keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

#213: Vuorossa kysymyspostaus!

 
Champ rokotettiin maanantaina ja palasin samalla itse takaisin normaalin työarkeen, joten blogiin ei nyt alkuviikosta tule juurikaan uutta kerrottavaa. Kirjoitusideoita ei juurikaan ole ja viimeksi kysymyspostaus on ollut viime vuoden puolella (lue täältä). Uusia lukijoita on tänä aikana tullut paljon lisää - nyt lienee siis oiva aika antaa teille mahdollisuus kysymysten esittämiseen!
 
Pyrin vastaamaan kaikkiin tähän postaukseen laitettuihin kysymyksiin huomisen aikana erillisessä postauksessa. Vastaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin maan ja taivaan väliltä, jokainen lienee kykenevä käyttämään omaa arviointikykyään tässä asiassa :) Mitä enemmän kysymyksiä tulee, sitä kivempi niihin on sitten vastailla.

NYT SIIS KYSYMYKSIÄ TULEMAAN!
Lue lisää

maanantai 29. heinäkuuta 2013

#212: Laakson aluekansalliset

Lauantaina Laaksolla järjestettiin kisat alue- ja kansallisella tasolla, joissa kävin hyppäämässä kaksi alueluokkaa. Olimme varanneet kisapäivälle hyvin aikaa, loistavaa seuraa, eväitä sekä tietysti lämpimän sään - kaikki ainekset hyvää kisapäivää varten siis! Champ käyttäytyi jälleen todella hyvin koko kisareissun ajan ja voin olla vain onnellinen siitä, että omistan hevosen, joka ei stressaa kisoissa tai käyttäydy muuten kuin aasi. Vaikka ruuna on rauhallinen, on se jatkuvan kiinnostunut aivan kaikesta kisapaikalla ja seuraa alueen tapahtumia tiiviisti. Kotona ilmenevä ylimääräinen sähläys jää kokonaan ja hevonen näyttää siltä kuin se ajattelisi "vihdoin te toitte mut kisoihin!".
 
Heräilimme Sarinan kanssa kotona ajoissa ja lähdimme aamulla letittämään Champpia (sen tukka on ihan kauhea, oli pakko..). Tavarat olin pakannut valmiiksi jo edellisenä päivänä, joten muuta hommaa tallilla ei ollutkaan. Olimme kisapaikalla ajoissa, sillä vaikka luokka alkoi vasta 11:15, oli rokotustodistusta näytettävä kansliassa tuntia ennen luokan arvioitua alkamisaikaa. Olin molemmissa luokissani viimeinen lähtijä, joten aikaa oli vaikka muille jakaa! Tyyliarvostelun vuoksi 90cm eteni todella hitaasti ja pääsinkin starttaamaan ensimmäisen luokan vasta joskus vaille yksi. Olin arvoinut hieman väärin tuon ajan kulumisen, joten jouduin seisoskelemaan satuloidun hevosen kanssa käsihevosalueella vaikka kuinka pitkään..
 








 
90cm-luokan verryttelyssä Champ tuntui ihan hyvältä, se teki hyviä hyppyjä ja oli melko lailla eteenpäinpyrkivä. Menin ilman kannuksia ja alkuverkkojen jälkeen luovuin raipastakin, jolloin jouduin herättelemään ruunaa hieman enemmän. Ensimmäisten hyppyjen jälkeen Champ onneksi innostui ja tuli paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Sarinalla oli hauskaa esteiden välissä ottaessani ensimmäisen verkkahypyn okserille - Champpimaiseen tapaansa ruuna hyppäsi jäätävän loikan vinkaisten samalla kuin kissa. Naurettiin sen touhuille hetki ja jatkettiin sitten "aktiivista urheilemista".
 
Ensimmäinen luokkani oli siis tyyliarvostelu. Jos joku ei tiedä tuosta arvostelusta tarpeeksi, kannattaa googlettaa tai lukea esim. SRL:n sivuilta löytyvästä estesääntökirjasesta kohdasta "tyyliarvostelu" sen perusperiaatteet. Lyhyesti sanottuna tyyliarvostelussa arvostellaan kohdat 'ratsastajan istunta ja vaikutus hevoseen esteen päällä', 'ratsastajan istunta ja vaikutus hevoseen esteiden välissä', 'rytmi, tempo ja tahti', 'tiet' sekä 'yleisvaikutelma'. Miinuspisteitä saa puomien pudotuksista (-2), kiellosta (-3), aikavirheistä, liian epäsiististä hevosesta, liiallisesta raipan/kannuksien/ääniapujen/tms käytöstä ja niin edelleen. Kyse ei kuitenkaan ole kauneuskisasta, eli esim. hevosen varusteet tai ulkonäkö eivät saa vaikuttaa millään tavoin suorituksen arviointiin.
 







 
Champ tuntui koko radan ajan vähän tahmealta, se periaatteessa hieman kyttäili kaikkea, muttei kuitenkaan yrittänyt pysähtyä mihinkään. Sarjan jälkeen jouduin ratsastamaan aika paljon eteen ennen viidettä estettä, jolloin se jäi viidennen jälkeen vahvaksi edestä. Liian hitaan oman reagoinnin vuoksi jäin killumaan kyytiin ja lähinnä pidin vastaan, jolloin en ratsastanut kuudennelle esteelle ollenkaan ja kiivettiin siitä yli melkoisen erikoisella taktiikalla. Kuutoselta seiskalle olisi ollut normaalilla hypyllä sujuvat viisi laukkaa, mutta koska sössin kuudennen esteen hypyn, jouduin ratsastamaan väliin yhden ylimääräisen askeleen. Näin tämän vaihtoehdon paremmaksi kuin sen, että olisin lähtenyt baanaamaan hulluna eteenpäin. Tuon virheen lisäksi dyykkasin aivan kauheasti, tuolla ylävartalotekniikalla pitäisi hypätä metrin verran isompia esteitä.. :D
 
 
 
Onneksi kukaan ei ole täydellinen ja yllätyinkin, että loppujen lopuksi voitin koko luokan. Tuomari totesi palkintojenjaossa, että ansaitsin joka pisteellä voittoni. Pisteethän kuuluivat seuraavasti: kaikesta muusta sain kahdeksikon, mutta rytmi/tahti oli seitsemän juurikin tuon kuudennen esteen sössimisen vuoksi. Palkinnoksi sain ruusukkeen ja voittoloimen lisäksi nahkariimun, jolle tuleekin tulevaisuudessa paljon käyttöä! Jouduin myös kuvattavaksi jotakin Hööksin juttua varten, saas nähdä näkyykö Champin turpa jossakin mainoskäytössä tulevaisuudessa. Tähän piti mainita vielä ihan paras juttu: kunniakierroksella YRITIN tosissani ratsastaa hevosta eteenpäin, mutta ilman kannuksia ja raippaa loimen läpi paukuttaminen 30 asteen helteessä ei vaan onnistunut ja Champ ei edennyt ollenkaan! Kauhea laiskimusheppa.
 
Palkintojenjaon jälkeen otettiin hevoselta varusteet pois reippaasti, pyyhittiin ja viilennettiin hevosta sekä laitettiin se traikkuun syömään ja lepäämään ennen toista starttia. Ruuna mussutteli tyytyväisenä eväitään sillä välin, kun kävimme hakemassa juotavaa ja chillailimme kisapaikalla. Kohta tajusin, että radankävely oli ollut käynnissä jo pitkään ja vesitykit kastelivat kenttää paraikaa. Kiirehdimme Sarinan kanssa kentälle ja tutustuessamme rataan saimme samalla virkistäviä suihkuja.. Onneksi siitä oli enemmänkin hyötyä kuin haittaa!
 
rentoa alkuverkkailua metrin luokkaan







 



 
Metrin arvosteluna oli A.2.0 eli kymmenen esteen rata ratsastettiin aikaa ja virhepisteitä vastaan. Normaalin arvostelun vuoksi luokka eteni tavallista tahtia ja näin ollen meni melko nopeasti eteenpäin. Päätin, etten verryttelisi pitkään, sillä kuumuuden vuoksi Champ ei ollut virkeimmillään ja meillä oli jo yksi luokka takana. Jossain kahdennenkymmenennen ratsukon kohdalla otimme hevosen ulos trailerista ja kolmannenkymmenennen maissa menin vasta verryttelyalueelle. Ravasin ja laukkasin molempiin suuntiin rennosti pari kierrosta, jonka jälkeen otin lyhyemmät ohjat ja tein hieman temponvaihteluita. Hyppyjä otin alle vain muutaman molempiin suuntiin, viimeisenä kerran 110cm okserin ja toisen kerran saman, mutta normaalia leveämpänä. Ai että, millaisia hyppyjä ruuna teki! En meinannut pysyä kyydissäkään.. No, ainakaan hyppyvoimasta ja korkeudesta ei jää kiinni meidän tulevaisuuden kisaamiset.
 
Tarkoitus oli ratsastaa sujuva ja siisti rata hieman normaalia reippaammassa tempossa, sillä aikaahan vastaan siinä mentiin. Ykkösen jälkeen jäin ajelehtimaan ja tajusin noin viisi askelta esteen jälkeen, että "hei, tässähän tosiaan piti ratsastaa aikaa!". No eikun laukkaa sujumaan. Radalla ei ollut juurikaan vaihtoehtoisia lähestymisiä, joten aikaa sai vähennettyä tekemällä mahdollisimman tiukat tiet ja baanaamalla kovaa. En halunnut tehdä mitään itsemurhakäännöksiä tai tykittää hulluna päin esteitä, joten mitenkään ihmeellisen hyvää aikaa emme saaneet. Viimeisen esteen jälkeen tosin yritin baanata maalilinjan yli, mikä näytti varmaan aika huvittavalta. Puhtaalla radalla sijoituttiin silti sijalle kahdeksan ja saatiin ruusuke sekä 30€.
 
 
 
 
Metrin kunniakierroksella Champ olisi halunnut mennä täysiä muiden ohi, muttei valitettavasti saanut. Tuon energian olisi voinut koordinoida sinne edelliselle kunniakierrokselle!
 
Pakkasimme varusteet ja hevosen autoon suunnaten keulan kohden kotia. Heitimme isälle ehdotuksen McDonaldsiin menemisestä ja niinhän sitä sitten mentiin - tosin rokkimäkkiin eli siihen Laakson vieressä olevaan pienenpieneen mäkkäriin, jonka parkkipaikalle mahtuu ehkä kymmenen autoa. Aiheutettiin melkoinen naurukohtaus parille työntekijälle, kun isä meinasi ajaa autokaistalle (huusin vieressä "ET SÄ VOI SIIHEN AJAA!!"I), jouduttiin pyytämään rekkakuskia nostamaan takasiltaansa, jotta mahduimme rekasta ohi ja lopulta päädyttiin hevosilta haisevina, likaisina ja hysteerisinä jonottamaan Happy Meal -ateriaa ja paria jäätelöä. Myyjä nauroi Sarinalle niin pahasti, kun pyydettiin saada lelu mukaan. Se minion-lelu on ihan loistava, naurettiin hulluna tälle videolle. Käykää oikeasti katsomassa tuo, ihan loistava! Tai sitten mulla on vaan outo huumorintaju.
 
Tästä päivästä vielä hieman: aamulla mulla oli kouluvalmennus ja ai että, miten kivaa olikaan! Haimme Champin kanssa rentoutta ja selän aktiivista työskentelyä ja se oli taas todella paljon parempi kuin edellisellä tunnilla. Sanna sanoi, ettei ruuna näytä enää yhtään niin vinolta kuin viimeksi ja omassa istunnassanikaan ei ollut suurempia korjauskohtia. Olin jo odottanut saavani kauheaa huutia siitä, miten könötän tai annan Champin juosta selättömänä ratsastajan apuja vastaan. No, ehkä tosiaan tsemppaan aina valvovan silmän alla ja olemme jonkun verran tässä puolen vuoden aikana kehittyneetkin. Katsoin vertailun vuoksi ensimmäisiltä hyppykerroiltamme videoita 27.2. eli tasan viisi kuukautta takaperin ennen kisoja, ja voin kyllä itsekin myöntää, että hieman hirvitti katsoa sitä menoa. Odotan innolla ensi kesää ja toivottavasti ensimmäistä kunnon kisakauttamme, saa nähdä millaista meno on silloin!
 
Loppuun vielä kuvia, joissa Champ joko a) näyttää epämääräiseltä olennolta, jolla on hullunkiilto silmissä tai b) esittelee omaperäisiä ratkaisujaan esteiden ylitystä koskien. Kuvien rajaukset ovat ihan pielessä, mutta toivottavasti nämä huvittavat teitä yhtä paljon kuin minua!
 
"I believe I can flyy"
Champ ei halunnut myöntää hyppäävänsä kisoissa luokissa 90cm ja 100cm. Tuolla oli oikeesti jo haastavaa pysyä kyydissä!
"oon ihan varma et mun jalat osuu tohon puomiin jos en vedä niitä tälleen kerälle taakse!!"
Ninja-sammakko-style..!
Toi häntä xD Champin ilme "hei me lennetään!"
"MUN ON PAKKO PÄÄSTÄ MENEE KOVEMPAA eksä tajuu IHAN PAKKO!!!!"
en oo enää varma, onko toi normaali ilme hevoselle.. se näyttää niin vajaalta :D
Lue lisää

lauantai 27. heinäkuuta 2013

#211: Ruusukehai!


 
 


Laakson aluekansallisten tunnelma oli tämä! Päivän voi tiivistää seuraavaan keskusteluun:
 
Sarina: "Moi, jos mä otan Happy Mealin niin saanks lelun kans?"
Mäkkärin myyjä: "Ööö... No jos sä välttämättä haluut *täysi repeäminen*"
 
Huomenna aiheesta lisää kera kuvien ja videoiden!
Lue lisää

perjantai 26. heinäkuuta 2013

#210: Panikointia & onnistumisia

HUOM! Postaus on kirjoitettu päivällä, mutta julkaisinkin sen vasta nyt kuvien ja videoiden latauduttua koneelle ja tähän postaukseen. Aikasuhteet ovat siis hieman väärässä :)
_______________
 
Täällä taas! Muutama postaus sitten valittelin sitä, että mun olisi pitänyt kirjoittaa teille edellisenä päivänä, jolloin asiat olivat hyvin ja Champilla oli kenkä jalassa. Tästä taitaa olla siis kaksi viikkoa, eli jos joku ei kyseistä postausta enää muista, ei paniikkia. Nyt olen erittäin iloinen siitä, etten kirjoittanut teille keskiviikkona tai torstaina, vaan vasta tänään. Paljon on kuluneen viikon aikana kerennyt tapahtua ja huomenna vasta räjähtääkin!
 
Aloitetaan maanantaista, jolloin mitään ihmeellistä ei oikeastaan edes tapahtunut. Ratsastin Champilla puolikevyesti noin tunnin ajan ajatellen lähinnä eteen-alas ratsastusta alku- ja loppuverryttelyiden aikana, joiden lisäksi tein paljon siirtymisten työstämistä. Kaikki siirtymiset ovat Champille vielä kovin hankalia, sillä ruuna ei jaksa työskennellä pitkiä aikoja rehellisesti oikein päin ja näin ollen ei sataprosenttisesti ole aina takajalkojensa päällä. Jokainen varmasti tietää, miltä näyttää siirtyminen silloin, kun hevonen makaa lapojensa päällä.. Näitä siis treenailin - käynnistä raviin ja ravista käyntiin, käynnistä laukkaan ja laukasta käyntiin sekä viimeisenä ravista laukkaan ja laukasta raviin. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta juuri tuo ravi-laukka -siirtyminen on Champille se vaikein osuus. Se oli mulle tullessaan tottunut lähinnä käyntinostoihin, joten hetken tätä on saanut harjoitella. Onneksi avut ovat nykyään selviä, kaikki onkin siitä eteenpäin pelkkää hienosäätöä..

Champ tiistaina ennen klippaamista
Tiistaina menin baanaamaan ilman satulaa maastoon, sillä klippasimme Kian kanssa Champin ja Bobin sekä otimme vastaan mahdottoman haasteen - pesimme kaikki hevostemme ja omat nahkavarusteemme! Tämän lisäksi putsauksen alle joutui ainakin omista tavaroistani hyllyköt, laatikot ja muut aktiivisesti käytössä olevat tilpehöörit. Tallilla aikaa vierähti reilusti yli kahdeksan tuntia, mutta tätähän se lomailu pääosin onkin ollut - tallilla hengailemista :)
 
Jos joku ihmettelee, miksi klippaan Champin kesällä, siihen on yksiselitteinen syy - mulle on vuosien kuluessa pinttynyt päähän mielipide siitä, että hevonen on siistimmän näköinen klipattuna. Vaikka kyseessä olisi normaali kesäkarva, näyttää hevonen huolitetummalta klipattuna, omasta mielestäni siis. Mielipiteitä on monia ja ymmärrän hyvin niitä, joiden mielestä klippaamisessa kesäisin (tai talvisinkaan..) ei ole mitään järkeä ja hyvä niin! Kilpatalleilla työskennelleenä todistin sitä, kuinka hevosia klipattiin viikon välein, jottei karva kasvaisi liian pitkäksi. Liekkö tuolta jotain vaikutteitä jäänyt.

Nurkassa lojuneet saappaat ennen putsaamista...
 
... ja  putsaamisen jälkeen! Pieni ero? ;)
Keskiviikkona meidän oli tarkoitus hypätä Minkin ohjauksessa. Piude ei päässyt pitämään valmennusta ollessaan töissä muualla, mutta hän antoi Minkille ohjeita jokaista ratsukkoa koskien. Rakensimme maneesiin kivan radan, joka koostui erilaisita suorista ja kaarevista linjoista sekä pysty-trippeli -sarjasta. Kun menin radan rakennuksen jälkeen Champin karsinaan hakemaan hevosta kuntoonlaitettavaksi, huomasin kauhukseni, ettemme pääsisi hyppäämään - tai ylipäätään tekemään ratsain yhtään mitään. Ruunalta oli jälleen irronnut toinen kipsi takajalasta. Tällä kertaa kyseessä oli eri kipsi kuin viimeksi, joten soittoa kengittäjälle ja jesariviritelmän+töppösen kanssa kävelemään maneesiin. Onneksi Champ oli puhdas ja sain kengityksen torstaille.
 
Torstaina heräilin kauheaan päänsärkyyn, sillä olin nukkunut vain viitisen tuntia juututtuani katsomaan Gossip Girliä kannettavalta (oli pakko vaihtaa Pretty Little Liars hetkeksi tähän, kun Netflixin ilmainen kuukausi päättyy kohta ja oon vasta toisessa tuotantokaudessa, heh!). Raahauduin puolikuolleena tallille juuri sopivasti, sillä Champin kengitys alkoi samalla sekunnilla. Irronneen kipsin tilalle laitettiin uusi kipsi ja muita kavioita paikkailtiin hieman. Kengittäjä tulee seuraavan kerran 6.8., jolloin etukengät ja toinen kipsi laitetaan uusiksi. Nyt edellisestä kengityskerrasta on tasan kuukausi, joten emme viitsineet laittaa muita kavioita vielä tähän hätään.
 
Koska kengitys oli kahdentoista aikaan ja kesti noin tunnin, en päässyt maneesiin vielä pitkään aikaan ratsastamaan. Tallimme maneesin kattoa kunnostetaan arkipäivisin kello 7-15 välissä, joten harjailin hevosen valmiiksi ja menin hetkeksi lepäämään. En halua ratsastaa kentällämme, sillä siinä on melko paljon pienehköjä kiviä, jotka kuluttavat kipsiainesta turhaan. Kun kello tuli kolme, kävin rakentelemassa maneesiin muutaman esteen ja suuntasin sitten varustamaan hevostani. Champ ei ikinä makaa karsinassaan päivällä, mutta kas kummaa - löysin sen pötköttelemästä karsinan pohjalta! Ruuna oli juuri sen näköinen, ettei työnteko voinut vähempää kiinnostaa. Pakko myöntää, etten itsekään hihkunut onnesta joutuessani ratsastamaan miltein 30 asteen helteessä maneesissa, jossa asteita oli varmaan toiset 30 enemmän.

 
 
Yllä video muutamasta hypystä. Tein Champin kanssa pitkän ja hartaan alkuverryttelyn, ratsastin sitä pitkään rennosti siinä tahdissa, jossa se halusi itse kulkea. Vähitellen nostin hevosta ylemmäs ja tein temponvaihteluita, vaihtoja ja ravissa väistöjä. Kävelin myös todella pitkään ja usein välikäyntejä, sillä lämpöä tosiaan riitti. Reilun puolen tunnin jälkeen Minkki tuli maneesiin ja otimme lopuksi muutamia hyppyjä pienille esteille. Champ oli aluksi hieman pohkeen takana (jätin raipan pois alettuamme hyppäämään), mutta parani kivasti loppua kohden. Emme hypänneet montaakaan hyppyä ja tämän jälkeen kävelin noin kahdenkymmenen minuutin ajan seuraten samalla Kian ja hänen kaverinsa ratsastusta. Kialla oli mukana hänen oma chihuahua Simba, johon Champ rakastui täysin. Ruuna käveli koiran perässä, yritti haistella sitä ja talutti koiraa pitäen sen fleksiä suussaan. Simba ei osoittanut samanlaista ystävyyttä, vaan lähinnä murisi tai räksytti Champille minkä kerkesi. Champ ei valitettavasti tainnut joko a) ottaa tosissaan pikkukoiran ärhentelyjä tai b) ymmärtänyt yhtään toisen "puhetta", vaan yritti kovasti tehdä koiran kanssa tuttavuutta. Jännä juttu tässä on se, ettei Simba vihaa ketään muuta hevosta tai ihmistä yhtä paljon kuin mua ja Champia.. Ehkä meistä vaan jotenkin huokuu se, ettei ainakaan omistaja ole koiraihminen :D
 
Huomenna on luvassa aluekisat Laaksolla! Sarina tulee tänään illalla meille Turusta ja pääsee siis leikkimään groomia. Menen luokat 90cm (tyyliarvostelu) sekä 100cm (A.2.0), mitkä ovat arvosteluidensa perusteella sopivat meille tähän tilanteeseen - radat ovat lyhyitä, joten vaikka sää olisi lämmin (toivottavasti on!), ei hevonen todennäköisesti väsähdä. Lauantai-illalla tarkoituksena on suunnata Summer Heateihin Helsinkiin, joten luvassa on mitä parhain viikonloppu. Kisoista on luvassa tarkempaa postausta varmaankin sunnuntaina tai viimeistään maanantaina.

Pakko oli laittaa yksi kuva vielä viime viikonlopun maastoratsustani Kultaviljasta, kun se on niin suloinen <3
Ja loppuun vielä kuva keskiviikolta :)
Kauheaa, kun kesälomani loppuu aivan kohta. Ensi viikon alussa palaan takaisin töihin - vastahan se loma alkoi! En tiedä olenko ainoa, jolla on lomalla aina sellainen fiilis, että kauheasti pitäisi keretä olla "lomalla", mutta loppujen lopuksi mitään ei saa aikaiseksi. Esimerkkinä vaikkapa se, että mielestäni lomalla kuuluisi nähdä paljon kavereita, ottaa aurinkoa, käydä kaupoilla, syödä mansikoita ja jäätelöä, istua ja vain olla sekä nauttia. Nyt musta tuntuu, etten oikeastaan ole kerennyt tehdä muuta kuin olla tallilla ja no, tietysti nauttia. Olenhan tietenkin nähnyt ystäviäni ja kerennyt ottaa rennosti, mutta se ei koskaan vastaa sitä, mitä lomalta odotan. Onko muilla samanlaisia fiiliksiä loman suhteen?
 
Nyt lähden ostamaan Champille Formula4Feediä ja suuntaan sieltä tallille puunaamaan ratsuani ja harrastamaan jotakin ratsastuksen tapaista liikuntaa. Täällä on muuten ollut koko päivän todella outo ukonilma, sillä se on kiertänyt taloamme tiiviisti ympäri, eikä ole oikeastaan misään vaiheessa tullut päälle. Tälläkin hetkellä ulkona jyrisee ja paukkuu, mutta aurinko paistaa samanaikaisesti. Hmm, ilmakin seisoo ja lämmintä on jälleen noin 30 astetta. Taitaa tulla astetta kevyempi päivä kaikille hevosille tänään!
Lue lisää

maanantai 22. heinäkuuta 2013

#209: Nina Fagerströmin valmennus

Olin keskiviikkona moikkaamassa Ninaa Kilon ratsastuskeskuksella, jossa seurasin yhden hänen pitämänsä valmennustunnin. Tunnilla tehtiin todella kivan oloisia tehtäviä, jotka haluan nyt jakaa teille lukijoille. Koska valmennuksesta on jo jonkin aikaa, en muista kaikkia Ninan antamia ohjeita täydellisesti, mutta yritän muistella niitä parhaani mukaan! Tein mukaan myös tuollaisia havainnollistavia kuvia tehtävistä, jos joku vaikka innostuisi rakentamaan vastaavia kotiharjoituksiin.

Kertokaa mielipiteenne tällaisista postauksista - teenkö jatkossa lisää?



 
Valmennus aloitettiin verryttelemällä hevosia itsenäisesti kaikissa askellajeissa. Tällä välin Nina jutteli jokaisen kolmen ratsastajan kanssa vaihtaen kuulumiset ratsukon edistyksestä ja sen hetkisestä tilanteesta sekä mahdollisista ongelmakohdista. Mielestäni tämä on hyvä tapa varsinkin sellaisten valmentajien kohdalla, jotka vierailevat valmennettaviensa luona esimerkiksi vain kerran kuussa tai harvemmin. Tällöin valmentaja saa katsauksen ratsukosta ja pystyy tarjoamaan tälle tilanteeseen sopivia tehtäviä sekä neuvoja. Valitettavan usein näkee niitäkin valmentajia, jotka työntävät ratsukosta riippumatta kaikille eteen saman tehtävän, jonka jokainen rämpii tasosta huolimatta läpi - oli tulos mitä tahansa.
 
Kun ratsastajat olivat verrytelleet itsenäisesti, aloitti Nina ensimmäisen ratsukon kanssa ensimmäisen tehtävän. Tehtävä oli seuraavanlainen: ratsastajat ratsastivat noin 15x30m uralla niin, että pitkillä sivuilla tuli ratsastaa kunnolla eteen ja ylittää maapuomi keskellä pitkää sivua. Puomin jälkeen hevonen tuli koota ja lyhyillä sivuilla ratsastaa voltti maapuomin yli kootummassa laukassa, jonka jälkeen taas ratsastaa kunnolla eteen. Tällä hevosiin ja ratsastajiin haettiin reaktiivisuutta sekä sitä, että ratsut tulisivat rehellisesti pohkeen ja ohjan väliin.
 
Tässä kuvassa on mittasuhteet pielessä, mutta idea tulee selville. Kyseessä siis ensimmäinen harjoitus, joka sijoittui kentän laitaan kuvan mukaisesti.
Jokainen ratsukko teki tehtävän vuorollaan ja kun maapuomit sujuivat, nostettiin pitkien sivujen puomit pieniksi esteiksi. Tärkeää tässä harjoituksessa oli se, että hevosen tuli todella olla reippaassa laukassa jo heti kootumman laukan volttipuomiylityksen jälkeen, eikä niin, että ratsastaja joutuisi ajamaan sitä eteen vielä muutamaa askelta ennen pitkän sivun puomia/estettä - kun hevonen on tarkoituksenmukaisessa rytmissä ja tempossa jo hyvissä ajoin ennen estettä, pystyy sitä ratsastamaan tasapainoisena ja kiirehtimättä. Jos taas joudut säätämään laukkaa vielä muutamaa askelta ennen hyppyä, mitä todennäköisemmin ajat hevosen huonoon askeleeseen.
 
Kun tästä tehtävästä suoriuduttiin, alkoivat ratsukot tulemaan seuraavaa tehtävää: keskihalkaisijalla oli kolme puomia, joiden väleissä oli ensin 14,5m sekä 11m. Ensimmäiseen väliin tuli aluksi ottaa neljä laukkaa ja toiseen väliin kolme. Nämä olivat oikeasti lyhyet välit noille laukkamäärille, joten hevoset tuli ratsastaa hyvin takajalkojen päälle, jotta ne kykenivät lyhentämään laukkaansa riittävästi. Nina painotti tässä erityisesti sitä, ettei käsi saanut jäädä ratsastamaan yhtään taaksepäin puomien päällä - sen tuli myötäillä hevosen liikettä niin, että hevonen pääsi laukkaamaan puomin yli selkänsä läpi koko kroppaansa käyttäen. Jotta käsi ei jäänyt ratsastamaan taaksepäin, tuli hevosen olla edellisen tehtävän tavoin ennen puomia sopivassa laukassa. Kolme laukka-askelta ei oikeasti ole paljoakaan, joten laukka tuli olla seuraavaan väliin sopiva jo ennen keskimmäistä puomia.



 
Tässä tämä pohja radalle, jota tultiin erilaisilla sovelluksilla. Vähän epäselvä, mutta toivottavasti tajuaa jotain :)
Seuraavaksi samaa kolmen puomin linjaa tehtiin muuttamalla molempiin väleihin kolme laukka-askelta. Tällöin ensimmäinen väli oli normaali kolme ja seuraava edelleen se lyhyt kolme. Tämä teetti ratsastajilla todella töitä, sillä hevonen tuli ratsastaa sisään isossa laukassa, jotta sitä pystyi ottamaan kiinni jo heti ensimmäisen puomin jälkeen, jottei toinen väli jäänyt liian lyhyeksi. Monta kertaa ratsukot saivat toiseen väliin kolmen askeleen sijaan kaksi, jolloin heidän tuli tulla aina uudelleen.
 
Tehtävää vaikeutettiin lopulta seuraavanlaiseksi: se aloitettiin keskihalkaisijan linjalla, josta kaarrettiin oikealle kaareva 4 askeleen linja ja puomi -> kaareva neljä askelta ja suoralla linjalla pysty - 6 laukka-askelta ja okseri -> uudelleen keskihalkaisijan linja -> kaarettiin vasemmalle kaareva 4 askeleen linja ja puomi -> kaareva neljä askelta ja suoralla linjalla okseri - 6 laukka-askelta ja pysty. Tehtävää muutettiin myös siten, että keskihalkaisijan linjan välejä vaihdeltiin neljä/kome-kolme/kaksi-laukkaa ja kaarevien välien askelmääriksi joko niin, että jos suorilla linjoilla väli oli 6 laukkaa, oli väli 4 askelta (tällöin oli ratsastettava tuo kaareva neljä todella koottuna ja 6 isosti eteen) tai niin, että kaareva tultiin kolmella ja suora seitsemällä (tällöin kaareva tuli ratsastaa reippaassa tempossa ja suora linja kooten). Näissäkin Nina painotti koko ajan sitä, ettei ratsastaja saanut jäädä kädellään yhtään passiiviseksi puomien/esteiden päällä. Ylävartalon tuli olla pystyssä, jotta ratsastaja pystyi reagoimaan tilanteisiin heti esteen jälkeen, eikä vasta muutamaa askelta ennen seuraava tehtävää. Hevosten tuli olla hyvin sisäpohkeen ympäri kaarteissa, mutta kuitenkin niin, että ne kääntyivät ulkoavuista, eivätkä sisäohjasta repimällä.




 
Kun tehtävät sujuivat hyvin puomeilla, nostettiin puomit esteiksi. Näissä harjoituksissa oli oikeasti todella tekemistä, sillä vaikka kaikki kolme valmennettavaa olivat erittäin kokeneita ratsastajia, ei tehtävät sujuneet automaattisesti. Jokainen ratsukko joutui kunnolla töihin! Voin suositella näitä harjoituksia kaikille niille, jotka haluavat hieman haastetta treenaamiseensa.
 
Tähän loppuun tiivistyksenä lista ohjeista, jotka jäivät päällimmäisinä mieleen valmennuksesta. Kaikki ovat tuttuja juttuja varmasti monelle, mutta eikös olekin niin, että kertaus on opintojen äiti!
 
  1. Käden tulee olla pehmeä ja mukailla hevosen liikkeitä esteiden ja puomien päällä.
  2. Tee tarvittavat muutokset laukkaan (rytmiin/tempoon) hyvissä ajoin ennen seuraavaa tehtävää. Kun laukka on kunnossa ennen tehtävää, pystyt ratsastamaan hevosta tasapainossa ja ennakoimaan seuraavaa tehtävää hyvissä ajoin.
  3. Pidä oma ylävartalosi pystyssä, älä jää makaamaan hevosen kaulalle esteiden päällä tai niiden jälkeen - hevoseen pystyy vaikuttamaan parhaiten esteistunnassa, joten älä suotta jää tarkoituksettomasti kevyeen istuntaan esteiden jälkeen, jolloin vaikutus hevoseen on heikompi.
  4. Suorista hevonen aina ennen esteitä tai puomeja.
  5. Fokusoi katseesi hevosen harjan sijasta eteen - pystyt ennakoimaan tehtäviä paremmin ja pysyt itse pystymmässä.
  6. Ratsasta esteen jälkeen suoraan riittävän pitkään, äläkä anna hevosen valua sisään tai ulos apuja vasten.
 
Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Yhteistyössä