehden puomien välissä avotaivutusta, mutta nopeasti pääsin hevosen suoristamaan ja tekemään linjan normaalisti. Piude totesikin, että nyt mulla on hevonen ohjan ja pohkeen välissä. Se on paljon sanottu, sillä Piudelta näitä kehuja ei liiaksi asti kuule!

 
Puomilinjan jälkeen jatkoimme verryttelyä innarikavalettien avulla, mutta siitä en kerro sen enempää - videolla näätte pienen pätkän tästä. Välit olivat kolme metriä, mikä oli hieman pidempi kuin viime kerralla ja näin ollen pystyin tulemaan ihan normaalilla laukalla sisään ja jatkamaan samassa temmossa koko tehtävän ajan.
 
Sitten itse hyppäämiseen! Sisään sai tulla hieman normaalia lyhyempää ravia, sillä välit eivät todellakaan olleet pitkät näin isolaukkaiselle hevoselle. Liian hätäisen sisääntulon seurauksena oli nopeat ja selättömät hypyt, joita emme tietenkään hakeneet. Aloitimme ihan pienistä korkeuksista ja teimme paljon toistoja. Mun piti itse kiinnittää huomiota omaan ylävartalooni ja ajatella ponnistuksessa tiukkoja syviä vatsalihaksia, jotten sukeltaisi hevosen kaulalle. Koska tehtävä oli todella yksinkertainen ja hevonen hoiti hyppäämisen itse, pystyin keskittymään täysin esimerkiksi omien jalkojeni asentoon hypyissä.


Lopuksi tulimme kerran linjan niin, että nostimme okseria hieman isommaksi ja kerran niin, että pysty oli isompi. Mitään ihmeellisiä korkeuksia nuo eivät olleet, vaan halusimme nimenomaan tällä jumpata hevosta ja antaa sille hieman ajattelemista. Oli kyllä todella kiva tunti tämäkin! Piuden sanojen mukaan Champin kanssa pitää vain oikeasti alkaa tekemään töitä humputtelun sijaan, sillä vain sitä työtä tekemällä tuloksia saa aikaiseksi. Helposti itsekseni ratsastellesani jään tekemään liikaa samoja asioita. Nyt viimeaikoina olen tosin alkanut tekemään monipuolisemmin kaikkea - koonnut hevosta, tehnyt avoja ja väistöjä jne. Pitää olla tiukkana myös tulevaisuudessa ja jättää hömpöttelyt kevyemmille päiville!

Lue lisää

torstai 22. elokuuta 2013

#220: Proteesijalkainen hevonen

Yllätys yllätys, luvassa on kauan toivottu postaus! Haluan vihdoin antaa teille lupaamani kuvat Champin kipseistä, kun olette niitä niin ahkerasti pyydelleet ja sain niistä vihdoin kuvat räpsäistyä. Ensin koko tarina lyhykäisyydessään: Champ kengitettiin viime keväänä hieman niin ja näin erään kengittäjän toimesta, jonka jälkeen se ontui molempia etusiaan ja lopulta enemmän oikeaa. Virheen tehnyt kengittäjä kokeili korjata asiaa, muttei siinä onnistunut ja niinpä saimme toisen kengittäjän asialle. Tämän uuden kengittäjän korjauksien ja uuden pohjallisen ansiosta Champ ei enää ontunut ja parin viikon päästä pohjallinen otettiin pois, joskin kenkiä jouduttiin korjailemaan joka jalkaan ja näin ollen kavioihin tuli turhaan reikiä nauloista.
 
Samoihin aikoihin kavio rupesi lohkeilemaan jokaisesta jalasta enemmän ja vähemmän, takasista rajummin. Kengät eivät meinanneet pysyä jaloissa ja kesäkuun puolessa välissä vtj:aan tulikin paise kengättömyyden vuoksi (ilmeisesti joku kivi oli päässyt bootsin sisään). Sitä hoidettiin viikko, jonka jälkeen joka jalkaan lyötiin nämä kipsit. Aluksi ne pysyivät jalassa huonosti, sillä Champilla ei ollut kantoja kavioissaan juuri ollenkaan ja kipsit saatiin kiinni pelkällä liimalla, sillä naulattavaa osaa kaviossa ei juuri enää ollut - ne olivat lohkeilleet niin kapeiksi. Jompi kumpi takasten kipseistä irtosi lähes joka viikko.

Etukavion kipsi sivulta kuvattuna. Näihin ei jätetty kantaan ollenkaan kipsiä, sillä kengät ovat hyvin kiinni nauloilla.
Etusiin laitettiin kipsit ns. varmuuden vuoksi, kun sisäpuolen reunoihin alkoi tulemaan hieman lohkeamaa.
Ja sama edestä päin.

 
Vähitellen kesän mittaan ja formula4feedin syöttämisen ansiosta kaviot ovat kasvaneet sen verran, ettei lohkeilevaa osaa enää juurikaan ole kaviossa ja uusi, ylhäällä oleva kavioaines tuntuu paljon paremmalta kuin alempi, vanha kavio. Kaviot ovat nyt todella pienet, mutta kengittäjämme mukaan on hyvin mahdollista, että seuraavan kengityskerran jälkeen (eli joskus lokakuun lopulla, syyskuussa on vielä yksi kengitys) Champ ei enää kipsejä tarvitse. Kengittäjä veikkasi, että viime kesänä Champilla on saattanut olla jokin aineenvaihduntahäiriö, minkä jäljet näkyvät nyt kavioissa, sillä uusi kavio on selkeästi parempilaatuista. Toisaalta voi myös olla, että tämä huonokavioisuus on jokakesäinen juttu..
 
Nyt toivon, että kipsit pysyvät jaloissa hyvin ainakin seuraavaan kengitykseen asti! Kannat ovat kasvaneet sen verran, että kipsiä uskaltaa jättää hieman ylöspäin. Liiman lisäksi kavioon on saanut lyötyä muutaman naulan, etusiin ihan normaalisti kaikki naulat ja vasempaan takaseen laitoimme lisäksi kolme asiaan tarkoitettua ruuvia kavion etuosaan. Jos nyt ei kipsi pysy, niin ei sitten millään!
 
Voitte kuvitella, miten turhauttavaa tämä on ollut pidemmän päälle. Olemme lähettäneet vakuutukseen korvauspyynnön osasta kuluista, sillä esimerkiksi kengitysvirheestä johtunut erikoispohjallinen ja myöhemmin paiseet ja kavion röntgenkuvaus saattaisivat hyvinkin mennä korvattaviin kuluihin. Toisaalta en usko, että mikään muukaan sairaskengitys lasketaan vakutuuksen piiriin, joten saa sitten nähdä tästä. Olen viimeksi maksanut kesäkuun kengityksen, johon sisältyi normaalit etukengät ja kipsit takasiin - tälle tuli hintaa reilu 170€. Kuvitelkaahan seuraavan laskun suuruutta, kun tuosta eteenpäin kengittäjä on käynyt kerran viikkoon korjaamassa irtokipsin joko liimallalla vanhan tai tekemällä uuden ja laittanut muistaakseni kerran koko hevosen ympäri. Jep, innolla odottelen..

Tältä näytti takanen viime viikolla. Kavio on todella kapea ja lyhyt, mutta ennen halkeamia oli lähes puoleen väliin kaviota ja nyt vain alareunassa. Kavion pinta on tuollainen kipsin takia, siinä on liimaa ja kulumaa, mutta hankaamalla irtoavat :)
Tällaisen viritin sitten tuohon yllä olevaan kavioon. Musta on tullut mestari näissä tekokavioissa, saan rakennettua hevoselle
ihan kantaakin erilaisten viritelmien avulla ;) Tuohon päälle vielä se töppönen ja heppa ulkoilemaan.
Loppuun vielä pieni tiivistys siitä, miten kipsi tehdään hevoselle. Hevosen kavio kuumennetaan ensin reunoista jollakin puhaltimella (putsauksen jälkeen), jonka jälkeen siihen levitetään erikoisjoustavaa liimaa. Tämän jälkeen kipsirullasta rullataan silloin vielä "löysää" kipsiä (vähän kuin pintelirullasta) kavion ympärille, ihan pohjaa myöten monta kierrosta. Kun löysä kipsi on paikallaan, tungetaan siihen niin paljon vettä kuin mahdollista ja sitten päälle kääritään normaalia elmukelmua tms., joka pitää hyvin paketin kasassa. Kun hevonen laskee tämän jälkeen jalan maahan, muotoutuu pohja oikeaan malliin hevosen kavion mukaan ja samalla alkaa välitön kovettuminen. Muutamassa kymmenessä sekunnissa koko komeus on aivan kivikova, aivan kuten normaali kipsi ihmisellä esimerkiksi murtuneessa kädessä. Kun kovettuminen on valmis, leikataan ylimääräiset osat pois kannoilta ja reunoista niin, ettei kipsi paina tuntohermoja. Tämän jälkeen kipsiin lyödään kengät aivan, kuten normaaleihin kavioihin. Se vaatii taitoa kengittäjältä, sillä kavion pintaa ja sisäreunaa ei ole näkyvissä, kaikki on tehtävä ammattitaidon varassa.
 
Huh, tulipahan jälleen tekstiä! Toivottavasti tämä aukaisi teille lukijoille hieman meidän tilannetta ja etenkin tätä kipsiasiaa, josta olette olleet kiinnostuneita. Pahoittelen vääriä termejä ja epäammattimaisuuttani koskien kengitystä, en ole perehtynyt asiaan sivusta seuraamista kummemmin! Jos teillä herää aihetta koskien vielä kysymyksiä, koitan vastata parhaani mukaan.
Lue lisää

keskiviikko 21. elokuuta 2013

#219: Vähän tulevaisuudesta

Noniin, palaillaan jälleen takaisin hevosaiheiden pariin! Mitään sen erikoisempaa ei ole viime aikoina tapahtunut, joten blogiin ei ole ollut syytä kirjoittaa syvällisemmin. Tein toissapäivänä vihdoin uutta ulkoasua ja tällä kertaa värimaailmaksi valikoitui vaaleansininen - mitäs pidätte? Lähiaikoina luvassa on muuten isompi erikoispostaus vähän humoristiseen tapaan kirjoitettuna, niistä kun olette aina tuntuneet tykkäävän!

Olenpas iloisen näköinen.. Yritin ottaa yhteiskuvaa viime viikolla, mutta Champpia ei kiinnostanut!
Samaiselta kerralta kuin ylempi. Kaikki postauksen kuvat ovat muuten kännykkäkuvia! Alla enemmän kuvia tästä kerrasta :)


Tää kuva on joskus pari viikkoa sitten, kun satoi ihan kaatamalla - mun puhelin kastui ja jouduin kuivattelemaan sitä pari
tuntia ennen kuin se suostui edes käynnistymään.. Me mentiin urheasti maastossa, koska maneesiin ei päässyt :D
Champin kanssa elämä rullaa omalla painollaan eteenpäin. Tänään ruuna sai levähtää vapaapäivän merkeissä rankemman ratsastusjakson päätteeksi ja otimme siitä tarhassa paljon hassuttelukuvia, joita latailen blogiin, kunhan saan ne kaverini kamerasta omalle koneelleni. Menneisiin päiviin on sisältynyt kaikkea tiukasta kouluväännöstä onnistuneisiin estetreeneihin ja huomenna teema jatkuu Sannan kouluvalmennuksen merkeissä. On ihanaa päästä jo säännöllisesti valvovan kouluopettajan silmän alle, sillä silloin kehitystä meissä ratsukkona tapahtuu nopeinta tahtia. Viimekertainen tunti antoi niin paljon tsemppiä tulevaisuuteen, että sillä energialla jaksaakin varmaan koko talven!
 
Tämän viikon perjantaina aion rakentaa maneesiin erittäin yksinkertaisen, mutta meille sitäkin haastavamman tehtävän: viiden laukka-askeleen välillä kaksi maapuomia maneesin pituushalkaisijalle. Sitä sitten tulisi laukata koko ajan joko vasemmassa tai oikeassa laukassa ilman, että laukka vaihtuu. Oikeassa laukassa meidän ongelmamme näkyy: toisen puomin kohdalla Champ vaihtaa lähes poikkeuksetta vasempaan laukkaan. Istun itse vinossa vasemmalle ja pyrin korjaamaan sitä väärin nojaamalla ylävartalolla enemmän oikealle, jolloin paino luonnollisesti tippuu vasemmalle ja hevonen vaihtaa laukan itselleen helpommaksi. Menimme tätä tehtävää alkuverryttelynä maanantain estevalmennuksessa ja vasta ehkä 50. kerran jälkeen tajusin ajatella suoralla avotaivutusta, jolloin tehtävä onnistuikin hyvin. Äh, tiedätte varmasti sen tunteen, kun toistaa saman virheen miljoona kertaa osaamatta kuitenkaan korjata sitä, vaikka yrittäisi mitä!

"ihan oikeesti laita se kamera pois mua nolottaa, noikin tuolla sun takana kattoo tolleen äääääääääää"
"MÄ EN JAKSA KÄVELLÄ ENÄÄ tää on varmaan sadasviisesmiljoonas kierros!!"
omnomn tästä se tykkää!
Lauantaina meillä on vuorossa estevalmennus! Yritän ehdottomasti saada paikalle kuvaajan (kaikki halukkaat, ilmoittautukaa heti :D), sillä hyppäämme diagonaalilinjalla jumppasarjaa: ravilähestymisellä maapuomin jälkeen ristikko - 5,5m - okseri - 6m - pysty. Nämä välit tulevat olemaan Champille todellista jumppaa niiden lyhyyden vuoksi, mutta katsotaan, miten selviämme! Maanantaina hyppäsimme tuota ilman viimeistä pystyä ja okseri nousi lopuksi 120-130cm korkeudelle, jolloin kuskilla alkoi jo olemaan kyydissäpysymisvaikeuksia: hevonen nimittäin joutui oikeasti nousemaan ylöspäin ja käyttämään itseään täysin koko hypyn läpi, sillä väli oli sen verran lyhyt. Hauskaa vaihtelua tällainen jumppaaminen välillä :)
 
Nyt kun päästiin tulevaisuuden makuun, voinen avata hieman tulevaa kisakalenteria ja tapahtumia syksyltä. Mikäli kengät pysyvät jaloissa (kop kop!), tarkoituksena on osallistua 8.9. Keravalla järjestettäviin aluemestaruuskisoihin tyylimestaruusluokassa. Mun tavoitteena tälle kaudellehan oli tosiaan se nuorten aluemestaruus 115cm tasolla arvosteluna AM5 eli uusinnassa 10cm isommat esteet, mutta koska kisakautta ei meillä tänä vuonna näistä kavio-ongelmista johtuen ollut, ei tavoitteeseen päästy. Aluemestaruuksien jälkeisellä viikolla on Hevoset Stadikalla, jossa olen lupautunut työskentelemään ahkerana perjantaista sunnuntaihin. Siltä viikonlopulta on muuten luvassa jotain muutakin spesiaalia, josta te lukijat ilahdutte varmasti ;) Arvaakohan kukaan?

Tämä kuva on Weekend-perjantai aamulla otettu joskus puoli kahdeksalta :D
Kannattaa vierailla useemmin naapurissa hevosen kanssa! Maailman parhainta kakkua <3
"tääl on ihan varmasti vielä parempaa ruohoo kuin tossa viiden sentin päässä, oon ihan varma!!!"
 
Syyskuuhun mahtuu vielä ainakin yhdet kisat, nimittäin Ypäjän loppukuun kolmipäiväiset hallialuekansalliset. Hyppään siellä varmaan jonkun metrin ja pari 110cm-luokkaa, kutsu ainakin vaikutti hyvältä tähän suunnitelmaan. Lokakuussa on muuten jälleen Horse Show, jossa minä ja Steffi palloillaan jälleen kansliassa tekemässä töitä yhtä ahkerina kuin viimekin vuonna..!
 
Mihin yllämainituista kisoista/tapahtumista olette tulossa?
 
Tänään illalla/yöllä on julkaisuussa vielä uusi postaus kipsien osalta, kun sitä olette niin kovasti toivoneet! Toivottavasti se aukaisee muutamia "mustia aukkoja", joita osalla lukijoista saattaa asian osalta olla. Nyt lähden piirtämään pitkästä aikaa - viimeksi olen maalannut tai piirtänyt kunnolla vuonna 2009 ja hinku hommaan on hirmuinen. Saa nähdä, millaista jälkeä saan aikaseksi :)
Lue lisää

maanantai 19. elokuuta 2013

#218: WKND 2013

Olen pitänyt tämän blogini lähes täydellisen hevosaiheisena paikkana, sillä en halua tuoda esille muusta elämästäni tarkempia yksityiskohtia. Jo blogin nimikin viittaa sen aihealueeseen: Aadan hevoselämää. Nyt päätin tehdä pienen muutoksen näin yhden postauksen ajaksi ja antaa lifestylepostaukselle oman vuoronsa! Luvassa on kattava ja täydellisen hevoseton postaus viikonlopustamme Weekend Festivaaleilla, joten ne lukijat, jotka eivät halua lifestylepostausta lukea, voivat suosiolla skipata tulevat kuvat ja videot. Kaikki kuvat ja videot ovat muuten kuvattu kännykällä, eli laatu ei päätä huimaa!
 
Ketkä lukijat olivat Weekendissä tänä vuonna?
 
Tästä se lähtee!
Odotellessamme alueelle pääsyä otettiin NRJ:n iltapäiväjuontaja Tuija Pehkosen kanssa yhteiskuva!
Tosiaan, olimme siis kaverini Sarinan kanssa viettämässä uskomattoman hienot kaksi päivää Helsingin Kyläsaaressa järjestetyillä Suomen suurimmilla elektronisen tanssimusiikin festareilla. Olin Weekendissä myös viime vuonna, mutta tämän vuoden järjestelyt ja artistikattaus oli aivan vertaansa vailla - mukana olivat muiden muassa maailman eniten ja kolmanneksi eniten tienaavat DJ:t Calvin Harris ja David Guetta.
 
Hain Sarinan juna-asemalta torstai-iltana töiden jälkeen, jolloin festarifiilistelyt pääsivät kunnolla käyntiin. Perjantaina herätys oli hieman kuuden jälkeen ja lähdimme tallille ratsastamaan Champin, josta matkamme suuntasi juomaostoksille. Mukaan tarttui kaikkea ihan normaalista lonkerosta vähän erikoisimpiin juomiin sekä tietysti pientä purtavaa nälän yllättäessä. Lähdimme valmisteluiden jälkeen festarialueelle jo ennen puoltapäivää, vaikka portit aukesivatkin vasta kahdelta - halusimme olla paikan päällä ajoissa ostamassa jatkolippuja Tivoliin ja muutenkin fiilistelemässä festaritunnelmaa hyvän sään saattelemana!
 
Perjantain ensimmäinen näkemämme artisti oli Far East Movement, jota seurailimme hetken aikaa. Lähdimme kuitenkin nopeasti odottelemaan Cheekin aloittamista, sillä halusimme päästä mahdollisimman lähelle lavaa: olimmekin lopulta vain muutaman metrin päässä aidasta. Cheekin keikka oli todella hyvä ja paikalla oli jo tällöin aivan järkyttävän paljon ihmisiä! Tunnelma oli huippuhyvä ja kaikilla näytti olevan hauskaa.


Cheek!
Tällaiset kokistölkit teetettiin itsellemme, aika hauskaa :)
Cheekin jälkeen taisimme piipahtaa hetken aikaa Redraman esiintymisteltassa, kunnes jatkoimme matkaa Examplen esityksen alun odottelemiseen. Examplelta tiesin ennestään vain kaksi biisiä, jotka molemmat laitoin tuohon videollekin. Kokonaisuudessaan positiivinen yllätys ja varsinkin tuon Change the way you kiss me -biisin kohdalla ihmiset olivat aivan sekaisin!
 
Examplen jälkeen kävimme hengailemassa alueella ja näimme tuttuja. Päätimme lähteä jonottamaan Calvin Harrisin keikkaa varten reilu puolitoista tuntia ennen sen alkamista, eli meiltä jäi kokonaisuudessaan Armin van Buurenin setti väliin. Olimme kuitenkin hyvin tietoisia tästä jo etukäteen, eikä festareille kuulu koskaan lähteä "mulle kaikki heti"-periaatteella, joka ilmeisesti oli osalla katsojista (ainakin Iltalehden suuruudenhakuisten otsikoiden ja juttujen mukaan). Pääsimme kuin pääsimmekin lähes eturiviin, edessämme oli vain yksi ihmisrivi (eli yksi ihminen kummankin edessä) ja nämäkin sattuivat olemaan meitä lyhyempiä ja oikein mukavia ihmisiä, joiden kanssa juttelimme hieman ennen keikkaa.
 
Ostettiin noita leitä tuolta ja pidettiin niitä sitten molemmat päivät - tottakai!
Tunnelma CHECK :D
Calvin Harris <3
 
 
Illan paras osuus oli ehdottomasti Calvinin keikka! Mies on syystäkin maailman eniten tienaava DJ, sillä koko kymmentuhatpäinen yleisö (eli kaikki, jotka telttaan mahtuivat) oli koko ajan mukana ja nautti varmasti täysin siemauksin koko esityksestä. Lähdimme Calvinin lopetettua autokyydillä kotiin, sillä seuraavana päivänä oli vuorossa jälleen talleilua ennen uutta festaripäivää.
 
Perjantain koostevideon biisit menevät suunnilleen seuraavanlaisesti (korjatkaa, jos en ole tiennyt biisin nimeä/se on väärin!):
 
0:00 : Cheek - Jos  mä oisin sä
0:18 : Cheek (ft. Jukka Poika) - Jossu
0:36 : Cheek (Dingo) - Levoton tuhkimo
0:50 : Cheek - Timantit on ikuisia
1:51 : Example (ft. Calvin Harris) - We'll Be Coming Back
2:07 : Example - Change the way you kiss me
2:33 : Calvin Harris (ft. Kelis) - Bounce
2:53 : Calvin Harris (ft. Tinie Tempah) - Drinking from the bottle
4:01 : Calvin Harris (ft. Rihanna) - We found love
5:27 : Calvin Harris - en muista nimeä
5:47 : Calvin Harris - en muista nimeä
6:03 : Calvin Harris (ft. Florence Welch) - Sweet Nothing
 
Lauantaina olimme Kyläsaaressa vasta kolmen jälkeen, jolloin hieman sateli vettä. Se ei menoa haitannut, vaan suuntasimme pienen palloilun jälkeen odottamaan Innan keikkaa. En ollut aiemmin edes kuullut tämän laulajan nimeä yhdistettyinä biiseihin, jotka häneltä tiesin, mutta Sarina onneksi valaisi mua asiasta aamulla näyttämällä muutamia tunnetuimpia kappaleita youtubesta. Innan keikan jälkeen yritimme lähteä katsomaan Cazezetten keikkaa, mutta koska lavan lähellekään ei päässyt (olimme liikkeellä vasta keikan alettua), päätimme suunnata kulkumme Asteen luokse. Jaksoimme olla tuolla hetken aikaa, jonka jälkeen palloilimme jälleen alueella ostaen muun muassa ihmeellisen kynän, jonka jälki loisti tietyssä valossa. Piirtelimme sillä sitten naamoihimme ja käsiin, jonka jälkeen kaikki vaatteemme ja laukkumme olivat ihan liidussa.. No, se ei menoa haitannut!
 
Lauantai - ready to go!
Pakollinen kuva rannekkeista
Inna!
 
Noin tunti ennen David Guettan keikkaa menimme odottelemaan lavan eteen. Saimmekin hyvät paikat, sillä emme halunneet enää eturiviin sen ahtauden vuoksi, mutta olimme kuitenkin reippaasti alle puolessa välissä koko ihmismassaa. Oman pituuteni ansiosta näin hyvin lavalle, jotain hyötyä siis tästäkin! Meidän vieressä oli jälleen muutamia mukavia ihmisiä, joiden kanssa juttelimme hieman ja pidinkin itseasiassa kahta näistä hartioillani keikan aikana hetken, sillä molemmat olivat sen verran lyhyitä, etteivät nähneet muuten ilmeisesti kunnolla. Koin myös suuren yllätyksen, kun viimeisen biisin kohdalla Viivi ilmestyi jostain moikkaamaan! Uskomatonta, että siellä kymmenien ja kymmenien tuhansien ihmisten joukossa juuri Viivi sattuu löytämään mut ja vielä muistaakin - olimme siis Stephexillä Belgiassa samaan aikaan töissä vuonna 2011. Sovimme, että nähdään jossakin  vaiheessa tai ainakin vaihdamme kuulumisia useammin!
 
Guettan keikka oli huikea, aivan kuten viimekin vuonna! Mukana oli kaikenlaista musiikkia ja valoshow oli hieno. Kun Guetta lopetti, monet ryntäsivät katsomaan Sebastian Ingrossoa telttaan, joka taisi kylläkin olla jo silloin tupaten täynnä. Menimme itse suosiolla anniskelualueen kautta teltan takaosaan ja hengailimme siellä hetken. Emme kuunnelleet Ingrosson esitystä sen pidempään, vaikka hyvä DJ hänkin on, vaan jatkoimme matkaa Helsingin yöhön Weekendin virallisille jatkoille Fredan Tivoliin. Tarkoituksenamme oli olla baarissa pilkkuun asti, mutta väsähdimme hieman kolmen jälkeen ja suuntasimme mäkin kautta bussilla kohti kotia. Nukkumassa olimme hieman viiden jälkeen ja sunnuntaina heräsimme suunnilleen kahdelta!
 
Lauantain koostevideon biisit menevät suunnilleen seuraavanlaisesti (korjatkaa, jos en ole tiennyt biisin nimeä/se on väärin!):
 
0:00 : Inna - More than friends
0:17 : Inna - Amazing (?)
1:13 : Aste - en muista nimeä
1:40 : David Guetta (ft. Akon, Ne-Yo) - Play Hard
2:46 : David Guetta (ft. Akon, Ne-Yo) - Play Hard
2:56 : David Guetta, ei vissiin mikään oikea biisi?
3:08 : David Guetta (Eric Prydz) - Everyday
3:22 : David Guetta, ei vissiin mikään oikea biisi?
3:34 : David Guetta (Far East Movement) - Get Up Rattle
4:09 : David Guetta, ei vissiin mikään oikea biisi?
4:31 : David Guetta, ei vissiin mikään oikea biisi?
4:56 : David Guetta (ft. Sia) - Titanium
5:45 : David Guetta (ft. Sia) - She Wolf
6:38 : David Guetta (ft. Usher) - Without You
7:11 : David Guetta (ft. Usher) - Without You
8:31 : Jatkot Fredan Tivolissa
 
Tässä näätte näitä hienoja piirrustuksia käsiin ja naamaan. Mukana myös kaverini Kia :)
David Guetta <3
 
 



















Pakko sanoa, että olipahan taas yksi kesän huikeimmista muistoista ja viikonlopuista! Pääosin hyvät säät, upeat artistit, mahtavat kaverit ja hyvät järjestelyt takasivat unohtumattoman kokemuksen. Lehtien mukaan ihmiset olivat valittaneet melusta ja vaikka mistä muusta, mutta koska melurajat eivät ylittyneet ja tällaiset festarit ovat todellakin vain kerran vuodessa, voin hyvillä mielin todeta, että mikäli jonkun ihmisen elämä meni tästä oikeasti pilalle, niin menköön. Ei kukaan voi olla niin pikkusieluinen, etteikö ymmärtäisi, että festareista lähtee aina ääntä.. Tai että keikoille joutuu jonottamaan ajoissa, mikäli haluaa päästä mahdollisimman eteen. Vähän festarihenkeä mukaan!
 
Ensi vuonna olisi tarkoitus suunnata myös ehkä maailman huikeimmille festareille Belgiaan, nimittäin Tomorrowlandiin! Katsotaan, tuleeko siitä koskaan mitään. Mutta nyt suuntaan nukkumaan, sillä huomenna on jälleen normaali valmennuspäivä ja tarkoituksena on tehtä kattavampaa hevospostausta. Mitäs piditte tällaisesta lifestyletyyppisestä postauksesta - teenkö jatkossa lisää aina silloin tällöin? :)
 
HAHAHA, tässäpä hieno loppukevennys :) tää oli lauantaiaamulta, kun lähdettiin tallille...
 
Lue lisää

sunnuntai 11. elokuuta 2013

#217: Onnistumisia seuraa epäonni...

Osan postauksen kuvista on kuvannut Veera Anttonen, iso kiitos hänelle!
Hmph. Olin ilmoittautunut Tampereen ratsastusseuran alue-estekilpailuihin hyppäämään luokat 100cm ja 110cm. Kuinka sitten kävikään, metrin radan aikana meiltä irtosi kenkä matkasta, eikä kymppiä luonnollisestikaan sitten startattu. Nyt on luvassa lyhyt ja ytimekäs postaus: mukana on paljon kuvia ja tällä kertaa vähemmän tekstiä, sillä huominen työpäivä painaa päälle!
 
Equstomista eli Champin kotitallilta ajoi Tampereelle noin kaksi tuntia trailerin kanssa, joten olimme tallilla vaille kymmenen hoitamassa ruunalle ruokaa turvan eteen ja valmistelemassa lähtöä kisoihin. Auto starttasi yhdentoista jälkeen ja rauhallisen matkanteon siivittämänä saavuimme kisapaikalle noin yhden maissa. Koska olimme paikalla hyvissä ajoin, kerkesin rauhassa käydä kyselemässä kansliasta tilannetta aikataulujen suhteen ja nähdä vielä kaverini Rosan poni breeders-radan, jonka siivittämänä hän voitti kokonaiskilpailun ja 2600€:n potin itselleen!
 
"älä harjaa mun päätä hei.."

Champ katseli samaan aikaan järjestettyjä koulukisoja melko kummeksuen :D
Champ sai kävellä ensin pitkähkön ajan käsihevosalueella ja kävelin itse samalla radan isäni kanssa. Rata oli kivan tuntuinen: vaikka kisat olivat maneesissa, ei rataan sisältynyt mitään hirvittäviä käännöksiä tai kinkkisiä ratkaisuja. Esteet olivat kivan näköisiä ja pohja tuntui hyvältä - kaikki oli siis mitä parhaiten ajatellen ensimmäistä yhteistä 110cm-starttiamme.
 
Lähdin verryttelyyn ajatuksella, etten ota kauhean montaa hyppyä ennen rataa, sillä metri toimisi vähän kuin verryttelyluokkana seuraavalle luokalle. Champ kävi hieman normaalia kuumempana, minkä vuoksi laitoin sille häntään punaisen rusetin. Se ei potki koskaan muita hevosia, mutta saattaa omasta heilumisestani johtuen vaihdella laukkoja hieman lennokkaasti.. Silloin muiden ratsukoiden on hyvä osata varoa hevosen takapäätä. Radalle lähdin hyvällä fiiliksellä tekemään siistiä perusrataa ja nopeaa toista kierrosta.
 
Lähtömerkin saatuani tein sen tyypillisen virheen - jäin ratsastamaan auttamattomasti pakki päällä ja oikein vetämällä vedin hevosen ihan pohjaan ensimmäiselle esteelle. Rehellisenä hevosena (Piude sanoikin joskus aikoinaan: "kun se yrittää niin kovasti pysyä irti niistä puomeista, yritä tehdä se sille vähän helpommaksi.." :D) Champ kuitenkin selvitti okserin ongelmitta, minkä jälkeen sain rytmistä vähän paremmin kiinni. Rataan ei sisältynyt oikeastaan mitään muuta kauhean kummallista tai normaalista poikkeavaa: dyykkasin toki yhtä lahjakkaasti kuin ennenkin, tein muutamia tyhmempiä ratkaisuja esteiden välissä ja varpaani osoittivat milloin mihinkin suuntaan, mutta videolta katsottuna meno oli muuten siedettävää. Selkään homma tuntui hieman sähläykseltä ja totesinkin sen radan jälkeen Janitalle, joka oli mukana hoitajan roolissa. "Se oli kyllä kaikkee muuta kuin siisti rata.."
 
 
 


Verryttelyhyppyjä, ylin kuva näistä oli radankävelystä
Mutta. Se kenkä. En tiedä missä vaiheessa se irtosi, eikä Champ ontunut radan aikana tai sen jälkeen irronnutta kenkää. Jossain vaiheessa metrin rataa kenkä siis irtosi, huomasimme sen heti maneesista poistuttuamme, kun halusin tarkistaa kaikkien kenkien olevan kiinni (pakonomainen tapa nykyään, kun noita kenkiä on tosiaan irronnut). Ensimmäinen fiilis oli tietysti masentava - "ei taas!" Muutamassa sekunnissa totesin kuitenkin, että riskit tähän oli olemassa ja näillä mennään, mitä on annettu. Eikun kansliasta pyytämään jesaria ja pintelipatjan kanssa pehmuste hevosen kavion ympärille ennen kamojen purkua ja traileriin lastausta.
 
Sijoituin metrissä kolmanneksi ja kävin pyytämässä kansliasta luvan osallistua palkintojenjakoon ilman hevosta, kun en sillä luonnollisesti kengättömänä halunnut mennä. Peruin samalla osallistumiseni seuraavaan luokkaan, mikä kyllä tässä tilanteessa harmitti ehkä enemmän kuin kengän irtoaminen. Tiedän, että huomenna saan kengän varmaankin kiinni ja noiden tippuminen on nykyään niin jokaviikkoinen juttu, ettei se oikeastaan enää edes masenna mieltä. Odotan innolla sitä aikaa, kun Champin kaviot ovat jälleen normaalit ja pystymme pitämään kenkiä ilman kipsejä - merkkejä paremmasta on koko ajan lisää ja kaviot kasvavat tasaista tahtia paremmiksi. Valitettavasti kavion kasvatuksessa ainoana apuna on aika. Ehkä syksyn lopulla karsinassa seisoo hyväkavioinen hevonen vailla kaviohuolia? Siihen asti omistajalla on huoli lähinnä postissa saapuvista kengityslaskuista, sillä kipsien ja paikka-aineiden käyttäminen viikoittain ei ole mitään halpaa lystiä..!
 
C. Veera Anttonen
C. Veera Anttonen, ensimmäisen esteen tyriminen.. heppa pelastaa hienosti :)

C. Veera Anttonen
C. Veera Anttonen
C. Veera Anttonen
C. Veera Anttonen, uusinnassa yritin kääntää nopeasti tämän okserin jälkeen, mutta koska sille tuli vähän iso hyppy, jäi yritys aika huonoksi - jäin kyllä roikkumaan ohjiin ja hevosen ilme on lähinnä "mitäseuraavaksimitäseuraavaksi??!"
C. Veera Anttonen

Isä otti kuvan vielä, kun tulin palkintojenjaosta pois
Haluan painottaa vielä, etten olisi todellakaan hypännyt rataa loppuun, mikäli olisin tiennyt kengän olevan irti. Valitettavasti Champ ei reagoinut ainakaan selkään asti tuntuvasti kengän puuttumiseen, eikä videon tai kuvien perusteella näyttänyt onneksemme asiasta kovinkaan kärsivän. Ruuna sai radan jälkeen superpaljon taputuksia ja herkkuja sekä lemppariaan melassivettä. Olisitte nähneet sen ilmeen, kun se tajusi, että kotiin lähdetään ilman toisen luokan hyppäämistä. Se oli selkeästi kummissaan!
 
Päivästä jäi päällimmäisenä kuitenkin positiivinen fiilis, sillä tein meille matkaan todella maukkaita täytettyjä kaurasämpylöitä ja aurinko paistoi koko ajan! Lisäksi illalla taiteilemani jesari-vaippa-pumpuliviritelmä hevoseni kavioon onnistui lähes täydellisesti, voisin ehkä patentoida tuon tavan ja alkaa tienaamaan sillä rahaa? Kaiken kukkuraksi mulla on maailman parhain hevonen, superihana ja tukena aina oleva perhe sekä pitkiä kisareissuja jaksavat kaverit - elämä on siis oikeastaan aika ihanaa :)
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat