tiistai 31. heinäkuuta 2012

076: Muistakaa kiittä perhettänne!

Haluan nyt ottaa puheeksi läheisten ihmisten merkityksen ratsastusurheilussa. Tästä tekstistä voi tulla melko pitkä ja sekava, mutta yrittäkää ottaa siitä selvää ja kommentoikaa mielipiteitänne asiaa koskien, mikäli siltä tuntuu :)

Ratsastusurheilu on laji, joka vaatii harrastajaltaan paljon - uhrauksia paitsi ajallisesti, myös rahallisesti. Varsinkin tavoitteellisesti kilpailuihin treenaavat ratsastajat joutuvat tekemään elämässään valintoja ja luopumaan monesta asiasta, jotka ovat muille "ei-ratsastaville" ihmisille arkipäivää. Jokainen ratsastava tai hevosten parissa aktiivisesti aikaansa viettävä ihminen tietää, kuinka ihanasta lajista on kyse ja kuinka paljon se meille antaa. Sen takia jaksamme yleensä kaikkista vastoinkäymisistä huolimatta panostaa siihen aina entistä enemmän ja nauttia niistä pienistäkin onnistumisita. Harva kuitenkaan ymmärtää, kuinka suuren uhrauksen harrastuksemme vaatii myös perheeltämme, sukulaisiltamme ja ystäviltämme.

Varsinkin Suomessa ratsastus "huippu-urheiluna" (jos sitä sellaiseksi tässä maassa voi parhaimmillaan edes kutsua) on valitettavasti luokiteltu eräänlaiseksi eliittilajiksi. Menestyäkseen harrastaja tarvitsee hyvän hevosen, valmentajan, riittävät tilat harjoittelulle, kuljetusvälineistön ja kaiken muun tarpeellisen vitamiinipurkeista hevoshierojaan. Koska lista on loputon ja sitä voisi kasvattaa halutessaan kuinka pitkäksi tahansa, vie se hankkijaltaan rahaa.

Kilpailumaailmaan olen päässyt tutustumaan aina kun siihen on hevospuolelta
ollut mahdollisuus!
Olen päässyt seuramaan hevoskisoja Pariisiinkin asti, tämä viime joulusuulta.
Harva alaikäinen tajuaa, miten suuren uhrauksen hänen perheensä tekee lapsensa harrastuksen eteen. On tietysti olemassa vanhempia, joita ei voisi vähempää kiinnostaa lastensa tekemiset, mutta otetaan nyt tarkasteluun normaali ja tasapainoinen perhetilanne. Ratsastusurheilu on kallis harrastus - yksi ratsastustunti maksaa keskimäärin Etelä-Suomessa noin 20-35€. Vaikka ratsastaisit vain yhden viikkotunnin, tulee siihen päälle kulut varusteista (joista pakollisena yleensä kypärä, hanskat ja ratsastukseen soveltuvat housut) sekä mahdolliset kuljetuskustannukset ja Suomen Ratsastajainliiton hyväksymillä talleilla seura- tai green gard-jäsenyysmaksut. Normaalituloiselle perheelle, jossa lapsia on monta, on tämä yksikin viikkotunti merkittävä kustannus.

Yllättävän monet nuoret valittavat, kun eivät saa niitä uusimpia ratsastusmerkkivaatteita tai niitä hienoja uusia saappaita, joiden hintalapussa komeilee nelinumeroinen summa. Ratsastustunteja viikossa on varmasti useampia ja lisäksi mukaan tulee valmennukset, kausittain ostettavat uutuustuotteet itselle ja omalle hevoselle sekä kilpailukustannukset toiselle puolelle Suomea, koska "mun kaverikin lähti sinne niin haluun kans ite". Samaan aikaan naapurissa tyttö on vihdoin onnellinen, kun hän pääsi kokeilemaan puolen tunnin mittaista talutusratsastusta monen kuukauden anelun jälkeen.

Itse saan olla kiitollinen, että mulla on ollut mahdollisuus harrastaa ratsastusta edes tällä tasolla, jolla itse nyt olen. Ennen ylläpitohevosta kävin neljällä viikkotunnilla kahdella eri tallilla ja lisäksi päälle valmennukset, kilpailut ja muut kustannukset. Pienenä halusin palavasti kesällä ratsastusleirille, mutta meillä ei olisi ollut varaa leiriin millään. Äiti kertoi, kuinka jostain oli kuitenkin pakko supistaa, jotta tyttö saatiin viettämään leiriviikkoa hevosten parissa. No, olihan se ensimmäinen leiri ikimuistoinen ja vain vahvisti omaa hevosteluintoani. Tällaisten asioiden kuuleminen vetää itse kunkin hiljaiseksi ja panee miettimään asioita niiden oikeissa tärkeysjärjestyksissä.

Viime kesänä pääsin Stephexille tutustumaan maailmanluokan hevospiireihin,
enkä tarvinnut mennä oikeaan kesätyöhön tienaamaan kunnolla rahaa.
Kapri on ollut parasta, mitä hevosharrastuksessani on käynyt :)
Valmennukset ovat olleet hintavia, mutta niihinkin ollaan aina päästy. Tosin
tämä Tampereen klinikka oli ilmainen.
Raha ei kuitenkaan ole ainoa asia, josta perheemme joutuvat luopumaan harrastaessamme ratsastusta. Toinen yhtä merkittävä, ellei merkittävämpikin tekijä on aika ja sen kautta yhdessäolo. Tämä ei koske pelkästään omia perheitämme, vaan myös ystäviämme ja sukulaisiamme.

Ratsastus vie aikaa, sillä poiketen monesta muusta harrastuksesta siinä ollaan vaikutuksessa toisen elävän olennon kanssa, joka vaatii huolenpitoa. Harrastaessasi piirtämistä et välttämättä edes poistu kotoasi, mutta monella hevosharrastajalla tallille on jopa monen kymmenen kilometrin mittainen matka. Koululaisena tai opiskelijana meidän ensisijainen tehtävämme koulutyö vie päivässä keskimäärin kuutisen tuntia aikaa, johon päälle lasketaan tallilla vietetty aika. Ratsastuskouluoppilailla se ei ole yhtä pitkä kuin oman tai sitä vastaavan hevosen omistavilla, mutta silti se ottaa aikaamme arkipäivisin muutamasta tunnista jopa koko iltaan.

Koulusta saavuttuani teen yleensä läksyt, jonka jälkeen lähden tallille. Koska pääsen koulusta yleensä kahden aikaan, ei kukaan ole vielä silloin kotona. Pitkät tallipäivät venyvät iltakymmeneen, jonka jälkeen raahaudun kotiin väsyneenä ja menen nukkumaan tai teen jotain koneella sitä ennen. Kotona vitsaillaan, että käyn siellä vain nukkumassa ja syömässä, pääsääntöisesti asun tallilla. Viikonloput vietän yleensä kisoissa, tallilla töissä, valmennuksissa tai jossain muualla hevoshommissa. Aikaa perheelle jää aivan liian vähän.

Erilaisissa hevoskilpailuissa työskenteleminen on ollut opettavaista ja täytyy olla
tosi onnellinnen, että olen niihin pystynyt lähtemään! :)


Koskaan ei olisi tarvinnut olla huolissaan, ettei ehjiä ratsastusvarusteita ole.
Tarvittavat on hankittu ja välillä jotain ylimääräistäkin.
 Tässä esiin astuvat ymmärtävät vanhemmat, jotka tukevat lapsiensa harrastusta ja ymmärtävät ajankäytön yleensä suhteellisen hyvin. Monesti olen saanut kuulla siitä, kuinka kotona pitäisi auttaa enemmän ja tallityöt saisivat jäädä vähemmälle.Veljeni oli keväällä todella suurena apuna yo-kirjoituksien aikaan: lähes kaiken kotona viettämäni ajan luin ja muun ajan olin tallilla tai koulussa. Tällöin hän teki kotona töitä viikossa suunnilleen enemmän kuin minä koko ajanjaksona yhteensä.

Sukulaisten ja ystävien tapaaminen on jäänyt monelle hevostelevalle nuorelle ja miksei vanhemmallekin ihmiselle taka-alalle. Monesti mummoni on kysynyt, että milloin tulen käymään Itä-Suomessa häntä tervehtimässä. Monesti olen jättänyt sukulaisjuhlat väliin mitä erikoisempien hevostapahtumien takia: kisoja, valmennuksia, kuvausreissuja.. Ja aina sukulaiset ovat silti muistaneet onnitella merkkipäivinä, vaikka itsestä välillä tuntuukin, etten kohta ole heille enää edes olemassa - eihän mua ikinä näy missään. Jos pystyisin, ottaisin vuoteen muutaman kuukauden lisää aikaa ja kuluttaisin sen pelkästään viettämällä aikaa läheisten ihmisten kanssa. Sen takia täytyy olla kiitollinen kaikista näistä hetkistä, joita ystävien ja sukulaisten kanssa pystyy viettämään.

Muistakaa siis olla kiitollisia kaikesta tuesta, niin henkisestä kuin rahallisesta, jota perheenne, ystävänne ja sukulaisenne teille antavat tämän upean lajin parissa! Välillä on hyvä sanoa ääneen kiitos, sillä se voi olla todella merkittävä sana monelle läheisellenne :)
Lue lisää

075: Kisatunnelmia

Muutamat lukijat ovatkin jo huomanneet, että olen nyt sallinut anonyymien kommentoinnin blogissa. Toivottavasti kommentit pysyvät asiallisina ja pystyn tämän toiminnon säilyttämään! Eli nyt eikun ehdottelemaan postausideoita jne. Sen varustepostauksen (mitkä merkit "maailman kärjen" suosiossa) toteutan mahdollisimman pian, mutta huomiseksi olen suunnitellut jo erään toisen aiheen :)

Tänään ja eilen on satanut vettä enemmän ja vähemmän, mutta lämpötila on kuitenkin säilynyt suhteellisen korkealla. Nina on ollut torstaina, perjantaina ja lauantaina kisoissa ja pääsin viimeisenä päivänä mukaan. Kisat olivat kansalliset kyläkisat, mutta silti niissä oli enemmän katsojia kuin kaikissa Suomen kansallisissa yhteensä. Ja puitteet olivat hienot, Stall Hendrixin kenttä ja alat ovat suositut. Kisoissa nähtiin maailman huippuja, joita esimerkiksi Helsingin Horse Showssa on ollut hyppäämässä.

Ninan osalta kisat menivät kahtena ensimmäisenä päivänä hyvin, mutta lauantaina hän hyppäsi vain Denniksellä Grand Prix-luokassa, jonka tulokseksi tuli keskeytetty: ensimmäisen tiputetun puomin jälkeen Nina päätti jättää radan siihen ja antaa muiden taistella sijoituksista. Olosuhteet olivat vaikeahkot, sillä kenttä oli märkä ja se näkyi tuloksista: Nina lähti numerolla 47 ja siihen mennessä nollatuloksia oli kolme.

Katsojien henkilöautoja.. Näitä oli paikalla paljon!

Tiinan (Ninan hevosenhoitaja) koira Seta :D

Ja toinen Tiinan koira Kusti :)


Tilannekuvia: aina on joku tavara hukassa, jota juuri tarvitsisi!

Dennis heppa-autossa.

No, onhan sillä ainakin tilaa tuolla autossa yksin olla ja tavarat mahtuu hyvin kyytiin!

Tämä hevosauto on 4 metriä korkea.. Sinne sisään kiipeäminen on tuskaa :D
Kisakenttä ja esteet olivat todella hienot ja näyttävät.
Huomenna mulla on vapaapäivä ja tarkoitus on lukea paljon koulujuttuja. Olen nyt ladannut tälle uudelle koneelle kaikki valokuvauskilpailun kuvat ja päätämme varmaankin huomenna Tiinan eli Ninan hevosenhoitajan kanssa, ketkä viisi pääsevät kustakin sarjasta finaaliin. Sen jälkeen teillä alkaa äänestämisaika (parisen viikkoa), jonka jälkeen valitsemanne paras kustakin sarjasta pääsee lopulliseen taistoon: Nina valitsee voittajan, joka sitten saa jonkin palkinnon. Sitä en kyllä ole vieläkään keksinyt..

Suunniteltiin Tiinan kanssa myös uutta kilpailua, johon palkintona olisi esimerkiksii tapaaminen Ninan kanssa Helsinki International Horse Shown aikaan tai muuta vastaavaa.. Mitä mieltä olette? Ja mikä olisi kiva kilpailu tähän? Ehdotuksia otetaan vastaan :)

Hyvää ja siistiä ratsastusta näki jokaisella osallistujalla..

.. tosin välillä ne ammattilaisetkin erehtyvät :)

Näin "pienissä" kisoissakin oli varustemyyjiä!

.. ja yleisöä telttoineen. Tässä päädyssä oli vähiten katsojia :)

Noi esteiden vieressä olevat "palmu"kasvit olivat tosi kivoja.
Yleisöä.. sitä oli paljon verrattuna Suomen kisoihin..


Tallin sisäänkäynti ja sisältä oli UPEA!

Dennis ja mä nauttimassa kesästä :)


Kauheaa säätämistä: Sara pussailee Dennistä, Katri yrittää
antaa sille ruohoa ja Dennis itse näyttää siltä ettei kiinnosta..
Vissiin huomaa, että ikää on kolmetoista.. :D

Nina ja Dennis radalla.


Verryttelyssä Nina laittaa takin päälle juuri ennen radalle menoa, varsinkin
kun on kuuma sää. Tiina auttaa pitää hevosesta kiinni.

Verkkahyppyjä. Tiina edessä ja Alex takana.

.. ja välillä säädetään esteitä!


Tiina ja Dennis :)

Molemmilla samanlaiset ilmeet!
Tähän postaukseen tuli tällä kertaa paljon kuvia, toivottavasti tykkäätte ja jaksatte katsoa kaikki läpi!Kuvat saa isommiksi klikkaamalla kuvaa, jolloin se aukeaa uuteen ikkunaan.

Kuinka moni lukija on menossa katsomaan tai itse osallistuu Takkulassa järjestettäviin tuntiratsastajien Suomenmestaruuskilpailuihin tulevana viikonloppuna? Mulle saa infota tapahtumasta kaiken, sillä muutama kaverini on sinne menossa ja itsekin olen kahtena vuotena ollut kilpailemassa. Viime vuonna tuli sijoitus junioreiden koulupuolella, kun olin pronssimitalisti. Harmi, etten tänä vuonna päässyt ollenkaan kilpailemaan viimeistä juniorikautta, kun kerran lopetin ratsastuskoulutunnit kokonaan.. Mutta nyt on edessä uudet haasteet!

Syksyn tilanne on mulla todella mielenkiintoinen ja odotan innolla asioiden selviämistä. Saattaa olla, että tulen käymään täällä Hollannissa muuten vielä syyskuun aikana uudelleen..! Tosin siihen täytyy saada luvat ja lennot järjestettyä, joten pitää vähän katsella tarkemmin ensin tilannetta.

Ja olympialaiset ovat menossa! Ketä veikkaatte voittajiksi ratsastuspuolen lajeissa? Toivon todella, että kerkeän seuraamaan varsinkin esteratsastusta täältä Hollannista käsin.. Kenttäpuolta katsoin eilen nettitelevisiosta ja tänään pätkän maasto-osuudesta. Aika hienoa menoa tuolla tasolla, ja täytyy myöntää, ettei itsellä riittäisi rohkeus hypätä niitä isoimpia maastoesteitä, joilla onnettomuuksia sattuu. Toivottavasti nämä kisat päästään läpi ilman suurempia haavereita!
Lue lisää

lauantai 28. heinäkuuta 2012

074: Päivän ratsastukset kuvina

Tänään oli taas todella lämmin päivä: ilma oli jopa sumeaa ja se väreili ajoittain! Koska kello on jo paljon, en ala kertomaan tarkemmin päivästä. Tänne saapui tiistaina kaksi kolmetoistavuotiasta tyttöä (Tiinan veljen tyttö Katri ja hänen ystävänsä Sara), jotka ottivat kuvia ratsastuksistani. Kuvia tuli yli 800, joten tässä esillä parhaimmat :)

Nauttikaa nyt lämpenevästä säästä Suomessa! Toivottavasti nämä säät jatkuvat ja loppukesän saamme nauttia helteistä. Nyt on muuten puolet ajastani täällä vietetty, hauskaa ja opettavaista on ollut. Samoilla mennään loppuaikakin!



























Lue lisää

Suositut tekstit

Viikon luetuimmat

Instagram @aadalatti

Yhteistyössä