tiistai 4. joulukuuta 2012

#114: Joulukalenterin 4. luukku - muistoissa "pappa"

 
Joulukalenterin neljännessä luukussa on vuorossa se perusidea, jonka joulukalenteriin ajattelin luoda: yksi tai muutama kuva sekä hieman tekstiä kuvan ympärille, sekä pieni aforismi, runo tai muu mietelause kaiken muun yhteyteen. Joihinkin näistä postauksista lisään mukaan jonkin kappaleen, joka liittyy tarinaan esimerkiksi julkaisuajaltaan tai sanomaltaan. Jokainen näistä luukuista sisältää otsikossa tuon 'muistoissa'-sanan, joten tunnistatte ne siitä :)
 
Ensimmäisenä vuorossa on mummolani läheltä Itä-Suomesta mulle tutuksi  tullut tumman-ruunikko puoliveriruuna. En muista hevosen oikeaa nimeä, mutta sitä kutsuttiin lempinimellä Pappa, ikänsäkkin perusteella.
 
Yllä olevat kuvat on otettu juhannuksena 2011 eli puolitoista vuotta sitten. Alemmassa kuvassa värit vääristyivät jotenkin oudon punertaviksi, mutta älkää välittäkö! Nuo eivät myöskään ole mitään kauhean talvisia, heh..

Pappa oli rodultaan hollantilainen puoliverinen, se oli kilpaillut nuoruusvuosinaan Euroopassa ollessaan esteillä ihan hyvilläkin tuloksilla muistaakseni aina 110/120cm-luokkiin asti. Koulupuolella ruuna oli osaava ja se teki aina kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaansa - mutta se myös kuumui herkästi ja olikin siksi melkoisen vauhdikas hypättävä.
 
Ratsastelin Papalla aina silloin tällöin ollessani kesäisin mummolassani. Hevonen oli yksityisomistuksessa, mutta omistaja antoi minun tehdä sillä kaikenlaista: maastoilla, hypätä ja mennä vaikka ilman satulaa. Vauhdikkuutensa vuoksi sillä ei juuri maastoiltu eikä hypätty, joten voitte kuvitella, miten innoissaan se oli aina päästessään kesäisin pelloille ja metsiin. Muistan aina, kun kysyin kerran omistajalta, voinko mennä Papan kanssa maastoon ilman satulaa. Vastauksena sain nauravaan ääneen "tottakai, mutta koita pysyä kyydissä!". Illalla sain viestin, jossa kysyttiin, olenko vielä hengissä. No kyllähän sitä oltiin (vaikka pystyynhyppimisiä ja sinkoamisia suuntaan jos toiseen tuli tallennettua kameralle iso kasa)  ja yllä olevat kuvat tuli otettua kyseisellä reissulla.
 
"Innostus on / suuri rikkaus / ja sen avulla / pystymme suuriinkin / saavutuksiin. /
Se on sisäistä uskoa / tehdä unelmistaa / totta."
~ Marleena Ansio "Hyvällä tuulella" 
 
Papan kanssa touhuamisesta on jäänyt tärkeä muisto sydämeeni myös siksi, että se oli yksi rehellisimmistä hevosista, joihin olen saanut tutustua. Se rakasti ihmisen kanssa puuhastelua, vaikka saattoikin välillä juosta laitumella antamatta kiinni monta tuntia - edes ruoka ei poikaa silloin kiinnostanut! Vaikka se oli säpäkkä ratsastaessa, saattoi sen kanssa lähteä silti kävelemään suhteellisen vilkkaastikin (suhteutettuna siihen, että tie oli täysin korvessa) liikennöityä autotietä ilman pelkoa siitä, että se saattaisi käyttäytyä tyhmästi. Ja mikä tärkeintä, sen kanssa oli aina hyvä mieli.
 
Mulla on monia ja taas monia kuvia, joissa puuhastelen Papan kanssa. Kesällä 2011 oli tarkoitus jopa lähteä käymään sen kanssa pienissä estekilpailuissa hyppäämässä muutama luokka, mutta rokotusten takia nämä ajatukset jäivät vain haaveiksi. Pappa on tällä hetkellä laukkailemassa hevosten taivaassa, sillä se lopetettiin syksyllä 2011. Siellä se saa nauttia vihreästä heinästä ympäri vuoden ja päästellä kerrankin niin kovaa kuin kavioista lähtee :)
 
Tähän loppuun laitan biisin sijaan kaksi videota, joista välittyy ainakin Papan innokkuus ja se hyväntuulisuus, joka kaikessa tekemisessä sen kanssa oli. Videot on otettu kesällä 2010- tai -11.
 
 
 
Onko teillä joitakin erityisiä hevos- tai eläinystäviä? Mikä niistä tekee erityisen?

17 kommenttia

  1. Hei! Voitit blogini arvonnassa palkinnon, tulos löytyy täältä http://jennamakke.blogspot.fi/2012/12/arvonnan-palkinnot-voittajat.html ! (kuvia huomenna) Ilmoita jos et jostain syystä halua vastaanottaa palkintoa, jos haluat niin laita osoitteesi sähköpostiini jensku.karjalainen@suomi24.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, Jenna !

      Näin sivustaseuraavana lukijana mietiskelen ihmetellen, miten tämä kommentointisi liittyy yllä olevaan blogikirjoitukseen. Ei sanan sanaa liittyen tähän kirjoitukseen !

      Sinulle ja kaikille muillekin omien tai kavereidensa blogien mainostajille tiedoksi toivon, että käytätte hyvää harkintaa blogienne mainostamisessa ja teette sen korkeintaan hienovaraisesti HYVÄN BLOGIKOMMENTOINNIN päätteeksi.

      Poista
    2. Eihän toi kommentti edes ollut blogin mainostamista. Jenna vain ilmoitti, että Aada on voittanut palkinnon hänen blogissaan.

      Poista
    3. Hei Anonyymi!

      Tämä sattui olemaan ensimmäinen postaus mikä ilmestyi kun aukaisin sivun, ja laitoin sitten tähän kommentin kertoakseni että hän on voittanut arvonnassa. En siinä tilanteessa pahemmin katsonut kyseistä postausta, ja kun en kyseistä ihmistä tunne, en voi tietää lukeeko hän sähköpostinsa miten useasti, joten ajattelin ilmoittaa asiasta täällä.

      Ja blogin linkki oli siksi, että hän voi käydä lukemassa, mitä on voittanut. Mainostamisesta ei tässä ollut kyse, vaikka tietysti ihan suoraan sanoen ei siitä haittakaan ole jos joku muukin kurkkaa blogia linkin kautta.

      Poista
    4. Ja unohtui vielä, anteeksi Aadallekin, odotan kyllä että hän itsekin ilmoittaa, jos kommentti on häiritsevä. Hän voi sen poistaa, kun on saanut selville mistä on kyse.

      Kiitos Anolle kommentista, sen seurauksena luin muutaman postauksen ja löysin uuden blogin luettavaksi ;)

      Poista
    5. Kiitos selvennyksestä, Jenna ! Auttaa vähän asiaa, kun selventää hieman taustoja - näin toivottavasti jatkossakin.

      Poista
  2. Hieno hevonen ja wou, mikä hyppy tuos viimeises videos :)
    Mulla on omat hevoseni,niistä tekee erityisen niiden luonteet, ne ovat hyvin erilaisia luonteeltaan, mutta ne rakastavat mun kanssa touhuilua, etenkin tammani. Ja on ihana huomata, kuinka luottamus lisääntyy vuosi vuodelta :)

    VastaaPoista
  3. Kivan näköinen heponen :) Itelläni on oma hoitsu, koska se on vaan tullu reilussa vuodessa niin tärkeeksi. Lisäks on yksi haflinger ruuna, joka tuli tallillemme keväällä melko osaamattomana ja on ihana huomata miten se kehittyy ja oppii asioita koko ajan :)

    VastaaPoista
  4. Jimkdie oli oikea nimi(:+ kiva postaus..jälleen(:

    VastaaPoista
  5. Arvonta!!
    http://somecountrygirl.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama virsi sinulle kuin Jennalle - viestissäsi ei ole sanan sanaa, joka liittyy yllä olevaan kirjoitukseen !

      Poista
  6. mulla oli myös ihan nuorena tyttönä (n. 12vuotiaana) yksityisomistuksessa oleva suokki ruuna, joka ei luottanut oikein ihmisiin. Oli ihanaa huomata kuinka se alkoi luottamaan muhun:) Se päivä, kun se myytiin eräälle tytölle tuntui maailman lopulta, mutta onneksi sillä on kuulemma mennyt hyvin siellä:)

    VastaaPoista
  7. Ihanan kesäsii kuvia ja voi vitsit ku tulikin ikävä maastoesteitä, ah ihanaa!

    VastaaPoista
  8. ulle hevonen joka opetti minut ratsastamaan ja kissani hypseli joka oli Bestikseni

    VastaaPoista
  9. Olipa mukava löytö, tää siun postaus "Papasta" :) Miulle ko. hevonen oli tuttu Porvoosta vuosina 2004-2005, jolloin vuokrasin / puoliylläpidin ruunaa. Silloin se kulki nimellä Blackie ja Kortsu :D Blackien kanssa oltiin mm. Sallan tallilla esteleirillä ja äärettömän huonoilla tuloksilla estekisoissa pariin otteeseen ;) goomsessan@hotmail.com

    VastaaPoista

Aadan hevoselämää -blogiin voi kommentoida rekisteröityneenä käyttäjänä tai nimettömästi. Kommentteja ei valvota etukäteen, mutta niiden sisällön tulee noudattaa Suomen lakia ja nettikettiä. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti.

Vastaan jokaiselle kommentoijalle. Otathan huomioon, että joissain tapauksissa vastausaika voi venähtää pitkäksi. Olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta kommentista! :)

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Rekisteröityneet lukijat